Lue keskustelun säännöt.
Häistä haaveilu muuttui vapaudesta haaveiluun
28.07.2014 |
Nyt en tiedä, mitä tehdä. Meillä 2 pientä lasta, mies on ihana kaikin puolin, mutta minä kaipaan vapautta. En lapsista niinkään, mutta miehestä. Eroko tässä olisi ainoa vaihtoehto vai onko joku saanut pelastettua suhteen ja ns. rakastunut puolisoonsa uudestaan ruuhkavuosien ja vähäisen yhteisen ajan jälkeen?
Kommentit (26)
Lapsettomat pariskunnatkin eroaa. Kolme tuttua lapsetonta paria on eronnut lähiaikoina
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsettomat pariskunnatkin eroaa. Kolme tuttua lapsetonta paria on eronnut lähiaikoina
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 16:04"]
Pariauhteenne olisi kuitenkin parempi ilman lapsia. Tai jos suhde olisi huono, voisit lähteä suhteeata, kun ei tarvitse ajatella muita. Lapset romahduttavat pariauhdetyytyväisyyttä, eikä se välttämättä palaa ennalleen, ennnen kuin lapset muuttavat pois kotoa
[/quote]
Ei pidä paikkaansa kaikilla!!!
Me HALUSIMME molemmat lapsia ja TEIMME niitä ja YHDESSÄ hoidimme niitä ja myös yhteistä aikaa oli, kun lapset nukkuivat, ja välillä oli pikasessioita. Nautimme yhdessäolosta ja yhdessä tekemisestä! Lapset eivät olleet meille tiellä, vaan heistä oli meille iloa ja he yhdistivät meitä ja he olivat se jokin, jonka takia me ahersimme ja yhdessä touhusimme, ja lisää lapsia halusimme! Toki oli aikoja, jolloin lasten takia valvottiin ja väsyttiin ja kitistiin itsekin, mutta päämäärä oli yhdessä eteenpäin, niin kaikesta myös selvittiin, eikä tullut mieleenkään, että siinä pitäis jotain omaa aikaa, omia menoja, omia kavereita olla! Yhteistä oli ja ONNELLISIA OLTIIN!!! Ja mukavat ihmiset kasvoi lapsistamme!!!
Nykyihmiset ovat äärettömän itsekkäitä, nautinnonhaluisia, rahanahneita ja epälutettavia! En ihmetteöe, ettei ole onnellista elämää parisuhteissa, kun monä minä mulle on vaan päälimmäisenä!
Entä jos ryhtyisikin ajattelemaan: mitä hyvää voisin tehdä sulle, antaa sulle, sanoa sulle? Eikö siitä tule itsellekin paljon suurempi täyttymys kuin itsekkyydestä,,jossa koskaan ei kuitenkaan saa tarpeekseen?
Tuttu tunne. Pääsin siitä yli kun mietin tilannetta lasten vinkkelistä. 18 vuoden kakku per lapsi napsahti sinä päivänä kun syntyivät. Täytyy ottaa ilo irti nyt tästä ja jättää haikailu taustalle.
Miksi teit lapsia ennen avioliittoa?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan tuollaisia tunteita jossain vaiheessa ollut, mutta minä ainakin ajattelen että kun ne lapset on jo tehty, niin siinä on sitouduttu yhteen, eikä tunnehaihatusten takia erota. Ei siis minkään vapaushaaveiden, "on kasvettu erilleen" fiilisten tai "kun ei enää tunnu miltään" juttujen takia. Vain, jos olisi vakava syy tyyliin alkoholismi, väkivaltaisuus, pettäminen.
Ja kun sitoutuminen on kantanut vaikeiden kausien yli, on rakkaus aina löytynyt ajallaan uudestaan. Se toki muuttaa muotoaan alkuajoista, mutta vahvenee joka kriisistä, ainakin meillä.
Lasten takia minä tätä suhdetta jatkankin, sekä talolainan. Ja kai minä tuosta miehestä tykkäänkin, mutta nyt vain ollut jo joitakin kuukausia sellainen tunne, että kaipaan elämääni muutakin. Jännitystä kai. Seitsemäs vuosi suhteesta menossa, tämä se kai onkin se yleinen kriisivuosi? Vinkkejä siitä, miten elvyttää suhde? Tein lapsia ennen avioliittoa siksi, koska haluttiin saada lapsia ja ikäkin alkoi jo painaa päälle. Ei kai avioliitto mikään pakollinen juttu ole ennen lapsia, kun en mihinkään lahkoonkaan kuulu.. :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut tilanteessasi. Tunne menee ohi parissa vuodessa. Sen takia ei kannata laittaa kaikkea menemään. Itse melkein laitoin, ja nyt olen NIIN kiitollinen, etten kuitenkaan ihan niin tehnyt. Miehessä ei ole mitään vikaa varmasti sinullakaan, etkä tarvitse toisia miehiä tämän kehitysaskeleen läpikäymiseen, vaikka niin voisi luullakin....Kun nyt katson lapsiani, jotka ovat saaneet kasvaa ehjässä perheessä, olen superkiitollinen, etten antanut kolmenkympin kriisissäni kaikkea menemään haihattelujeni tähden. Se ei olisi ollut sen arvoista. Oma tunne on silti tärkeä ja aito -tutkiskele sitä, mutta mieti tarkkaan mitä teet! Pelissä on neljän ihmisen elämä. Minullakin oli siihen aikaan kaksi pientä lapsi, arki oli vähän harmaata, miehen kanssa ei yhteistä aikaa...järjestäkää miehesi kanssa yhteistä aikaa! Tsemppiä.
