G: Pahin asia jonka olet salannut vanhemmilta nuoruudessasi?

Raiskaus :-( olin 16-vuotias...

Kävin 16 vuotiaana kaveripojan liftaamassa ympäri suomea. Oltiin viikko reissussa ja vanhemmat luuli et oon toisen kaverini (tyttö) mökillä... En oo vielä kertonut vanhemmille ja tuskin kerronkaan :D

Minulla masennus. Itsemurha-ajatukset. Niitä oli ainakin teini-iästä alkaen. Äiti paheksui kovasti itsemurhan tekemistä, jos aiheesta joskus puhuttiin. Siitä saattoi tulla joskus puhe ihan yleisesti. Isäkin toisinaan puhui omasta puolestaan, että kannattaisi varmaan tehdä itsari. Äiti haukkui itsemurhan tekijät raukkamaisiksi ja itsekkäiksi ihmisiksi. Minun mielipiteeni itsemurhasta kuitenkin oli, että se on epäitsekäs teko: poistuu elämästä, jotta muiden elämä olisi helpompaa ja kevyempää.

En tiedä, miksi alaikäisenä perustelin sen asian mielessäni noin.

Myöskään pahoja ajatuksiani en ole puhunut vanhemmilleni enkä puhu. Minäkin olen välillä ilkeä ja kaikkea muuta kuin kiltti. En halua paljastaa tätä puolta itsestäni vanhemmilleni.

Viiltely, koulukiusaaminen, alkoholiriippuvuus.

Uskon,että äitini sulki silmänsä kaikelta ja isää ei vain kiinnostanut

Poikaystäväni raiskasi minut kun olin 16 (hän 17). En ole kolmeenkymmeneen vuoteen kertonut kenellekään. Aikoinaan vaan vanhemmat ihmetteli, miksi laitoin poikki niin kivan pojan kanssa. "Ehkä te ette tiedä ihan kaikkea."

Huumeiden kokeilu 19 vuotiaana ja raskaus(+abortti) 20 vuotiaana. Enkä tule koskaan kertomaankaan :-)

Valehtelin kavereille, että vanhemmat pahoinpiteli mua. Tein vasaralla mustelmia naamaan ja kroppaan. Vanhemmille väitin että olin kompastunut tai törmännyt oveen tai mitä milloinkin. En ole kertonut enkä kerro.

Masennus ollut niin kauan kuin muistan, pahimmillaan oli n. 13-20-vuotiaana ja edelleen olen välillä masentunut (olen nyt 22v). Vanhemmat eivät tiedä ja oikeastaan ajattelen nykyään vain olevani luonteeltani semmoinen vähän synkempi ja syrjäänvetäytyneempi persoona. Tällä hetkellä olen onnellinen maailman ihanimman poikaystävän kanssa sekä siitä, että minulla on työpaikka. Elämä hymyilee, ainakin hetken.

Toinen salaisuus on se kun olen tuntenut netin kautta erään miehen (25-vuotias) ja ollaan tunnettu jo lähes 8vuotta, mutta vanhempani eivät tiedä hänestä mitään ja kerran hän kävi meillä kylässäkin, ja siitä tietää vain minä, siskoni ja tämä poikaystäväni. Tämä nettituttava asuu siis toisella puolella suomea ja olen 100% varma, että vanhempani eivät pitäisi hänestä. Toivottavasti ei tarvitse koskaan esitellä heitä toisilleen, vaikka haluan pysyä ystävinä nettituttavani kanssa. Ja olisi siinäkin selittelemistä kun n. 15-vuotiaasta asti olen netissä jutellut hänelle.

Että juoksin 14-vuotiaana pitkin katuja ja jaoin p*llua tai että minut on raiskattu 14-vuotiaana (tavallaanhan se oli oma syyni).

Kaikesta koulukiusaamisesta kerroin vain pienen osan. En halunnut huolestuttaa vanhempiani, toisaalta pelkäsin mamis-nimittelyitä, jos äiti olisi ottanut jonkun kiusaajan vanhempiin yhteyttä.

Vanhemmat eivät tiedä, että en rakastanut koskaan ex-miestäni, jonka kanssa ovat edelleen tekeimisissä. 

Oli kova hätä ja paskat purskahti seinille HAHAHAHAHHAAA Ei tuu ikinä tietämään :) Vaikka pari tahraa valkosille seinille jäi

En koskaan kertonut, että koiramme puri minulta sormen poikki. Oma vikani, koira oli sillä hetkellä pahasti sairas ja sitä nostelin vahingossa niin, että kipeään kohtaan sattui. Keksin peitetarinan, koska pelkäsin, että veisivät koiran lopetettavaksi. Kerroin vasta aikuisena, kun koira kuoli vanhuuteen.

[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 21:33"]

Valehtelin kavereille, että vanhemmat pahoinpiteli mua. Tein vasaralla mustelmia naamaan ja kroppaan. Vanhemmille väitin että olin kompastunut tai törmännyt oveen tai mitä milloinkin. En ole kertonut enkä kerro.

[/quote]

Miksi teit näin? Omassa nuoruudessani myös yksi kaveri väitti isänsä pahoinpitelevän, mutta jotenkin tuntui aina siltä, että hän keksi koko jutun. Ihmettelin silloin, miksi joku haluaa kertoa tuollaisia valheita vanhemmistaan.

Isä oli skitso jolta piti salata ihan kaikki, vaikkapa kouludisko tai luistelemassa käyminen. Äiti taas yllytti pahantekoon, päästi salaa ulos, haki viinaa ja tupakkaa, vei kapakkaan alaikäisenä ja ihan kaikkea mitä voisi kuvitella, ei tarvinnut salata.

Olin 16-vuotiaana muka seurakunnan leirillä kavereiden kanssa 5 päivää (olen uskovaisesta perheestä). Oikeasti olin Helsingissä, netissä tapaamani reilusti vanhemman miehen kanssa.

Paniikkihäiriö, masennus. Johtuivat osittain äidistäni ja hänen kasvatustyylistään (ainainen arvostelu, rakkautta ei osoitettu koskaan ainoastaan lyöntejä ja väkivaltaa).

[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 12:55"]

Miksi ette kerro raiskauksista ja hyväksikäytöistä? Minua on isä hyväksikäyttänyt, ja en kyllä lapsena uskaltanut puhua vielä asiasta, mutta aikuisena kerroin tämän äidilleni. Se ei ollut helppoa kuultavaa äidinkään kannalta eikä asialle voinut enää mitään jälkikäteen, mutta asiasta kertominen ja puhuminen oli hyvä juttu.

[/quote]

Eikö äitisi ollut edes aavistanut mitään? Näin tuoreena äitinä ihmettelen, etteikö mitään merkkejä lapsessa tai miehessä ikinä ole, kun nämä niin valitettavan usein jäävät paljastumatta :( Luulisi, että miehestäkin jossain vaiheessa huomaisi tällaisen sairaan kiinnostuneisuuden.

Menetin neitsyyteni 13-v.

Itsetuhoisuus ja viiltely. Eivät tiedä vieläkään (olen 26) enkä tule ikinä kertomaankaan.