Mistä vastuunsa kantava mies?

Mene käymään Risto Rytin haudalla, siellä makaa vastuuntuntoinen mies.

Kirjassaan My Enemy, My Love (1992) Judith Levine tuo esiin, miten miesv iha johtaa miesten kohtuuttoman yleistävään leimaamiseen lapsiksi, mammanpojiksi, pettäjiksi, hylkääjiksi, hyväksikäyttäjiksi, pedoiksi, perversseiksi ja tappajiksi.

Charlotte Haysin mukaan "radikaalifeminismin miesvastaisuus on suodattunut laajalti kulttuurimme...tämä asenne on niin läpitunkeva, että tuskin enää huomaamme sitä."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on. En olisi ikimaailmassa huolinut mitään pikkupoikaa miehekseni ja lasteni isäksi.

Mieheni osaa, tekee, viitsii ja haluaa tehdä parhaansa, joten kun itse olen samanlainen, niin elo on oikein mukavaa ja helppoa. Myös lapset ovat samanlaisia isoja teinejä. Juttelemme mieheni kanssa paljon, meillä riittää juttua moneksi tunniksi helposti ja välillä istumme koko perhe vaikka ruokapöydän ääressä ruuan jälkeen keskustelemassa ihan kaikesta. Meillä ei ole taloushuoliakaan, joten nekään eivät aiheuta stressiä. Itse asiassa tunnen monta samanlaista hyvää aikuista miestä ja heidän perhettään. Enemmän tunnen hyviä perheitä kuin perheitä, jossa asiat ovat ikävästi.

Minäkin olen kanteni löytänyt ja voin luottaa mieheeni kaikessa. Yhdessä olemme olleet 25 vuitta.

Kun mietin ystävien ja naapureiden miehiä, niin he ovat todella kelpomiehiä kaikki ihan siinä missä naisetkin ovat kelponaisia. Minun ja mieheni isätkin ovat olleet aina kunnon miehiä ja molempien vanhempien avioliitot ovat kestäneet jo yli 50 vuotta.

Minkälaiset vanhemmat ap sinulla ja miehelläsi on? Minkälaiset lähtökohdat olette saaneet?

Isäni on raitistunut alkoholisti. Raitistumisen jälkeen vasta ns. aikuistui. Äitini on läheisriippuvainen. Puolisoni vanhemmat ovat olleet työnarkomaaneja, eivätkä ole olleet kiinnostuneita lapsistaan. Edesmennyt appeni oli nuorempana väkivaltainen. Anoppini on alkoholisoitunut. Kaikki mainitut henkilöt elävät kuitenkin näennäisesti normaalia elämää. Ehkä tosiaan lähtökohdat eivät ole parhaimmat mahdolliset. Näen vain ympärillänikin niin paljon vastuuttomuutta, että todella kysyn nyt tässä että onko edes olemassa toisenlaisia puolisoita. -ap

"Elävät näennäisesti normaalia elämää". Niin elävät Ehkä nyt, mutta entä silloin kun olitte vauvoja, lapsia ja nuoria? Nykyinen elämä ei vaikuta oikeastaan enää paljon ollenkaan mihinkään.

Vaikuttaa, nykyisyys on oleellista. Jotain vanhoja juttuja on turha jauhaa vuosien ja vuosikymmenten jälkeen.

Mistä löytyis se vastuunsa kantava, suora ja rehellinen nainen?

Nainen, joka näkisi vaivaa parisuhteen eteen, eikä odottaisi valmiiksi katettua pöytää joka asiassa?

Nainen, joka keskustelisi asioista kiihkoilematta, eikä pohtisi selän takana vauvapalstoilla parisuhteen huonoutta, haaveillen erosta ja uudesta miehestä?

Ehkä katson illalla tähtiin ja toivomuksen esitän...

Kun alkaa tapailla miestä (tai seurustella), niin siinä on mahdollisuus nähdä, onko miehestä vastuun ottamiseen ja aloitteellisuuteen. Moni nainen kuitenkin tykkää olla se aktiivinen höösääjä, asioiden järjestäjä ja palvelusten tekijä, jolloin aktiivisempikin mies taantuu lapseksi ja vastuutonta miestä ei taas ehdi tunnistaa, kun on niin kiire ohjailla kaikkea ja on vielä alkuhuumakin.

Jos nainen omaksuu äidin roolin mieheen nähden, sitä dynamiikkaa on hirveän vaikea muuttaa jälkeenpäin. Olkaa siis tarkkana! Jos haluatte aviomiehen, puolison, kumppanin, niin älkää käyttäytykö kuin olisitte hänen äitinsä.

