Mistä vastuunsa kantava mies?
Olen kohta nelikymppinen kahden melko pienen lapsen äiti. Elän miehen kanssa, joka on henkisesti ehkä kaksikymmentäviisivuotiaan tasolla, vaikka on iältään kohta 45. Onko kellään kaltaisellani naisella miestä, johon aidosti voi luottaa, joka kantaisi vastuuta, myöntäisi mahdolliset virheensä ja jonka kanssa voi keskustella niin kuin aikuiset keskustelevat? Alan epäillä, että onko tällaisia miehiä edes olemassa. Jos joku on tällaisen miehen löytänyt, niin kertokaa ihmeessä mistä hänet löysitte, onko aina ollut sellainen jne.
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Miesten aivot ei kehity samalle tasolle kuin naisten aivot. Näin ollen miehet jäävät ikuisesti "HEHE OON STEVE O JACKASSISTA" -perseilyvvaiheeseen.
Terveisin itsekkin mies neitsyt 30 vuotias.
Soijapoika sinä olet.
Itse itsellesi valitsemasi mies on taas kaikki maapallon 4 miljardia miestä. Tajuatko miten vajaa olet?
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Miesten aivot ei kehity samalle tasolle kuin naisten aivot. Näin ollen miehet jäävät ikuisesti "HEHE OON STEVE O JACKASSISTA" -perseilyvvaiheeseen.
Terveisin itsekkin mies neitsyt 30 vuotias.
No ei välttämättä tuolle asteelle, mutta aikuiseksi mies ei kehity koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Itse itsellesi valitsemasi mies on taas kaikki maapallon 4 miljardia miestä. Tajuatko miten vajaa olet?
Olen kai tavannut muitakin miehiä ja kuullut minkälaisia kavereiden ja tuttujen miehet ovat. -ap
Naiset ovat ajaneet vastuulliset miehet sukupuuttoon valitsemalla jännämiehiä.
Minulla on. En olisi ikimaailmassa huolinut mitään pikkupoikaa miehekseni ja lasteni isäksi.
Mieheni osaa, tekee, viitsii ja haluaa tehdä parhaansa, joten kun itse olen samanlainen, niin elo on oikein mukavaa ja helppoa. Myös lapset ovat samanlaisia isoja teinejä. Juttelemme mieheni kanssa paljon, meillä riittää juttua moneksi tunniksi helposti ja välillä istumme koko perhe vaikka ruokapöydän ääressä ruuan jälkeen keskustelemassa ihan kaikesta. Meillä ei ole taloushuoliakaan, joten nekään eivät aiheuta stressiä. Itse asiassa tunnen monta samanlaista hyvää aikuista miestä ja heidän perhettään. Enemmän tunnen hyviä perheitä kuin perheitä, jossa asiat ovat ikävästi.
Kuule ei kiinnosta taas tollanen lähtökohtaisesti muille ruikuttaminen. Jos et saa miehellesi puhuttua näistä asioista tai vaihdettua ukkoa, pidä ongelmanasi. Kukaan ei ole sinulle elämäänsä velkaa.
Kilttis kantaa vastuun, mutta ei ole jännä.
Vierailija kirjoitti:
Kilttis kantaa vastuun, mutta ei ole jännä.
Ei kukaan halua tossuakaan. Tarkoitin, että onko olemassa oikeita Miehiä, isolla alkukirjaimella. -ap
Vierailija kirjoitti:
Minulla on. En olisi ikimaailmassa huolinut mitään pikkupoikaa miehekseni ja lasteni isäksi.
Mieheni osaa, tekee, viitsii ja haluaa tehdä parhaansa, joten kun itse olen samanlainen, niin elo on oikein mukavaa ja helppoa. Myös lapset ovat samanlaisia isoja teinejä. Juttelemme mieheni kanssa paljon, meillä riittää juttua moneksi tunniksi helposti ja välillä istumme koko perhe vaikka ruokapöydän ääressä ruuan jälkeen keskustelemassa ihan kaikesta. Meillä ei ole taloushuoliakaan, joten nekään eivät aiheuta stressiä. Itse asiassa tunnen monta samanlaista hyvää aikuista miestä ja heidän perhettään. Enemmän tunnen hyviä perheitä kuin perheitä, jossa asiat ovat ikävästi.
Minäkin olen kanteni löytänyt ja voin luottaa mieheeni kaikessa. Yhdessä olemme olleet 25 vuitta.
Kun mietin ystävien ja naapureiden miehiä, niin he ovat todella kelpomiehiä kaikki ihan siinä missä naisetkin ovat kelponaisia. Minun ja mieheni isätkin ovat olleet aina kunnon miehiä ja molempien vanhempien avioliitot ovat kestäneet jo yli 50 vuotta.
Minkälaiset vanhemmat ap sinulla ja miehelläsi on? Minkälaiset lähtökohdat olette saaneet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kilttis kantaa vastuun, mutta ei ole jännä.
