Voisiko joku tiivistää mitä tässä hesarin jutussa sanotaan?

Kai se pointti on tunteiden sanottaminen.

Että vaikka kaikki on kurjaa, niin maailma ei sillä parane, että toisella on vielä kurjempaa, ts sillä pikkuveljellä joka tuli tönäistyä kumoon.

Okei, kiitos 👍🙂

Jotkut ihmiset ei vaan tule toimeen keskenään, kuten minä ja veljeni. Meillä ei ole sellaista luontaista kemiaa, vaikka emme me toisiamme vihatakaan. Veli on sellainen temperamenttinen ja sai pienenä kaiken huomion (No jatkuvaa huomiota) ja yhä vielä kehtaa maksattaa vanhemmilla asioita, kuten avioeronsa...

Omat lapseni taas ovat myös ystäviä keskenään, mutta se voi johtua monista asioista. Olin niiden kanssa kotona, joten varhaislapsuudessa sisarus oli aina paikalla, tarhassa sitten erotettiin.

En ole koskaan edes yrittänyt olla tasapuolinen lasteni kanssa, jos se tarkoittaa esim samaa rahallista panostusta. Joo, molemmille ostettiin kauppareissulla jäätelöt, mutta jos halusi sen saattoi vaihtaa myös muuhun herkkuun.

Mikä minä olen neuvomaan, mutta sylissä ei voi pitää liikaa. Kyllä ne helmoista lähtee eivätkä takaisin tule.

Tiivistys: Vanhempien ei kannata ruokkia lapsen väkivaltaista käytöstä ja sisarkateutta

Moni vanhempi suhtautuu sisarusten riitelyyn tavalla, joka vain vahvistaa hankalaa käytöstä – Lastenpsykiatri kertoo, mitä tilanteesta on tärkeä ymmärtää

Moni puuttuu lapsen hankalaan käytökseen tavalla, joka vain vahvistaa sitä, lastenpsykiatri Janna Rantala kertoo. Jutun lopussa voit esittää oman kysymyksesi lastenpsykiatrille.

"7-vuotias esikoiseni mollaa pikkusisarustaan jatkuvasti. Isompi syyttää aina pienempää, jos epäonnistuu jossakin. Jos pienempi saa jotakin, pitää isommankin saada. Olemme yrittäneet olla lapsille tasapuolisia ja onnistuneetkin. Ainoa missä emme onnistuneet, oli ydinperhe. Osaammeko puuttua lapsen väkivaltaan oikein, kun töniminen, lyöminen ja haukkuminen eivät näytä vähenevän? Miten tämä vaikuttaa pienempään?"

Lastenpsykiatri Janna Rantala vastaa:

”Tartun heti viisaaseen pohdintaasi: Osaammeko puuttua väkivaltaan oikein, kun se ei silti näytä vähenevän? Kuvaan tavan, joka toimii.

Lapsen käytöksen ’moottorina’ on aina joku ajatus, mieliteko, tunne tai uskomus. Me vanhemmat tavoitamme tämän helposti silloin, kun lapsen käytös on meitä miellyttävää. Oi miten kiva, kun toit pikkuveljelle lelun! Taidat tykätä veljestäsi!

Mutta kun lapsi käyttäytyy tavalla, joka saa meidät hetkeksi tolaltamme, tämä kyky katoaa. Tällöin valtaosa vanhemmista toruu tai rankaisee lasta. Niin suoraviivaisen tehokkaalta ja oikealta kuin tämä tuntuukin, valitettavasti tapa vain vahvistaa hankalaa käytöstä.

Tunnistat selvästi lapsen ’moottorin’: hän kokee epäonnistuvansa tai jäävänsä jotain vaille. Jos aikuinen tässä tilanteessa kiinnittää huomion vain lapsen käytökseen (kuten lyömiseen), ei lapsi itse asiassa koskaan opi, että jokin hänen sisäinen yllykkeensä sai hänet toimimaan näin. Sen sijaan hänen oma hankala tunnetilansa (kuten vihaisuus) yhdistyy toisten rankaisemiseen ja paheksuntaan. Silloin hankalien tunteiden ja väkivaltaisen käytöksen yhteys vain tiivistyy.

Jotta käytös muuttuisi, täytyisi lapsen tavoittaa, mikä oikeastaan saa hänet kohtelemaan sisarustaan näin epämiellyttävästi. Se taas onnistuu vain, kun aikuinen kerta toisensa jälkeen auttaa lasta.

Olet viisaasti huolissasi pienemmän sisaruksen saamista vaurioista, mutta yhtä huolissaan kannattaa olla isosisaruksesta. Hän on ilmeisesti kierteessä, jossa hänen aivan oikeutetut ja ymmärrettävät tunteensa eivät tule kohdatuksi tavalla, jolla hän saisi apua niiden säätelyyn.

’Ilkeän’ käytöksen takana on useimmiten jäätävä pelko kelpaamattomuudesta ja vaille jäämisestä. Seitsemänvuotias mittaa vielä rakkautta kovin konkreettisesti: tuntuu oikeasti maailmanlopulta, kun nuorempi saa jotakin (eli rakkautta) ja minä en. Tasapuolisuus on tärkeää sinänsä, mutta lasten tarpeet voivat olla niin erilaiset, että sama määrä rakkaudenosoituksia saa toisen tuntemaan itsensä hellityksi ja toisen hylätyksi.

On tärkeää kuunnella lasten kokemusta, vaikkei se olisikaan ’totta’. Jutella siitä, miten lyöminen ja mollaaminen ei ole ok, mutta tunteet ovat. Isosisaruksen kanssa voi pohtia, eihän hän ole alkanut ajatella, että häntä ei rakasteta, hän ei kelpaa tai on jotenkin epäonnistunut.

Mietin myös lausettasi, jossa kuvaat ydinperhettä onnistumiseksi. Tätä pohtisin vielä uudestaan, aikuisten kesken. Lapset kun nappaavat aikuisten aatoksen usein ihan rivien välistä, myös epäonnistumisen tunteen. Itse ajattelen, että eroaminenkin voi olla onnistumista, tai sitten ihan vain elämää.”

Et kirjastosta ole kuullut? Siellä saa lukea sanomalehdet ilmaiseksi ja aikausilehdet voi lukea kotona ainakin meillä kirjasto tarjoaa sellaisen palvelun. Jos siis omistaa älylaitteen; puhelin, tabletti tai tietokone. En ole pitkiin aikoihin tilannut nk. naistenlehtiä enkä muita aikakausilehtiä kun ne saa lukea ilmaseksi.

Olipa hyvin sanottu Rantalalta, kiitos tämä auttoi taas itseä eteenpäin 👍 ap