Poistin melkein 20 vuotta tuntemani ihmisen FB:stä.

[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 07:21"]

[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 07:12"]Ei kannata avautua. Teet vain itsestäsi naurunalaisen, kun tämä toinen tuskin edes tietää kauhean kaunasi syytä. Se kertoo tilityksestäsi yhteisille tutuillesi ja kaikki pitävät sua vinksahtaneen.

[/quote]

Yhteiset tutut tietää, ettei olla puhuttu yli vuoteen ja tietävät kyllä miksi. Odottivat, että olisi pyytänyt edes anteeksi ja kummeksuivat tämän käytöstä, kun ei ole ottanut mitään yhteyttä. Ap

[/quote]

Kai ne nyt odottaa tuollaisia, kun ovat kuulleet mahdollisesti vain sun kertomuksen asiasta? Sun tekis mieli koko ajan sanoa jotain ilkeää tälle ex-ystävälle, miksi et sanonut asiallisesti ja aikanaan, että olet loukkaantunut. Taidat olla niitä, jotka selän takana puhuu paskaa ja antaa ko. hlö.n luulla et kaikki on hyvin. 

Se tyyppi ei selvästikään halua olla kanssasi tekemisissä, anna sen olla rauhassa. Vaikutat tyhmänpuoleiselta maanvaivalta.

[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 08:46"]

[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 07:22"][quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 07:18"]

[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 07:08"]Miksi ap myrkytät oman mielesi jonkun muun ihmisen takia noin pahasti??

[/quote]

Koska vituttaa toisen käytös. A

[/quote]

Koittaisit elää omaa elämääsi ja antaa toisen elää omaansa. Mutta itseäsihän sinä vain tuolla kiusaat. Olet vähän lapsellinen ja aika säälittävä, jos jotain vuoden takaista juttua vielä märehdit. Normaali ihminen menee elämässään eteenpäin. Jos olisi kyse jostain oikeasti isosta asiasta, olisit poistanut hänet kaverilistaltasi jo vuosi sitten. 

[/quote] Ap:han sanoi, että kyse oli vähän isommasta asiasta. Kaikki eivät tee päätöksiä kuten kavereista poisto Facebookissa niin hätäisesti. Ehkä ap ajatteli, että asia saataisiin sovittua ja tekijä pyytäisi anteeksi ennenkuin meni ketään poistelemaan.

Älä väitä, ettei sinulla olisi asioita joita märehdit pitkäänkin, ehkä vieläkin. Sanotko koulukiusatuillekin jotka muistelevat ikäviä kouluaikojaan kymmenien vuosien takaa, että "Normaali ihminen pääsisi vuodessa yli eikä märehtisi asiaa sen enempää".

Sinä et tätä tapausta tunne, en kyllä tiedä minäkän, mutta en ajattele noin yksinkertaisesti kuin useat täällä "Anna jo anteeksi ja mene elämässä eteenpäin". Ei se aina noin helppoa ole.

[/quote]

No ap nyt puhuu mitä puhuu. Jos kuulisit sen toisen osapuolen tarinan, se voisi täysin erilainen. Sen sijaan ap ontodistanut olevan hyvin pikkumainen ja itsekeskeinen omilla kommenteillaan. Kyllä toiselle pitää sanoa olevansa loukkaantunut ja pyrkiä keskustelemaan asiasta ennen tollasia ylilyöntejä.

Kyllä sitä kaveria varmasti kaduttaisi etäisyyden ottaminen, kun AP lähettäisi haukkumisviestejä menemään. :D "Voi kuinka ihanan frendin menetinkään." :D

[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 10:19"][quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 07:21"]

[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 07:12"]Ei kannata avautua. Teet vain itsestäsi naurunalaisen, kun tämä toinen tuskin edes tietää kauhean kaunasi syytä. Se kertoo tilityksestäsi yhteisille tutuillesi ja kaikki pitävät sua vinksahtaneen.

