hiiri89

täällä kans sama tilanne... On tää vaan nii hemmetin raastavaa itse kuumeilla jo ties monettako vuotta. Itse oon 25 ja mies 30 ja yhdessä reilut 3 vuotta oltu. Nyt tää kuumeilu on vaa omalla kohdalla pahenemaan päin, eikä oloa helpota että läheisimmillä ystävillä on jo lapset, itse voin vaan haaveilla :( raskausmahoja tuijotan kadehtien, itkukin pääsee usein. Se tunne on vaan niin kamala, pitää vastasyntynyttä sylissä ajatellen, et millon saa sen oman nyytin.

mies on sitä mieltä, että lapsia ei nyt missään nimessä. Haluaa ensin elää elämäänsä vailla vastuuta, haluaa matkustella. Sekä hän haluaa työasiat kuntoon. Joo ymmärrän kyllä, on järkevää hoitaa perusasiat kuntoon ennen lasta, mutta mulle ehkä pahinta on just nuo "haluun elää,elämää" jutut. Ei se elämä lopu siihen lapsen tuloon..huoh.. Mies on myös hyvin negatiivinen kaikkeen lapsiin liittyvään. Ei ota millään tavalla lapsiin kontaktia, jos niitä on seurassa vaan pysyy mahd kaukana. Eikä suostu puhumaankaan lapsista.

Mulla on ollu tosi vaikeeta hyväksyä tämä, enkä oikein tiedä mitä pitäis tehdä. Olen jopa harkinnut eroa tämän takia. Pelkään että mies keksii aina jonkin tekosyyn, miksi ei lasta vieläkään. Eikä tää mies oo millään tavalla pehmiteltävissä, ei todellakaan. Vaikka hän sanoo haluavansa lapsia joskus, silti se kun näen miten hän käyttäytyy lapsia kohtaan, saa mut nousemaan varpailleni. Oon nyt tosi umpikujassa ja kaikki neuvot ovat tervetulleita...