Voiko rakastaa aidosti kun valehtelee
Parisuhteessa jossa molemmat rakastavat toisiaan, mutta toinen on jäänyt valehtelusta kiinni ja lupasi parantaa tapojaan ja katuu valehteluaan. Voiko oikeasti rakastaa aidosti jos pystyy valehtelemaan rakkaalleen?
Kommentit (10)
Seurustelin kerran valehtelijan kanssa. Ei ollut ongelmia jättää. Kyllä ne omatkin tunteet viilenevät nopeasti ja sitten voikin hyvillä mielin häipyä kuvioista. Eli se "rakastaako oikeasti" ei enää ole järkevä kysymys jossain vaiheessa. Toiselle ei valehdella, rakastipa tai ei.
Katso oppiiko olemaan ja jos ei niin uutta putkeen
No sellaisia pieniä valkoisia valheita minäkin päästelen, vaikka rakastankin miestäni kovasti. Mutta esimerkiksi pettäminen (onko se edes valehtelua?) ja muiden isojen asioiden valehtelu on merkki siitä, ettei rakasta ainakaan palavasti. Tämä on ainakin minun mielipiteeni. Mielestäni myös kertomatta jättäminen on omalla tavallaan valehtelua.
Riippuu tietysti onko kysymys ns. "Valkoisesta valheesta", joita kaikki käyttävät. Mutta jos valehtelee jostain tärkeämmästä, valehtelee lähes mistä vaan. Valehtelu on opittu tapa, joka ei välttämättä liity siihen rakastaako vai ei. Sinun pitää miettiä, mitkä arvot ovat sinulle tärkeitä ja jos et siedä valehtelua, ei sinun kannata valehtelijan kanssa olla tekemisissä.
Usein valehtelee ihminen eniten itselleen. Joskus valhe on sitä ettei uskalla katsoa totuutta. Jos olet synnitön, heitä kivi.
Riippuu asiasta, mutta jotenkin aloituksesta saa sellaisen kuvan, että tässä tapauksessa ei rakasta.