Ei kukaan halua tossuakaan. Tarkoitin, että onko olemassa oikeita Miehiä, isolla alkukirjaimella. -ap
On todellakin, paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälaiset vanhemmat ap sinulla ja miehelläsi on? Minkälaiset lähtökohdat olette saaneet?
Tämä minuakin kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on. En olisi ikimaailmassa huolinut mitään pikkupoikaa miehekseni ja lasteni isäksi.
Mieheni osaa, tekee, viitsii ja haluaa tehdä parhaansa, joten kun itse olen samanlainen, niin elo on oikein mukavaa ja helppoa. Myös lapset ovat samanlaisia isoja teinejä. Juttelemme mieheni kanssa paljon, meillä riittää juttua moneksi tunniksi helposti ja välillä istumme koko perhe vaikka ruokapöydän ääressä ruuan jälkeen keskustelemassa ihan kaikesta. Meillä ei ole taloushuoliakaan, joten nekään eivät aiheuta stressiä. Itse asiassa tunnen monta samanlaista hyvää aikuista miestä ja heidän perhettään. Enemmän tunnen hyviä perheitä kuin perheitä, jossa asiat ovat ikävästi.
Minäkin olen kanteni löytänyt ja voin luottaa mieheeni kaikessa. Yhdessä olemme olleet 25 vuitta.
Kun mietin ystävien ja naapureiden miehiä, niin he ovat todella kelpomiehiä kaikki ihan siinä missä naisetkin ovat kelponaisia. Minun ja mieheni isätkin ovat olleet aina kunnon miehiä ja molempien vanhempien avioliitot ovat kestäneet jo yli 50 vuotta.
Minkälaiset vanhemmat ap sinulla ja miehelläsi on? Minkälaiset lähtökohdat olette saaneet?
Isäni on raitistunut alkoholisti. Raitistumisen jälkeen vasta ns. aikuistui. Äitini on läheisriippuvainen. Puolisoni vanhemmat ovat olleet työnarkomaaneja, eivätkä ole olleet kiinnostuneita lapsistaan. Edesmennyt appeni oli nuorempana väkivaltainen. Anoppini on alkoholisoitunut. Kaikki mainitut henkilöt elävät kuitenkin näennäisesti normaalia elämää. Ehkä tosiaan lähtökohdat eivät ole parhaimmat mahdolliset. Näen vain ympärillänikin niin paljon vastuuttomuutta, että todella kysyn nyt tässä että onko edes olemassa toisenlaisia puolisoita. -ap
Minulla on ollu. Ensimmäinen aviomieheni sekä tämä toinen aviomieheni ovat sellaisia.
Ensimmäisen löysin 20 v yhteisten kavereiden välityksellä, tämä toinen haki minut kirjaimellisesti kotoa 45 v. Tuli siis työtehtävissä kotiini.
Ja itse asiassa,kaikkien kavereideni puolisot kantavat vastuunsa.
Pitääkö vastauksista nyt päätellä, että otantani olisi hieman vääristynyt, koska taustoista johtuen vedän ympärilleni muita vinksahtaneista taustoista tulevia. Ehkä sitten niin. Mutta en edelleenkään ole tavannut niitä vastuullisia ja aikuisia miehiä. Kenties jatkan taivalta yksin ja katson jos joskus löytyy. -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on. En olisi ikimaailmassa huolinut mitään pikkupoikaa miehekseni ja lasteni isäksi.
Mieheni osaa, tekee, viitsii ja haluaa tehdä parhaansa, joten kun itse olen samanlainen, niin elo on oikein mukavaa ja helppoa. Myös lapset ovat samanlaisia isoja teinejä. Juttelemme mieheni kanssa paljon, meillä riittää juttua moneksi tunniksi helposti ja välillä istumme koko perhe vaikka ruokapöydän ääressä ruuan jälkeen keskustelemassa ihan kaikesta. Meillä ei ole taloushuoliakaan, joten nekään eivät aiheuta stressiä. Itse asiassa tunnen monta samanlaista hyvää aikuista miestä ja heidän perhettään. Enemmän tunnen hyviä perheitä kuin perheitä, jossa asiat ovat ikävästi.
Minäkin olen kanteni löytänyt ja voin luottaa mieheeni kaikessa. Yhdessä olemme olleet 25 vuitta.
Kun mietin ystävien ja naapureiden miehiä, niin he ovat todella kelpomiehiä kaikki ihan siinä missä naisetkin ovat kelponaisia. Minun ja mieheni isätkin ovat olleet aina kunnon miehiä ja molempien vanhempien avioliitot ovat kestäneet jo yli 50 vuotta.
Minkälaiset vanhemmat ap sinulla ja miehelläsi on? Minkälaiset lähtökohdat olette saaneet?
