Kirjallisuuden klassikot?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti. Äärimmäisen säälittävää jumittua klassikoihin. Kuka vaatteissakaan on pihalla ja paniikissa, että ei pysty laittamaan päälleen kuin sata vuotta vanhoja venäläisiä rytkyjä ja sitten kyselee ympäriinsä, että kelpaanko mä näissä. Lukekaa oman ajan kirjallisuutta. Kirjallisuus kehittyy siinä missä kaikki muukin. Eivät klassikot ole laadukkaampaa lukemista päin vastoin. Mutta mauttomat juntit ja pyrkyrit luulee niin. Vähän niinkuin tyhmin osa taiteenkerääjiä kerää jotain Palmuja,  kun ei tajua, miten hirveää sellainen on aidon taiteentuntijan näkökulmasta.

Hotakaisilla, Oksasilla ja Statovceilla ei ole mitään jakoa esimerkiksi Dostojevskin ja Flaubertin rinnalla. Ei niin yhtään mitään.

Siis sun vaihtoehdot on tasan nää? Apua XD Taisi olla oma argumentaatiovirheen lajinsakin, että esittelee tarkoituksella niin huonon vaihtoehdon B, että A alkaa jo sitten näyttämäänkin hyvältä. Eihän tästä muussa ole kyse, tai sitten olet kyllä todella amatöörimäinen lukija.

Minua kiinnostaa, että mikä lopulta lasketaan klassikoksi? Täytyykö teoksella olla historiallista arvoa? Pitääkö sen tuoda lajityyppiinsä jotain uutta tai merkittävää? Täytyykö sen olla kriitikoiden piireissä arvostettu vai riittääkö tavallisten ihmisten arvostus? Esimerkiksi kauhu- ja fantasiakirjallisuudessa on monia ns. kulttiteoksia, joita ei oikein voi sanoa kriitikoiden suosikeiksi, mutta joita luetaan vuodesta toiseen ja ovat genren lukijoiden parissa todella arvostettuja teoksia. Ovatko nämä kirjat klassikoita?

Herra Jackin ihmeellinen huone

Lolita Vladimir Nabakov

Viisikko  (sarja) Enid Blyton

Täällä Pohjantäden Alla ( osat 1-3)

Taivasta lähinnä Gunther Bloemerts

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti. Äärimmäisen säälittävää jumittua klassikoihin. Kuka vaatteissakaan on pihalla ja paniikissa, että ei pysty laittamaan päälleen kuin sata vuotta vanhoja venäläisiä rytkyjä ja sitten kyselee ympäriinsä, että kelpaanko mä näissä. Lukekaa oman ajan kirjallisuutta. Kirjallisuus kehittyy siinä missä kaikki muukin. Eivät klassikot ole laadukkaampaa lukemista päin vastoin. Mutta mauttomat juntit ja pyrkyrit luulee niin. Vähän niinkuin tyhmin osa taiteenkerääjiä kerää jotain Palmuja,  kun ei tajua, miten hirveää sellainen on aidon taiteentuntijan näkökulmasta.

Hotakaisilla, Oksasilla ja Statovceilla ei ole mitään jakoa esimerkiksi Dostojevskin ja Flaubertin rinnalla. Ei niin yhtään mitään.

Siis sun vaihtoehdot on tasan nää? Apua XD Taisi olla oma argumentaatiovirheen lajinsakin, että esittelee tarkoituksella niin huonon vaihtoehdon B, että A alkaa jo sitten näyttämäänkin hyvältä. Eihän tästä muussa ole kyse, tai sitten olet kyllä todella amatöörimäinen lukija.

Ja sinä et taida käsittää alkeellisintakaan retoriikkaa, vaikka termin argumentaatiovirhe sait vastaukseesi tungettua.

Dragon Ball, Naruto ja Lucky Star.

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaa, että mikä lopulta lasketaan klassikoksi? Täytyykö teoksella olla historiallista arvoa? Pitääkö sen tuoda lajityyppiinsä jotain uutta tai merkittävää? Täytyykö sen olla kriitikoiden piireissä arvostettu vai riittääkö tavallisten ihmisten arvostus? Esimerkiksi kauhu- ja fantasiakirjallisuudessa on monia ns. kulttiteoksia, joita ei oikein voi sanoa kriitikoiden suosikeiksi, mutta joita luetaan vuodesta toiseen ja ovat genren lukijoiden parissa todella arvostettuja teoksia. Ovatko nämä kirjat klassikoita?

Agatha Christie ja Stephen King ovat varmasti suosittuja kirjailijoita, vaikka useimmat kirjallisuuskriitikot taitavat nyrpistää nenäänsä heidän tuotannolleen. Nähtävästi hyvän kirjallisuuden pitäisi olla täynnä jotain postmodernia angstia ja erilaisten pienten vähemmistöjen ylistystä.

Vierailija kirjoitti:

Mein Kampf

Das Kapital

Vierailija kirjoitti:

Dragon Ball, Naruto ja Lucky Star.

Kyllähän nuokin ovat sinänsä oman genrensä klassikoita. Tosin Fullmetal Alchemist on helposti kaikkia noita parempi.

Klassikot on siitä tärkeitä lukea, kun populäärikulttuurissa niihin viitataan jatkuvasti. Jos vaikka jossain romanttisessa komediassa verrataan miestä Mr Darcyyn niin tietämättömät on ihan ulapalla millainen mies on kyseessä. (vaikka kyseisen viittauksen ymmärtävät melkein kaikki tunnettavuuden takia, mutta ymmärrätte pointin)