Antakaa miehelle tilaa olla mies ja katsokaa, miten se käyttäytyy heti alkumetreillä. Älkää tehkö kaikkea miehen puolesta tai oma-aloitteisesti. Kiinnittäkää myös huomiota miehen elämäntyyliin ja -tilanteeseen ja siihen, mitä se kertoo miehestä. Älkää sokaistuko, vaikka olisitte ihastuneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on. En olisi ikimaailmassa huolinut mitään pikkupoikaa miehekseni ja lasteni isäksi.

Mieheni osaa, tekee, viitsii ja haluaa tehdä parhaansa, joten kun itse olen samanlainen, niin elo on oikein mukavaa ja helppoa. Myös lapset ovat samanlaisia isoja teinejä. Juttelemme mieheni kanssa paljon, meillä riittää juttua moneksi tunniksi helposti ja välillä istumme koko perhe vaikka ruokapöydän ääressä ruuan jälkeen keskustelemassa ihan kaikesta. Meillä ei ole taloushuoliakaan, joten nekään eivät aiheuta stressiä. Itse asiassa tunnen monta samanlaista hyvää aikuista miestä ja heidän perhettään. Enemmän tunnen hyviä perheitä kuin perheitä, jossa asiat ovat ikävästi.

Minäkin olen kanteni löytänyt ja voin luottaa mieheeni kaikessa. Yhdessä olemme olleet 25 vuitta.

Kun mietin ystävien ja naapureiden miehiä, niin he ovat todella kelpomiehiä kaikki ihan siinä missä naisetkin ovat kelponaisia. Minun ja mieheni isätkin ovat olleet aina kunnon miehiä ja molempien vanhempien avioliitot ovat kestäneet jo yli 50 vuotta.

Minkälaiset vanhemmat ap sinulla ja miehelläsi on? Minkälaiset lähtökohdat olette saaneet?

Isäni on raitistunut alkoholisti. Raitistumisen jälkeen vasta ns. aikuistui. Äitini on läheisriippuvainen. Puolisoni vanhemmat ovat olleet työnarkomaaneja, eivätkä ole olleet kiinnostuneita lapsistaan. Edesmennyt appeni oli nuorempana väkivaltainen. Anoppini on alkoholisoitunut. Kaikki mainitut henkilöt elävät kuitenkin näennäisesti normaalia elämää. Ehkä tosiaan lähtökohdat eivät ole parhaimmat mahdolliset. Näen vain ympärillänikin niin paljon vastuuttomuutta, että todella kysyn nyt tässä että onko edes olemassa toisenlaisia puolisoita. -ap

"Elävät näennäisesti normaalia elämää". Niin elävät Ehkä nyt, mutta entä silloin kun olitte vauvoja, lapsia ja nuoria? Nykyinen elämä ei vaikuta oikeastaan enää paljon ollenkaan mihinkään.

Vaikuttaa, nykyisyys on oleellista. Jotain vanhoja juttuja on turha jauhaa vuosien ja vuosikymmenten jälkeen.

Jos lapsuus on ollut sontaa, niin se vaikuttaa hyvin pitkälle, jopa seuraavaan sukupolveen tai kauemmaksikin. Jos ap ei saa parisuhdettaan ja elämäänsä kuntoon, niin hänen lapsillaan on todella suuri vaara jatkaa samalla huonolla ja epävarmalla tiellä. Ei auta välttämättä, että ap, mies tai molemmat ryhdistäytyvät nyt tai he ryhdistäytyvät hetkeksi, lasten elämä voi olla jo vinoon kirjoitettu. Valitettavasti. Ammattiauttaja voisi auttaa.

Oma mieheni oli/on ikuinen teini. Onneksi pääsin hänestä eroon.  Ystävieni miehiä kun tunnen jonkin verran, niin aika moni on ihan kunnolllinen. Huolehtii perheestä, raha-asioista, tekee kotitöitä. Mutta heilläkin on vikansa. Yksi on niin täydellinen omasta mielestään että arvostelee vaimoaan. Vaimo ei ole tarpeeksi ahkera, vaan haluaa lomalla reissuun. Pitäisi siis kotitöitä tehdä koko loma. Ja toisen mies haluaa viettää kaikki vapaat lapsuudenkodissaan. No kun siellä on äiti, joka passaa. Nii, ja nämä miehet eivät päästä vaimojaan lasten ja ystävien kanssakaan reissuun, melkoista kontrollointia siis.

On niitä, mutta vähemmän, kun noita vastuuttomia. Miehet ei tee virheitä, niin ne ei voi myöskään puhua niistä. Eikä korjata niitä.

Suosittelen jotain poliitikkoa. Ne sanoo aina kantavansa täyden vastuun.