Jos kaipaat vapautta ja tilaa hengittää, toteuta se parisuhteen puitteissa. Käy vaikka pienellä matkalla yksin, jos mies voi hoitaa lapset sillä välin. Vietä pari hauskaa baari-iltaa kavereiden kanssa tai aloita uusi harrastus. Eihän se ole sen kummempaa, vapautta voi jossain määrin lisätä hajottamatta perhettä. Osaat sitten arvostaa taas perhe-elämääkin toisella tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse erosin kihlatustani erilleenkasvamisen tunteen vuoksi. Aloin katua päätöstä n.vuodessa. Parin vuoden kuluttua palasimme yhteen, ja vuosi siitä menimme sitten kuitenkin naimisiin ;) Nyt 4 vuotta naimisissa <3
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 14:37"]Jos kaipaat vapautta ja tilaa hengittää, toteuta se parisuhteen puitteissa. Käy vaikka pienellä matkalla yksin, jos mies voi hoitaa lapset sillä välin. Vietä pari hauskaa baari-iltaa kavereiden kanssa tai aloita uusi harrastus. Eihän se ole sen kummempaa, vapautta voi jossain määrin lisätä hajottamatta perhettä. Osaat sitten arvostaa taas perhe-elämääkin toisella tavalla.
[/quote]
Samaa mieltä, oma tila, ja hengähdyshetki voisi tehdä hyvää :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 14:34"]
Olen ollut tilanteessasi. Tunne menee ohi parissa vuodessa. Sen takia ei kannata laittaa kaikkea menemään. Itse melkein laitoin, ja nyt olen NIIN kiitollinen, etten kuitenkaan ihan niin tehnyt. Miehessä ei ole mitään vikaa varmasti sinullakaan, etkä tarvitse toisia miehiä tämän kehitysaskeleen läpikäymiseen, vaikka niin voisi luullakin....Kun nyt katson lapsiani, jotka ovat saaneet kasvaa ehjässä perheessä, olen superkiitollinen, etten antanut kolmenkympin kriisissäni kaikkea menemään haihattelujeni tähden. Se ei olisi ollut sen arvoista. Oma tunne on silti tärkeä ja aito -tutkiskele sitä, mutta mieti tarkkaan mitä teet! Pelissä on neljän ihmisen elämä. Minullakin oli siihen aikaan kaksi pientä lapsi, arki oli vähän harmaata, miehen kanssa ei yhteistä aikaa...järjestäkää miehesi kanssa yhteistä aikaa! Tsemppiä.
[/quote]
Kiitos tästä, näitä kokemuksia minä juuri kaipaankin, että tämä tunne voi mennä ohikin ja kumppaniin voi rakastua ns. uudelleen. Viimeisin asia mitä haluaisin on se, että lapset joutuvat kasvamaan ilman isää/äitiä samassa taloudessa, joten en ole vielä lähdössä mihinkään. Jotain vain pitäis keksiä, onneksi nuo lapset kasvavat, joten sitä yhteistä vapaata aikaakin voi alkaa jatkossa tulla enemmän, nyt mennyt viimeiset vuodet ihan kiinni noissa lapsissa kyllä ja sekin ahdistanut, varmaan miestäkin. On puhuttu, että jotain pitäis tehdä suhteemme eteen, mutta jotenkin saamattomia ollaan kai molemmat tekemään jotain konkreettista asian eteen. Mieskään ei halua erota, mutta ei tää tilanne ole helppo hänellekään.
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 14:37"]
Jos kaipaat vapautta ja tilaa hengittää, toteuta se parisuhteen puitteissa. Käy vaikka pienellä matkalla yksin, jos mies voi hoitaa lapset sillä välin. Vietä pari hauskaa baari-iltaa kavereiden kanssa tai aloita uusi harrastus. Eihän se ole sen kummempaa, vapautta voi jossain määrin lisätä hajottamatta perhettä. Osaat sitten arvostaa taas perhe-elämääkin toisella tavalla.