[/quote]

Yhteiset tutut tietää, ettei olla puhuttu yli vuoteen ja tietävät kyllä miksi. Odottivat, että olisi pyytänyt edes anteeksi ja kummeksuivat tämän käytöstä, kun ei ole ottanut mitään yhteyttä. Ap

[/quote]

Kai ne nyt odottaa tuollaisia, kun ovat kuulleet mahdollisesti vain sun kertomuksen asiasta? Sun tekis mieli koko ajan sanoa jotain ilkeää tälle ex-ystävälle, miksi et sanonut asiallisesti ja aikanaan, että olet loukkaantunut. Taidat olla niitä, jotka selän takana puhuu paskaa ja antaa ko. hlö.n luulla et kaikki on hyvin.

[/quote]

Sanoin kyllä hänelle, että kuvittelin hänen auttavan edes sen vertaa. Ei vastausta. Eipä näköjään hyvin ole asiat, kun ei ole itse vaivautunut ottamaan mitään yhteyttä? Joten kyllä tuo tietää suuttumuksestani.

Kokemus on henkilökohtainen, en tiedä mikä hänen "tarinansa" on, mutta käytöksestä päätellen asenne evvk. Se riittää. A

Miten keskustelet, kun toinen ei vastaa? Ei silloin huvittanut laittaa lisää viestejä. Ilmaisin pettymykseni kyllä. Hänellä olisi ollut tässä reilu vuosi aikaa vastata, jos olisi asian halunut selvittää.

[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 10:23"]Se tyyppi ei selvästikään halua olla kanssasi tekemisissä, anna sen olla rauhassa. Vaikutat tyhmänpuoleiselta maanvaivalta.

[/quote]

Sitä ennen kyllä puheseura kelpasi. Edelleen painotan tätä. Olisi voinut ignorata aikasemmin. Eikä olis tarvinnu tulla ite puhumaankaan, kun kerran ei seura kiinnostanut.

Voi kiitos näistä ihanista sanoista. Minäkin sinua. Ap

Minä olen huomannut, että kaikki viestit eivät tule perille FB:ssa. En tekisi minkäänlaisia loukkaantumispäätöksiä tuolla perusteella. Joskus olen myös kiireessä avannut jonkun viestin ja unohtanut sen vahingossa. Toki saat kiukutella ihan yksinäsi niin paljon kuin haluat.

Tehty mikä tehty. Aika varmasti on molemmat viestit nähnyt, ja jos sitä ei nähny niin laitoin siitä myös seinällenikin useaan otteeseen, koska asia oli tärkeä. On tasan tarkkaan tietänyt, että tarvitsin apua. Ap

Tarvitsisit apua nytkin...

Tajuatko AP, että tämä sun kaveri on todennäköisesti kuullut muilta, että puhut hänestä pahaa selän takana ja siitä syystä ei halua olla enempää sun kanssa tekemisissä? Mulla on yksi tällainen lapsuuden ajan kaveri, joka meidän tyttöporukassa on aina jonkin verran puhunut musta pahaa, saanut kateuskohtauksia ja ties mitä muuta vuosien varrella. Luulee varmasti etten tiedä tästä, mutta tottakai sen näkee ja kuulee muilta. Itse olen pitänyt häneen etäisen kohteliaat välit, mutta ei mua sen enempää kiinnosta olla hänen ystävänsä. Toki olen ystävällinen ja näin kun nähdään ja hän on FB kaverini, koska mielestäni se kuuluu hyvään käytökseen, mutta en muutoin halua olla hänen ystävänsä sen enempää, sillä mun mielestäni ystävät ei puhu pahaa toisistaan selän takana. Kun luen AP kirjoituksiasi mulle valkenee, miten tämä "ystäväni" mahdollisesti asian kokee... :/ 

Mikä on sellainen järisyttävä avuntarve, jonka hoitamiseen menisi alle 5 minuuttia aikaa, mutta jonka hoitamatta jättämisestä voisi seurata jopa kuolema? En keksi muuta kuin että oven takana on liivijengi perimässä velkoja ja kaverin pitäisi äkkiä siirtää kymppitonni avuntarvitsijan tilille.

Mitä sinä tätä enää jankkaat, olet poistanut hänet kavereistasi, niin mitä vielä pitäisi tapahtua? Selvästikään hän ei ole ystävyytesi arvoinen, eli jatka elämistäsi ilman häntä.

