G: Pahin asia jonka olet salannut vanhemmilta nuoruudessasi?
Kommentit (60)
Sain puoli tuntia jälki-istuntoa unohtelusta. Enkä ikinä uskalla kertoa.
seurustelin 18-vuotiaana erään suomalaisen (minua 16vuotta vanhemman) muusikon kanssa
Että vietin 15-vuotiaana lähes joka toisen viikonlopun silloisen poikaystävän luona toisella puolella suomea, kielloista huolimatta (Peitetarinana kaverin mökki ja muuten vaan kavereiden luona yökyläily). Eivät vieläkään kai tiedä.
Mua käytettiin hyväksi pikkulapsena. Eivät tule koskaan tietämään.
Raiskaus teininä, eivät saa koskaan tietää.
Käytin amis aikoina huumeita. Jäin sitten kiinni ja sain kotiarestia ja äiti nukkui vieressäni muutan yön etten karkaa. Silloin 17vuotiaana tuntui tosi nololta olla vanhempien pompoteltavana mutta ei mennyt kauaa kun itse älysin kuinka vaarallasta käyttö voi olla. Olen monet kerrat kiittänyt että puuttuivat asiaan niin tiukasti.
Huumeiden käyttö. Masennus. Molemmista on yritetty puhua, äiti varmasti sisimmissään tietää, mutta menneet on menneitä. Kun et nää etkä kuule pahaa, niin sitä ei varmaankaan ole olemassa....
Minulla myös juominen, huumeiden kokeilu, masennus. Enemmän kuin salailusta on kyse siitä, että vanhempani halusivat sulkea silmänsä ongelmiltani.
Sairastin 7 vuotta bulimiaa. Valmistuin myös päivälukion sijaan iltalukiosta, vaihdoin vaan vähin äänin iltalukion puolelle..
Minä olin hyvin tunnollinen, kiltti ja luotettava, joten mitään hirveän erityistä ei missään vaiheessa tapahtunut. 17-vuotiaana tutustuin 30-vuotiaaseen taiteilijaan ja rakastuin häneen päätä pahkaa, enkä kertonut seurustelustamme kuin vasta kolmen kuukauden päästä, mikä oli minulle tosi paha juttu. Se oli ensimmäinen seurustelusuhteeni ikinä ja on nyt neljättä vuotta kestänyt.
Olin 17 ja raskaana. En vieläkään voi ymmärtää etteivät huomanneet raskautta.
Seksuaalinen hyväksikäyttö 10-15v:na. Eivät tiedä eivätkä saa koskaan tietää.
Liityin lahkoon. Onneksi erosin siitä. En usko, että he tietävät.
[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 23:05"]Minä olin hyvin tunnollinen, kiltti ja luotettava, joten mitään hirveän erityistä ei missään vaiheessa tapahtunut. 17-vuotiaana tutustuin 30-vuotiaaseen taiteilijaan ja rakastuin häneen päätä pahkaa, enkä kertonut seurustelustamme kuin vasta kolmen kuukauden päästä, mikä oli minulle tosi paha juttu. Se oli ensimmäinen seurustelusuhteeni ikinä ja on nyt neljättä vuotta kestänyt.
[/quote]
Keksin vielä yhden jutun. Tajusin 12-vuotiaana olevani biseksuaali, enkä ole vieläkään uskaltanut kertoa sitä äidille. Ajattelen että ei hänen ainakaan tässä elämäntilanteessa tarvitse tietääkään.
Seksuaalinen hyväksikäyttö. Tietää, kerroin 3 vuotta tapahtuneen jälkeen..
[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 11:01"]Seksuaalinen hyväksikäyttö. Tietää, kerroin 3 vuotta tapahtuneen jälkeen..
[/quote]
Miten he reagoivat tähän?
[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 11:12"]
[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 11:01"]Seksuaalinen hyväksikäyttö. Tietää, kerroin 3 vuotta tapahtuneen jälkeen..
[/quote]
Miten he reagoivat tähän?
[/quote]
noh äiti järkytty syvästi mutta oli kiitolliinen että uskalsin kertoa, iskän reaktio oli odotettaavissa.. Oli lähössä kirveen kanssa tapaamaan hyväksikäyttäjää..
Alkoholin käyttö 14-vuotiaasta lähtien.
Tyttöystävä. Tai ei se nyt ehkä "pahin" asia ole, mutta isoin asia kuitenkin. Tietävät kyllä tytön, esittelin hänet kaverina tietenkin, oli meillä usein yötäkin ja minä hänen luonaan. En kertonut, koska en tiennyt heidän suhtautumistaan seksuaalivähemmistöihin, enkä halunnut ottaa selvää.
Se, etten koskaan valmistunut yliopistosta vaan jätin kesken ja menin töihin. Vanhempani luulevat että suoritin tutkinnon loppuun työn ohessa. Eivät tule koskaan tietämään tuota asiaa, ei siitä heille mitään hyötyä olisi, turhaa murhetta vaan vanhoille ihmisille.