Kova vauvakuume mutta mies ei (vielä) halua vauvaa
Onko muita jotka haaveilevat vauvasta, mutta mies ei vielä ole valmis? Mies miettii sitä, että sitten tarvitaan isompi asunto ja auto. Mielestäni voisi ottaa vain yhden askeleen kerrrallaan ja jättää ehkäisyn pois ja miettiä muita asioita sitten kun ne ovat ajankohtaisia. Onko kohtalotovereita? Meillä siis kaksi lasta ennestään.
Kommentit (32)
Täällä kans painitaan samojen asioiden kanssa. Olemme molemmat 22v. Ja meillä on 1vuotias erittäin pienikeskonen. Mies ei vielä "jaksa" toista lasta, mutta minun haaveeni on aina ollut 2 lasta. Mutta minun aikani alkaa kohta loppumaan. Jos 2 vuoden sisään edellisestä tekisin toisen luultavasti raskausmyrkytys olisi lievempi ja luultavasti pääsisin lähelle laskettua toisin kuin viimeksi. Mutta mitä lähemmäksi 5 vuotta lapsien ero menee kasvaa riskit vain suuremmiksi. Eli kiire olisi jo tehdä toinen, mutta mies ei omien sanojen mukaan vielä jaksa.
Miksi ihmeessä niitä miehiä pitää painostaa siihen lapseen? Jos puoliso ei halua vielä lapsia niin sitten ei halua. Silloin on kaksi vaihtoehtoa, odottaa tai erota. Miltä teistä tuntuisi jos teitä painostettaisiin jatkuvasti johonkin mihin ette ole vielä valmiita?
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä niitä miehiä pitää painostaa siihen lapseen? Jos puoliso ei halua vielä lapsia niin sitten ei halua. Silloin on kaksi vaihtoehtoa, odottaa tai erota. Miltä teistä tuntuisi jos teitä painostettaisiin jatkuvasti johonkin mihin ette ole vielä valmiita?
Niin ja sitten taustatietona kahden vuoden parisuhde suuntaan tai toiseen ja ikää 20v. Parhaassa tapauksessa naisella ei tietoa työpaikasta tai tuloista ja oottaa, että mies maksaa kulut.
elmonsteri kirjoitti:
Vihdoinkin mun jatkuva vauvasta puhuminen palkittiin. Mies ilmoitti eilen, että voishan sitä jo vauvan tehdä... <3
Suosittelen lämpimästä vihjailua ja haikailua vauvasta, se taitaa joskus toimia.. (: Tsemppiä!
Voin vaan kuvitella ku oot rankuttanu siitä vauvasta sen vuoden niin mies vaan kyllästyny ja antanu periks. Onnee vaan teille molemmille :D hahahahah
Tulee näistä kommenteista mieleen, että kuinkahan moni mies suostuu lapsentekoon, vain siksi, että ei jaksa kuunnella naisen vihjailuja asiasta, mutta ei kuitenkaan saa aikaiseksi erota tms. Voisin veikata, että tällaisiakin miehiä löytyy.
loor4 kirjoitti:
Millainen tilanne teillä nykyään on? tai onko täällä enään edes ketään?
Meillä on puhuttu paljon muttamies edelleen sitä mieltä että opinnot poisalta. tai ainakin minulta. Eli mulla on noin 1.5 vuotta oppisopimuskoulutusta jäljellä:/ eihän tuo loppujen lopuksi enään pitkä aika ole mutta tuntuu vaan niin turhauttavan pitkältä kun vauvakuume on ollu päällä jo reilun vuoden.
Tänään kaupassa sitten päädyin normaaliin tapaan vauvavaate osastolle ja normaaliin tapaan hipelöin ja haaveilin. Mutta tänään sitten sieltä lähti matkaan yksi aivan yli ihana body. Jo ennen kassalle pääsyä tiesin että nyt häätyymyöspoiketa jäätelö altaan kautta.. tiedän että tää ei oo fiksua mutta kai mäolen jonkun sortin tunnesyöjä. nimittäin siihen suruun joka iskee pian kotiin pääsyn jälkeen kun yrität jankuttaa itelles että ei vielä, koulut ensin ja samalla tuijotat sitä syötävän suloista bodya. Sefiilis on ehkä mailman kamalin.mutta sitten kai hae siitä jäätelöstä ( Ben&Jerry's cookie dough, ah nam<3)
Olenko ainut kelle käy näin?