Ok

[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 10:43"]

[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 10:19"][quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 07:21"]

[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 07:12"]Ei kannata avautua. Teet vain itsestäsi naurunalaisen, kun tämä toinen tuskin edes tietää kauhean kaunasi syytä. Se kertoo tilityksestäsi yhteisille tutuillesi ja kaikki pitävät sua vinksahtaneen.

[/quote]

Yhteiset tutut tietää, ettei olla puhuttu yli vuoteen ja tietävät kyllä miksi. Odottivat, että olisi pyytänyt edes anteeksi ja kummeksuivat tämän käytöstä, kun ei ole ottanut mitään yhteyttä. Ap

[/quote]

Kai ne nyt odottaa tuollaisia, kun ovat kuulleet mahdollisesti vain sun kertomuksen asiasta? Sun tekis mieli koko ajan sanoa jotain ilkeää tälle ex-ystävälle, miksi et sanonut asiallisesti ja aikanaan, että olet loukkaantunut. Taidat olla niitä, jotka selän takana puhuu paskaa ja antaa ko. hlö.n luulla et kaikki on hyvin.

[/quote]

Sanoin kyllä hänelle, että kuvittelin hänen auttavan edes sen vertaa. Ei vastausta. Eipä näköjään hyvin ole asiat, kun ei ole itse vaivautunut ottamaan mitään yhteyttä? Joten kyllä tuo tietää suuttumuksestani.

Kokemus on henkilökohtainen, en tiedä mikä hänen "tarinansa" on, mutta käytöksestä päätellen asenne evvk. Se riittää. A

[/quote]

No siis sähän olet jo sanonut asiasta hänelle eikä häntä sanomisesi kiinnosta. Ja itsekin tiedät, ettei ko henkilö ole koskaan ollut ystäväsi. Jos sulla oli vuosi sitten joku ihan hirveä hätätilanne, miksi et pyytänyt apua joltain oikeasti ystävältäsi tai vaikka vanhemmiltasi tai sisaruksiltasi? Miksi tällaiselta kouluaikaiselta tutulta? Vai onko niin, että todellisuudessa olit kuvitellut teidän olevan ystäviä ja kun totuus sinulle vuosi sitten valkeni, se ottikin itsetunnollesi? Loukkaannuit, kun et merkinnytkään hänelle mitään tai ainakaan samaa kuin hän sinulle? Et todellakaan olisi ensimmäinen etkä viimeinen, joka tekee virhearvioinnin ihmissuhteissaan. Sellaista sattuu ja toki se harmittaa. Varsinkin, jos on antanut itsestään paljon enemmän kuin mitä toinen on missään vaiheessa edes ajatellut antavansa itsestään. Ja voihan - niinkuin joku jo tuolla pohti - että tämä henkilö on jo yhteisiltä kavereiltanne kuullut kantamastasi kaunasta eikä senkään vertaa halua olla tekemisissä kanssasi kuin aiemmin. 

[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 09:53"]

[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 09:46"][quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 09:12"][quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 08:56"][quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 08:28"][quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 08:16"]Kun kaverisi ei silloin vuosi sitten vaivautunut auttamaan sinua, niin eikö se jo ollut osoitus siitä, että ette ole oikeita ystäviä?

Sinulla on oikeus pitää kiinni harmistuksesta ja loukkaantumisesta vaikka maailman tappiin saakka. Siinä sivussa kyllä muutut kyyniseksi ja katkeraksi.

Ala hei elää ja move on! :)

[/quote]

Kyllä minä sen oikeastaan tiesin jo lapsena, ettei olla ystäviä - tai etten kelpaa hänelle ystäväksi. Ei koskaan ollut mitään suurempaa yhteyttä. Mutta odotin edes jotain velvollisuuden tunnetta, kun hän olevinaan on aina tavoitettavissa jos tarvitsee apua. Ja kun niin paljon oltiin oltu yhdessä ja juteltiin edelleen. Ap

[/quote]

Kuulostat kateelliselta tai katkeralta ihmiseltä, jolla on alemmuuskompleksi, jonka takia teet tälläsiä passiivisagressiivisia pikku ihmiskokeita, niille raukoille jotka kanssasi joutuvat tekemisiin. Kaikki pitäisi tajuta ja "velvollisuudentunnosta" tehdä sitä ja tätä...

