Koska nuoren kasvatuksessa on aika antaa olla
ja jättää omilleen? Olen otsaa myöten täynnä. Ja olen oppinut, ettei ole mitään merkitystä sillä, onko tavallinen koti, vanhemmat hyvässä työssä, ei polteta, ei juoda. Perheen kanssa on aina yhdessä lomailtu, nähty maailmaa ja Suomea. On keskusteltu, ymmärretty, annettu tilaa ja joustoa. Tuettu ja autettu.
Kohta 18-vuotias tyttö ei huolehdi hygieniasta, hampaista, puhtaudesta, ei mistään. Kielenkäyttö muuttunut parissa vuodessa törkeäksi, käytös ylimieliseksi vanhempia kohtaan. Koulu menee surkeasti ja en todellakaan usko, että edes saa läpi vietyä. Ei välitä ja elämä on vain pari kaveria ja heidän kanssa hengailu.
Olen ajatellut, että kun täyttää 18, saa lähteä omileen elämään oman näköistä elämäänsä. Rakentakoot sellaisen elämän kuin itse tykkää. Siperia kai opettaa asiat, kun ei kasvatus ole mennyt perille.
Kommentit (8)
Ymmärrän. Aina ei riitä vaikka kaikkensa tekisi. Toisen puolesta ei voi elää, vaikka olisi kysymyksessä oma lapsi.
Kyllä tukisin vielä nuorta aikuistakin, koska tuossa vaiheessa voi vielä saada elämän suunnan käännettyä. Vaikuttaa siltä, että seura, missä nuori liikkuu, saattaa olla huonoa, jos on noin muuttunut. Aivot kehittyy vielä noin 25-vuotiaaksi, ihan mahdollista, että tilanne vielä muuttuu. Älä hylkää.
Ei ole mielenterveysongelmia, ystäviä on. Ihan tavallisia nuoria kaverit ovat, opiskelevat, käyvät kesätöissä. Oma ei meinannut kesätöihinkään mennä, selitti vain, että miksi ei saa lomaa pitää kunnolla. Olen todennut, että laiska on ja mitään ei vain viitsi. Paljon kivempaa olla vaan.
Tuntuu vaan, että oma jaksaminen loppuu penskan kanssa. En jaksa enää tuon ikäiselle hokea, pese hampaat, käy suihkussa, vaihda vaatteet, laita roskat roskiin, siisti huone, älä syö koko ajan herkkuja, lue läksyt, lue kokeeseen, nouse ajoissa, laita ajoissa nukkumaan.. ja ei ole älyllisessä kehityksessä vikaa, saamaton vain. Hitto vie, ala-asteikäinen sisaruskin jo osaa nämä asiat ihan itse.
Ole kiitollinen ettei ole mielenterveysongelmia. Voin kokemuksesta sanoa, että se se vasta jaksamista kysyy vanhemmilta. Joskus lopun ikää.
Kotioloissa jotain ongelmaa tai sit uusioperhe ja lapset kärsii.
Vierailija kirjoitti:
Ole kiitollinen ettei ole mielenterveysongelmia. Voin kokemuksesta sanoa, että se se vasta jaksamista kysyy vanhemmilta. Joskus lopun ikää.
Jollain se on aina vaikeampaa ko kirjoittajalla, kilpailu vissiin.. ole sinä kiitollinen ettei oo syöpä, meillä on
Tytär masentunut ja äiti kiukkuinen siitä?
Onko teinilläsi mt ongelmia? Ystäviä? Tiedätkö mitä hänelle kuuluu?