Kun on vain niin suuri vauvan kaipuu <3
Tää on ihan sekoa. Eihän se kakara ees mahdu siihen bodyyn kuin todella lyhyen ajan. Ne kasvaa silmissä. Vuodessa se on jo iso kävelevä möhkäle eikä mikään vauva. Tuolla logiikalla on vauvakuume joka vuosi vaikka niitä vääntäisikin, jos on "vauvan kaipuu". Teini-ikäinen se on puolestaan melkein kymmenen vuotta, joten pitäisi ennemminkin sanoa "teinin kaipuu" :DD
loor4 kirjoitti:
Millainen tilanne teillä nykyään on? tai onko täällä enään edes ketään?
Meillä on puhuttu paljon muttamies edelleen sitä mieltä että opinnot poisalta. tai ainakin minulta. Eli mulla on noin 1.5 vuotta oppisopimuskoulutusta jäljellä:/ eihän tuo loppujen lopuksi enään pitkä aika ole mutta tuntuu vaan niin turhauttavan pitkältä kun vauvakuume on ollu päällä jo reilun vuoden.
Tänään kaupassa sitten päädyin normaaliin tapaan vauvavaate osastolle ja normaaliin tapaan hipelöin ja haaveilin. Mutta tänään sitten sieltä lähti matkaan yksi aivan yli ihana body. Jo ennen kassalle pääsyä tiesin että nyt häätyymyöspoiketa jäätelö altaan kautta.. tiedän että tää ei oo fiksua mutta kai mäolen jonkun sortin tunnesyöjä. nimittäin siihen suruun joka iskee pian kotiin pääsyn jälkeen kun yrität jankuttaa itelles että ei vielä, koulut ensin ja samalla tuijotat sitä syötävän suloista bodya. Sefiilis on ehkä mailman kamalin.mutta sitten kai hae siitä jäätelöstä ( Ben&Jerry's cookie dough, ah nam<3)
Olenko ainut kelle käy näin?
Kun on vain niin suuri vauvan kaipuu <3
Syötävän suloista bodya? Osta nukke jos sinä vauvan vaatteiden takia haluat. Sinä et edes taida käsittää mikä se vauva on. Olet kehitellyt itsellesi jonkinlaisen pakkomielteen suloista vauvanukesta. Oletko nyt asennoitunut siihen että lapsi voi olla myös vähemmän ihana, esim todella hankala tapaus joka huutaa päivin ja öin? Tai kehitysvammainen? Ei välttämättä niin kaunis lapsi.
hiiri89 kirjoitti:
täällä kans sama tilanne... On tää vaan nii hemmetin raastavaa itse kuumeilla jo ties monettako vuotta. Itse oon 25 ja mies 30 ja yhdessä reilut 3 vuotta oltu. Nyt tää kuumeilu on vaa omalla kohdalla pahenemaan päin, eikä oloa helpota että läheisimmillä ystävillä on jo lapset, itse voin vaan haaveilla :( raskausmahoja tuijotan kadehtien, itkukin pääsee usein. Se tunne on vaan niin kamala, pitää vastasyntynyttä sylissä ajatellen, et millon saa sen oman nyytin.
mies on sitä mieltä, että lapsia ei nyt missään nimessä. Haluaa ensin elää elämäänsä vailla vastuuta, haluaa matkustella. Sekä hän haluaa työasiat kuntoon. Joo ymmärrän kyllä, on järkevää hoitaa perusasiat kuntoon ennen lasta, mutta mulle ehkä pahinta on just nuo "haluun elää,elämää" jutut. Ei se elämä lopu siihen lapsen tuloon..huoh.. Mies on myös hyvin negatiivinen kaikkeen lapsiin liittyvään. Ei ota millään tavalla lapsiin kontaktia, jos niitä on seurassa vaan pysyy mahd kaukana. Eikä suostu puhumaankaan lapsista.