No tiedoksi vain, ei tarvitse.

Jos ei huvita niin jollekin lapsuudesta asti mukava roikkuneelle energiasyöpölle ei tarvitse kaikkia palveluksis tehdä, edes velvollisuudentunnosta. Se tekee ihmisestä vain järkevän, hyvätahtoisen ei tarvitse olla hölmö, joka poukkoroi ja nöyristelee joka suuntaan. Hän voi hyvin olla hyvätahtoinen, vaikka ei koko maailmaan pyyntöjä täyttäisikään.

Ja sulle Ap, suosittelen ammatttiapua ja rauhoittumista. Jos et tykkää jostain poista kavereista ja sillä selvä. Ei sun tarvi olla tekemisissä kenenkään kans velvollisuudesta saati täyttää sellastasten ihmisten joka toivetta, kenestä et edes pidä. Kaveris ehkä tajusi jo tän...

[/quote] Kuulostaa ihan siltä, että tämän viestin kirjoittaja oli ap:n ex-kaveri. Niin paljon kehui häntä tässä viestissä ja sai kaike näyttämään siltä että ap on se syyllinen joka tarvitsee apua. Päinvastoin.

Tunnet siis ap:n, kun niin kovasti mollasit häntä ja oikein säälit ihmisiä, jotka joutuvat hänen kanssaan tekemisiin? Vastapainoksi sitten kehuit ap:n ex-ystävää, jonka tukena ap on kyllä ollut kun hän tarvitsee apua, mutta muut eivät häntä sitten kiinnostakaan. Jos et ole hän, olet ainakin hyvin samankaltainen, minäminäminä-asenteella kulkeva, kiero ihminen.

Taidat itsekin olla ihminen, jolle kyllä kelpaa muiden palvonta ja juttuseura silloin kun haluaa, mutta kun muut kaipaisivat sitä samaa niin et ilmoita itsestäsi mitään. Törkeimmässä tapauksessa vielä näet ja luet viestintai näet että on soitettu, muttet vastaa takaisin. Minä säälin ihmisiä, jotka joutuvat tällaisten ihmisten pillin mukaan tanssimaan. Yleensä sevon alkanut jo lapsuudesta, silloinkin on ollut kaveriporukan pomo ja muut vain tottuvat siihen. Paitsi yksi, tässä tapauksessa ap. On aina yksi, joka ei sellaiseen pompotteluun suostu, yksi joka uskaltaa panna vastaan eikä teekään kaikkea, mitä kaveriporukan johtaja haluaa. Siitäkös kaltaisesi ihmiset suuttuvat.

Toivottavasti muut huomaavat, millainen ihminen olet. Kenties ovat jo huomanneetkin. Sinä olet se joka ammattiauttajaa tarvitsee.

[/quote]

Nyt melkein naurattaa. KYllä, hän yritti kovasti olla ja olikin kaveriporukkamme pomo ja sanoi, mitä muiden tulisi tehdä, otti aina jonkun tietyksi aikaa "parhaaksi kaveriksi". Ja sitten mm. yhdessä vaiheessa boikotoi erästä, jolla oli todettiin masennus, vaikka oli niin kaveria ja sanoi, että voi aina puhua. Minä taas olin se kivi pyörän välissä, joka kyseenalaisti hän kaiken, enkä tanssinut toisen pillin mukaan.

[/quote] Juuri näin ajattelin että asia on ollutkin, ja näinhän se melkein aina meneekin. Itsekin olen ollut se joka ei tanssinut kaveriporukkamme johtajan mukaan ikuisesti. Yksi kaveriporukasta lähti ulkomaille ja jäin kolmisteen johtajan ja tämän parhaan kaverin kanssa, joka meni aina tämän mukana. Johtajan mielipide oli hänen mielipiteensä, mikä siis kertoo ettei hänellä ollut omaa mielipidettä ja piti aina johtajan puolia, eikä koskaan itse voinut tehdä tai sanoa mitään. Lopulta johtaja ja hänen vahvistukseksi löytämänsä kaksi muuta alkoivat syrjiä minua, tietysti koska johtaja halusi ja koska en tanssinut hänen pillinsä mukaan.