[/quote]
Tätä olen alkanut tehdäkin, irtiottoja arjesta siis. Mies on hyvä isä, joka pärjää lasten kanssa siinä missä minäkin. Keväällä tein yhden viikonloppureissun yksin ja joulun tienoille varasin toisen, se keväinen reissu kyllä kannatti pitkälle ja olin kuin ihan eri nainen sen jälkeen. Pitää miehen kanssa ottaa puheeksi, että vaikka kerran kuukaudessa päästäisiin käymään kahdestaan jossain, kun se on nyt jäänyt tosi vähiin se yhteinen tekeminen ja aika.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa kamalalta. Onneksi meillä ei ole lapsia parisuhdetta pilaamassa. Yhteistä aikaa ja tekemistä löytyy just sen verran kuin halutaan, samoin vapautta ja omaa aikaa. Dink-elämä on täydellinen elämäntapa.
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 15:01"]
Kuulostaa kamalalta. Onneksi meillä ei ole lapsia parisuhdetta pilaamassa. Yhteistä aikaa ja tekemistä löytyy just sen verran kuin halutaan, samoin vapautta ja omaa aikaa. Dink-elämä on täydellinen elämäntapa.
[/quote]
Niin, kyllähän lapset rajoittaa, mutta niistä tuleva rajoitus on vain pieni hetki elämässä. Sitten saa taas nauttia täysillä :) uskoisin, että olisin samoissa ajatuksissa ilman lapsiakin, parisuhde mua tuntuu enemmän rajoittavan juuri nyt.
ap
Meillä ainakin on ollut tuollainen aika elämässä, että lapset on pieniä, velvollisuuksia on paljon ja alkaa kaipaamaan jotakin, joka tavallaan stimuloisi ja muuttaisi sitä arkea. Ehkä sitä kaipaa vähän itseäänkin, sitä että olisi enemmän aikaa ajatella ja kokea niistä omista tarpeista käsin.
Minä uskon että se menee ohi jos sen antaa mennä ohi. Meillä on jo merkkejä siitä, ja yhtäkkiä elämä yhdessä tuntuu taas hyvältä. Minä arvostan korkealle sitä että meillä on ehjä perhe ja hyvinvoivat, tasapainoiset lapset joilla on hyvät vanhemmat. Se on oikeastaan kaikkein tärkeintä, koska lapset ovat meistä niin riippuvaisia.
Pariauhteenne olisi kuitenkin parempi ilman lapsia. Tai jos suhde olisi huono, voisit lähteä suhteeata, kun ei tarvitse ajatella muita. Lapset romahduttavat pariauhdetyytyväisyyttä, eikä se välttämättä palaa ennalleen, ennnen kuin lapset muuttavat pois kotoa
Omat reissut on hyvä juttu (molemmille!), mutta muistakaa tehdä asioita myös kahdestaan. Vaikka ihan pieniä, jos pitempi irtiotto reissun tms. muodossa ei onnistu. Menkää vaikka kalaan, lenkille jne. Jos se yhteinen juttu on heti joku matka, niin se menee helposti riidaksi ja/tai pingottamiseksi outouttaan, Pieniä juttuja ensin, että opitte taas olemaan rennosti yhdessä.
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 16:04"]Pariauhteenne olisi kuitenkin parempi ilman lapsia. Tai jos suhde olisi huono, voisit lähteä suhteeata, kun ei tarvitse ajatella muita. Lapset romahduttavat pariauhdetyytyväisyyttä, eikä se välttämättä palaa ennalleen, ennnen kuin lapset muuttavat pois kotoa
[/quote] meilöä oli niin päin, että parisuhde tuntui jo aika kuivalta ennen lapsia. Lapsien jälkeen tuli ihan eri tatsi hommaan ja näin miehessä aivan eri puolen, mihin rakastuin uudelleen.
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 21:03"]
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 17:51"]
[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 16:04"]Pariauhteenne olisi kuitenkin parempi ilman lapsia. Tai jos suhde olisi huono, voisit lähteä suhteeata, kun ei tarvitse ajatella muita. Lapset romahduttavat pariauhdetyytyväisyyttä, eikä se välttämättä palaa ennalleen, ennnen kuin lapset muuttavat pois kotoa
[/quote]
No niin, jos ei halua koskaan lapsia. Minä halusin ja onneksi myös sain :)
Ap
[/quote]
Ei, kyllä se parisuhdetyytyväisyys huononee usein, vaikka lapsia olisi kuinka haluttu.
[/quote]
Niin huononee - hetkellisesti. Pitää osata katsoa vähän kauemmas kuin niihin ensimmäisiin rankkoihin vuosiin. Pienten lasten vanhemmuus on työtä, mutta merkittävää, arvokasta ja mielekästä sellaista. Hyvinvoivat aikuiset lapset ovat useimmille vanhemmilleen suuri ilon ja ylpeyden, onnellisuudenkin aihe.