Mulla on ollu tosi vaikeeta hyväksyä tämä, enkä oikein tiedä mitä pitäis tehdä. Olen jopa harkinnut eroa tämän takia. Pelkään että mies keksii aina jonkin tekosyyn, miksi ei lasta vieläkään. Eikä tää mies oo millään tavalla pehmiteltävissä, ei todellakaan. Vaikka hän sanoo haluavansa lapsia joskus, silti se kun näen miten hän käyttäytyy lapsia kohtaan, saa mut nousemaan varpailleni. Oon nyt tosi umpikujassa ja kaikki neuvot ovat tervetulleita...
Kuullostaa perus vedättäjältä. Teillä on selkeästi eri tavoitteet elämälle, joten sinuna kun olet vielä noin nuori ja halukas perheen perustamiseen niin pistäisin lusikat jakoon ja haun päälle. Anna miehen lomailla, se on kuitenkin jo noin vanha ja jollei halua vielä perhettä, niin koska sitten?
Täytyy sanoa että mun on vähän vaikea ymmärtää teitä jotka ootte seurustellut vaan pari vuotta ja on niin kiire hankkia lapsi.. ja moni teistä on niin nuorikin. Ootteko miettinyt mennä naimisiin tulevaisuudessa? Kannattaisiko se kuitenkin hoitaa ensin? Välillä tuntuu että joillekkin naimisiinmeno on isompi kynnys kun lapsen hankkiminen vaikka isompi juttuhan se on hankkia lapsi yhdessä.
Ja siis tää niille jotka haluaa joskus mennä naimisiin ei niille jotka eivät avioliittoa koe omaksi jutuksi.
Vierailija kirjoitti:
Täytyy sanoa että mun on vähän vaikea ymmärtää teitä jotka ootte seurustellut vaan pari vuotta ja on niin kiire hankkia lapsi.. ja moni teistä on niin nuorikin. Ootteko miettinyt mennä naimisiin tulevaisuudessa? Kannattaisiko se kuitenkin hoitaa ensin? Välillä tuntuu että joillekkin naimisiinmeno on isompi kynnys kun lapsen hankkiminen vaikka isompi juttuhan se on hankkia lapsi yhdessä.
Ja siis tää niille jotka haluaa joskus mennä naimisiin ei niille jotka eivät avioliittoa koe omaksi jutuksi.
Samaa mieltä. Ja on karu fakta että kaksikymppisenä, parin vuoden seurustelun jälkeen vauvan tehneet parit eroaa viimeistään ennen kolmeakymmentä. Tajutaan että että ollaankin kasvettu ihan erilleen, halutaan eri asioita. Se elämä vaan muuttaa ihmisiä kun ikää tulee lisää ja kypsytään aikuisiksi. Näitä lapsia käy sääliksi.
hiiri89 kirjoitti:
täällä kans sama tilanne... On tää vaan nii hemmetin raastavaa itse kuumeilla jo ties monettako vuotta. Itse oon 25 ja mies 30 ja yhdessä reilut 3 vuotta oltu. Nyt tää kuumeilu on vaa omalla kohdalla pahenemaan päin, eikä oloa helpota että läheisimmillä ystävillä on jo lapset, itse voin vaan haaveilla :( raskausmahoja tuijotan kadehtien, itkukin pääsee usein. Se tunne on vaan niin kamala, pitää vastasyntynyttä sylissä ajatellen, et millon saa sen oman nyytin.
mies on sitä mieltä, että lapsia ei nyt missään nimessä. Haluaa ensin elää elämäänsä vailla vastuuta, haluaa matkustella. Sekä hän haluaa työasiat kuntoon. Joo ymmärrän kyllä, on järkevää hoitaa perusasiat kuntoon ennen lasta, mutta mulle ehkä pahinta on just nuo "haluun elää,elämää" jutut. Ei se elämä lopu siihen lapsen tuloon..huoh.. Mies on myös hyvin negatiivinen kaikkeen lapsiin liittyvään. Ei ota millään tavalla lapsiin kontaktia, jos niitä on seurassa vaan pysyy mahd kaukana. Eikä suostu puhumaankaan lapsista.