[/quote]

Mä en kyllä ymmärrä, miksi edes yritit roikkua tuollaisessa porukassa. 

Up

Ymmärrän kyllä sinua, ap, vaikka olen toisaalta myös muiden kirjoittajien kanssa samaa mieltä siitä, että kannattaa vain mennä eteenpäin ja jättää tuollainen ihminen omaan arvoonsa. Katkeruuteen takertuminen ei auta mitään.

Ymmärrän, että tekisi mieli näyttää ko. ihmiselle, miten välinpitämätön ja/tai loukkaava hän on ollut. Se on ihan inhimillinen tunne, jonka itsekin olen kokenut. On tehnyt mieli huutaa, "MIKSI ET VAIN TAJUA MITEN VÄÄRIN OLET TOIMINUT?" Mutta jos ei tajua niin ei tajua. Jos tämä ihminen on ihan oikeasti noin itsekäs ja välinpitämätön, hän ei kuittaa mitään purkaustasi kuin naurahduksella, ja käännä asian omassa mielessään niin, että SINÄ olet tehnyt itsestäsi naurunalaisen.

Toki en ymmärrä sitä asennetta tällä palstalla, että mistään ei saisi loukkaantua, että itsekkäät ja välinpitämättömät ihmiset ovat oikeassa kun liihottelevat miten haluavat, ja muut ovat pelkkiä takertujia jos koskaan kehtaavat pyytää ystäviltä vastavuoroisuutta. Väkisinkin ihmetyttää, miksi itsekkyyttä aina puolustellaan niin hanakasti.

Jos asia meni noin miten kuvailit, ap, niin totta kai sinä olit asiassa oikeassa. Mutta ex-ystäväsi ei valitettavasti tule tajuamaan tätä koskaan, joten jätä hänet omaan arvoonsa ja jatka elämääsi. Hyvä että poistit kavereista.

[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 11:41"]

Tajuatko AP, että tämä sun kaveri on todennäköisesti kuullut muilta, että puhut hänestä pahaa selän takana ja siitä syystä ei halua olla enempää sun kanssa tekemisissä? Mulla on yksi tällainen lapsuuden ajan kaveri, joka meidän tyttöporukassa on aina jonkin verran puhunut musta pahaa, saanut kateuskohtauksia ja ties mitä muuta vuosien varrella. Luulee varmasti etten tiedä tästä, mutta tottakai sen näkee ja kuulee muilta. Itse olen pitänyt häneen etäisen kohteliaat välit, mutta ei mua sen enempää kiinnosta olla hänen ystävänsä. Toki olen ystävällinen ja näin kun nähdään ja hän on FB kaverini, koska mielestäni se kuuluu hyvään käytökseen, mutta en muutoin halua olla hänen ystävänsä sen enempää, sillä mun mielestäni ystävät ei puhu pahaa toisistaan selän takana. Kun luen AP kirjoituksiasi mulle valkenee, miten tämä "ystäväni" mahdollisesti asian kokee... :/ 

[/quote]

Harmi, että tilanteesi on tuollainen, mutta en usko, että olen samanlainen toinen osapuoli tässä tapauksessa. Pidän juoruskenaariota epätodennäköisenä. Hänen entinen bestiksensä, joka ihana ja empaattinen ihminen, on sanonut useasti "älä kerro". Silloin ja vielä enemmän nyt. Olen melko varmasti kuullut hänestä enemmän pahaa kuin puhunut itse. Viime vuoteen saakka olen jopa tapani mukaan puolustellut toisen tekoja ja selittänyt toisen käytöstä auki, MIKSI toinen tekee niin, jotta toinen ymmärtää, mikäli toinen on tuohtunut tai vastaavasti vain taivastellut, että ei mitään uutta hänen toilailuissaan. Viime selkkauksen jälkeen kärähti itselläni ja olen sanonut, että käytös ärsyttää, katsotaan ottaako yhteyttä vai ei.