Isäni on raitistunut alkoholisti. Raitistumisen jälkeen vasta ns. aikuistui. Äitini on läheisriippuvainen. Puolisoni vanhemmat ovat olleet työnarkomaaneja, eivätkä ole olleet kiinnostuneita lapsistaan. Edesmennyt appeni oli nuorempana väkivaltainen. Anoppini on alkoholisoitunut. Kaikki mainitut henkilöt elävät kuitenkin näennäisesti normaalia elämää. Ehkä tosiaan lähtökohdat eivät ole parhaimmat mahdolliset. Näen vain ympärillänikin niin paljon vastuuttomuutta, että todella kysyn nyt tässä että onko edes olemassa toisenlaisia puolisoita. -ap
Vastaus ei yllättänyt. Näen hyvin monta varoitusmerkki ja syytä nykyiseen tilanteeseen.
Sekä minun, että mieheni vanhemmat ovat olleet tavallisia duunareita, joilla on korkea moraali ja hyvät elintavat kaikilta osin. He ovat työllään saaneet elämänsä järjestykseen, on velattomat kodit ja mökit, alkoholilla ei ole läträtty käytännöllisesti katsoen ollenkaan ja väkivaltaisuutta ei ole ollut. Rakkautta ja välittämistä sen sijaan on ollut ja on vieläkin. Molempien vanhemmat ovat perheemme tärkeitä jäseniä ja tukipilareita.
Nyt ap sinulla ja miehelläsi on todella iso vastuu siitä, että kasvatatte lapsenne kelvollisiksi hyviksi itseään ja toisia arvostaviksi ihmisiksi. Vastuu on teillä, ei yhteiskunnalla.
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö vastauksista nyt päätellä, että otantani olisi hieman vääristynyt, koska taustoista johtuen vedän ympärilleni muita vinksahtaneista taustoista tulevia. Ehkä sitten niin. Mutta en edelleenkään ole tavannut niitä vastuullisia ja aikuisia miehiä. Kenties jatkan taivalta yksin ja katson jos joskus löytyy. -ap
Näet ilmeisesti taustojenne rosoisuuden nyt ja huomaat, että miehen lapsuus on ollut vetäytymistä ja piilottelua. Luultavasti hän ei ole sen takia kasvanut koskaan isoksi, vaan on jättäytynyt aina taakse ja välttää vastuuta.
Ammattiauttaja voisi auttaa tekemään miehestä Miehen, mutta se on kyllä pitkä tie ja jos haluja siihen ei ole, niin kukaan ei voi auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on. En olisi ikimaailmassa huolinut mitään pikkupoikaa miehekseni ja lasteni isäksi.
Mieheni osaa, tekee, viitsii ja haluaa tehdä parhaansa, joten kun itse olen samanlainen, niin elo on oikein mukavaa ja helppoa. Myös lapset ovat samanlaisia isoja teinejä. Juttelemme mieheni kanssa paljon, meillä riittää juttua moneksi tunniksi helposti ja välillä istumme koko perhe vaikka ruokapöydän ääressä ruuan jälkeen keskustelemassa ihan kaikesta. Meillä ei ole taloushuoliakaan, joten nekään eivät aiheuta stressiä. Itse asiassa tunnen monta samanlaista hyvää aikuista miestä ja heidän perhettään. Enemmän tunnen hyviä perheitä kuin perheitä, jossa asiat ovat ikävästi.
Minäkin olen kanteni löytänyt ja voin luottaa mieheeni kaikessa. Yhdessä olemme olleet 25 vuitta.
Kun mietin ystävien ja naapureiden miehiä, niin he ovat todella kelpomiehiä kaikki ihan siinä missä naisetkin ovat kelponaisia. Minun ja mieheni isätkin ovat olleet aina kunnon miehiä ja molempien vanhempien avioliitot ovat kestäneet jo yli 50 vuotta.
Minkälaiset vanhemmat ap sinulla ja miehelläsi on? Minkälaiset lähtökohdat olette saaneet?
Isäni on raitistunut alkoholisti. Raitistumisen jälkeen vasta ns. aikuistui. Äitini on läheisriippuvainen. Puolisoni vanhemmat ovat olleet työnarkomaaneja, eivätkä ole olleet kiinnostuneita lapsistaan. Edesmennyt appeni oli nuorempana väkivaltainen. Anoppini on alkoholisoitunut. Kaikki mainitut henkilöt elävät kuitenkin näennäisesti normaalia elämää. Ehkä tosiaan lähtökohdat eivät ole parhaimmat mahdolliset. Näen vain ympärillänikin niin paljon vastuuttomuutta, että todella kysyn nyt tässä että onko edes olemassa toisenlaisia puolisoita. -ap
"Elävät näennäisesti normaalia elämää". Niin elävät Ehkä nyt, mutta entä silloin kun olitte vauvoja, lapsia ja nuoria? Nykyinen elämä ei vaikuta oikeastaan enää paljon ollenkaan mihinkään.
Ei ole. Miesten aivot ei kehity samalle tasolle kuin naisten aivot. Näin ollen miehet jäävät ikuisesti "HEHE OON STEVE O JACKASSISTA" -perseilyvvaiheeseen.
Terveisin itsekkin mies neitsyt 30 vuotias.