Mulla on ollu tosi vaikeeta hyväksyä tämä, enkä oikein tiedä mitä pitäis tehdä. Olen jopa harkinnut eroa tämän takia. Pelkään että mies keksii aina jonkin tekosyyn, miksi ei lasta vieläkään. Eikä tää mies oo millään tavalla pehmiteltävissä, ei todellakaan. Vaikka hän sanoo haluavansa lapsia joskus, silti se kun näen miten hän käyttäytyy lapsia kohtaan, saa mut nousemaan varpailleni. Oon nyt tosi umpikujassa ja kaikki neuvot ovat tervetulleita...
Mulla oli samanlainen vaihe etten voinut ajatella kuin vauvaa ja sitä ettei mieheni halua sellaista. Sitten rupesin kiristää naimisiinmenolla. Mies ei ymmärtänyt kuinka vakavissani olin. Tutustuin ainakin kymmeneen kivaan mieheen, jotka olisivat halunneet lapsia. Olen tavallista kauniimpi jne, joten näitä miehiä olisi jonoksi asti. No rakastan kuitenkin tätä ainoaa miestäni, ja lopulta hänkin ymmärsi ettei voi luopua minusta koskaan. Nyt meillä on yhteinen päämäärä, oma perhe. Olemme seurustelleet 17-vuotiaasta asti, nyt ollaan 29, ja tosiaan ainakin minun mieheni tarvitsi tuollaista perseelle potkimista ja uhkailua asian suhteen.
Sano vakavasti miehelles että löydät kyllä viikossa uuden isäehdokkaan, kyllä se siitä herää ;)
täällä kans sama tilanne... On tää vaan nii hemmetin raastavaa itse kuumeilla jo ties monettako vuotta. Itse oon 25 ja mies 30 ja yhdessä reilut 3 vuotta oltu. Nyt tää kuumeilu on vaa omalla kohdalla pahenemaan päin, eikä oloa helpota että läheisimmillä ystävillä on jo lapset, itse voin vaan haaveilla :( raskausmahoja tuijotan kadehtien, itkukin pääsee usein. Se tunne on vaan niin kamala, pitää vastasyntynyttä sylissä ajatellen, et millon saa sen oman nyytin.
mies on sitä mieltä, että lapsia ei nyt missään nimessä. Haluaa ensin elää elämäänsä vailla vastuuta, haluaa matkustella. Sekä hän haluaa työasiat kuntoon. Joo ymmärrän kyllä, on järkevää hoitaa perusasiat kuntoon ennen lasta, mutta mulle ehkä pahinta on just nuo "haluun elää,elämää" jutut. Ei se elämä lopu siihen lapsen tuloon..huoh.. Mies on myös hyvin negatiivinen kaikkeen lapsiin liittyvään. Ei ota millään tavalla lapsiin kontaktia, jos niitä on seurassa vaan pysyy mahd kaukana. Eikä suostu puhumaankaan lapsista.
Mulla on ollu tosi vaikeeta hyväksyä tämä, enkä oikein tiedä mitä pitäis tehdä. Olen jopa harkinnut eroa tämän takia. Pelkään että mies keksii aina jonkin tekosyyn, miksi ei lasta vieläkään. Eikä tää mies oo millään tavalla pehmiteltävissä, ei todellakaan. Vaikka hän sanoo haluavansa lapsia joskus, silti se kun näen miten hän käyttäytyy lapsia kohtaan, saa mut nousemaan varpailleni. Oon nyt tosi umpikujassa ja kaikki neuvot ovat tervetulleita...