Ehkä tästä viestiketjusta tulee sellainen kuva, että olen ollut katkera sen parinkymmenen vuoden ajan. Joskus silloin tällöin ärsytti, pomottaminen, kun toinen yrittää saada tottelemaan kuin koira tai se kun toinen sai noin puolen vuoden välein uuden puhelimen, eikä osanut pitää suutaan kiinni sellaisten asioiden suhteen, mitä olisi toivonut. Niitä ei montaa ollut, koska ei kovinkaan paljoa uskaltanut kertoa, kun tiesi jo, että asiat lähtevät eteenpäin. Minulla ei ollut edes sitä puhelinta, sillä tiesin, ettei minun kannata haluta mitään sellaista, mitä en tule saamaan. Eikä se toisen puhelin ole minulta pois. Jos puhelinta yrittää hajottaa tahallaan (kuten hän teki), että saa uuden, se oli mielestäni typerää teinitouhua. Mielestäni vanhempien rahat olisi voinut käyttää paremminkin, mutta heillä elettiin leveästi ja tytär sai aikalailla aina tahtonsa läpi. Lähinnä muut olivat niitä, jotka niistä asioista marisivat. Aiheena yleensä tietysti uudet vaatteet, uusi puhelin, uusi sitä ja uusi tätä. Mutta siihen se jääkin, jos jonkin sortin kateudelle yritetään etsiä motiivia, niin repikää sitten vaikka puhelimesta sellainen.

Me ei olla muistaakseni koskaan nähty toisiamme kahden kesken missään. Koska häntä ei yksinkertaisesti ole ikinä kiinnostanut seurani. Koska hänellä on yleensä ollut aina "bestis", joka tekee kuten hän sanoo. Muistaakseni välillä lähdin porukasta, mutta palasin takaisin siksi, koska muut halusivat. Nuorempana kyllä tuli huomattua se ettei hän välitä minusta ystävänä, mutta kai kuvittelin, että ikä olisi tuonut kiintymystä. Kuvittelin, että vaikka emme ole mitään sydänystäviä, ainakin se kaveriside olisi ollut sen verran voimakas, että hän olisi kokenut velvollisuutta auttaa. Koska itse teen kyllä kaikkeni, että saan autettua kaveria pulassa. Eikä tarvitse olla mikään sydänystävä, että ryhdyn siihen. Vähintään edes yritän tarjota toisen pään ajattelemaan ratkaisua ja viemään asiaa eteenpäin.

Edelleen painotan, että hän oli siinä hetkessä paras henkilö auttamaan. Onneksi apu tuli niiden oikeiden kavereiden lisäksi vielä sellaiselta ihmiseltä, jolta en olettanut enkä odottanut mitään. Kortensa kekoon toivat myös täysin tuntemattomat ihmiset. En halua setviä sitä tilannetta sen enempää. 

Joka tapauksessa siinä vaiheessa iski tajuntaan aika rajusti, että olen tuollaisessa tilanteessa kuin ilmaa ihmiselle, jonka kanssa olen viettänyt samassa kaveriporukassa vuosikaudet. Pistää oikeasti miettimään ja tulin siihen tulokseen, että meitä ei lopulta yhdistä mikään muu kuin kaveripiiri, emmekä niiden vuosien aikana ole tulleet yhtään lähelle toisiamme. Voin ojentaa käteni, mutta jos katsotaan, ettei se ole riittävän hyvä, en voi väkisin toisen puolesta työntää sitä hänelle. Ap

Hetkinen nyt, kohta viidettä sivua tätä samaa shaibaa? Minkä ikäisiä ap ja tää porukka oikein on kun kirjoitetaan porukan "johtajasta" jne? Kuitenkin jos ap kirjoitti että on 20 vuotta tuntenut tyypin, voisi olettaa ettei ihan niin teinejä olla enää että kaveripiirissä olisi yhtään "johtajaa" jonka pillin mukaan aikuiset ihmiset tanssii ja hyppii.

Tai että ylipäätään käytettäisi kaverista nimitystä "johtaja".