Tutkinto jäi puuttumaan - sukulaiset ja paras ystävä hylkäsivät

Sori, mutta mun mielestä "elämän rakkaus" ei ole mikään syy jättää tutkintoa maaliviivalla kesken... hieman lapselliselta tuo lähinnä kuulostaa.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 09:26"]

Opinnot ovat roikkuneet jo yli 10 vuotta (opiskelin ahkerasti noin viisi vuotta heti lukion jälkeen, mutta jätin kandidaatintutkielman sekä gradun tekemättä -- opiskelin jopa ylimääräisiäkin kursseja muuten ja hyvin arvosanoin). Jätin opinnot kesken ihmissuhteeni vuoksi, sillä löysin elämäni ensimmäisen oikean (?) rakkauden.[/quote]

Tämän kohdan luettuani jollain tasolla jopa ymmärrän ystäviäsi ja sukulaisiasi, vaikka toki voi olla, ettei tämä tutkintoasia liity välien kylmenemiseen mitenkään. Jos minun lähipiirissäni ahkerasti ja aikataulussa opintonsa suorittanut opiskelija yhtäkkiä lopettaisi opinnot miehen vuoksi, niin kyllä minä älähtäisin. Ehkä läheisesi luulevat, että miehesi on painostanut sinua lopettamaan opinnot syystä tai toisesta, eivätkä halua olla tukemassa sellaista toimintaa. Koska jos olet ulkopuolisen silmissä nauttinut opinnoista ja pärjännyt niissä, niin äkillinen luovuttaminen voi näyttää järjettömältä.

Minullekin on nyt jäänyt vähän epäselväksi, että onko opintojen lopettamisen olennaisin syy nyt miehessä ja parisuhteessa vai oman motivaatiosi puutteessa. Jos kyse on jälkimmäisestä, niin kannattaisiko vielä yrittää tsempata? Entä mikä on miehesi suhtautuminen opintoihisi? Ehkä voisit saada miehenkin mukaan kannustamaan sinua, jolloin työtaakka ei tuntuisi niin kovalta. Kyllä minua ainakin turhauttaisi heittää 300 op kankkulan kaivoon.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 11:11"][quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 09:26"]

Opinnot ovat roikkuneet jo yli 10 vuotta (opiskelin ahkerasti noin viisi vuotta heti lukion jälkeen, mutta jätin kandidaatintutkielman sekä gradun tekemättä -- opiskelin jopa ylimääräisiäkin kursseja muuten ja hyvin arvosanoin). Jätin opinnot kesken ihmissuhteeni vuoksi, sillä löysin elämäni ensimmäisen oikean (?) rakkauden.[/quote]

Tämän kohdan luettuani jollain tasolla jopa ymmärrän ystäviäsi ja sukulaisiasi, vaikka toki voi olla, ettei tämä tutkintoasia liity välien kylmenemiseen mitenkään. Jos minun lähipiirissäni ahkerasti ja aikataulussa opintonsa suorittanut opiskelija yhtäkkiä lopettaisi opinnot miehen vuoksi, niin kyllä minä älähtäisin. Ehkä läheisesi luulevat, että miehesi on painostanut sinua lopettamaan opinnot syystä tai toisesta, eivätkä halua olla tukemassa sellaista toimintaa. Koska jos olet ulkopuolisen silmissä nauttinut opinnoista ja pärjännyt niissä, niin äkillinen luovuttaminen voi näyttää järjettömältä.

Minullekin on nyt jäänyt vähän epäselväksi, että onko opintojen lopettamisen olennaisin syy nyt miehessä ja parisuhteessa vai oman motivaatiosi puutteessa. Jos kyse on jälkimmäisestä, niin kannattaisiko vielä yrittää tsempata? Entä mikä on miehesi suhtautuminen opintoihisi? Ehkä voisit saada miehenkin mukaan kannustamaan sinua, jolloin työtaakka ei tuntuisi niin kovalta. Kyllä minua ainakin turhauttaisi heittää 300 op kankkulan kaivoon.

[/quote]

Opintojen lopettamisen perimmäinen syy aikoinaan oli ihmissuhde (mies asui toisessa kaupungissa kuin jossa asuin, joten muutin ko. pienempään kaupunkiin). Toisaalta kuvaan oli tullut mukaan samoihin aikoihin myös motivaation puute sekä samalla kyllästyminen opiskelemaani alaan.

Sittemmin ko. miehestä tuli erokin, mutta työt puolestaan veivät mennessään ja ei ollut enää aikaa tai jaksamista mennä yliopistolle (muutenkin kaikki luennot ja seminaarimuotoiset kurssit olivat päiväsaikaan, jolloin olin töissä).

Sitten tapasin aviomieheni ja saimme kaksi lasta, joten nykyään on entistäkin vähemmän aikaa opinnoille. Toisaalta itseänikin polttelisi suorittaa ne loppuun. Siltikin ärsyttää se, kuinka en kelpaa ilmeisesti joillekin ihmisille ilmeisesti osittain sen vuoksi, kun olen sählännyt opintojeni osalta tilanteen parikymppisenä.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 10:14"]Minullekin herää kysymys, että onko tutkinnon puuttuminen kuitenkaan todellinen syy. Elämänkulkuun nyt tuppaa vain kuulumaan se, että läheisetkin ystävykset saattavat etääntyä toisistaan ilman sen kummempaa syytä. Oletko itse pitänyt yhteyttä ystävääsi ja sukulaisiisi? Vai oletko jättänyt yhteyenpidon sillä oletuksella, että he eivät halua olla sinun kanssasi tekemisissä?

[/quote]

Voi sekin olla toki mahdollista. Lisäksi tunnen asiasta pahasti kalvavaa alemmuudentunnetta, joten olen hieman ehkä itsekin muuttunut passiivisemmaksi ko. henkilöiden osalta enkä ole enää itsekään kovin aktiivisesti pitänyt yhteyttä.

Ei sillä tutkinnolla ole IT-alan työllistymisessä juurikaan vaikutusta. Jos saat työn, saat sen työkokemuksen ja suositusten yms. avulla, et tutkinnon. Toisaalta jos et saa työtä ilman tutkintoa, et saa sitä tutkinnon kanssakaan koska sinulta puuttuu joko työkokemus tai ne suosittelijat.

Sukulaisesi ovat ilmeisesti jumiutuneet johonkin 30v sitten olleeseen maailmaan. Se on mennyttä paitsi ehkä noissa valtion viroissa. No valtion IT-projektit tunnetusti menee aina putkeen...

[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 10:21"]Sori, mutta mun mielestä "elämän rakkaus" ei ole mikään syy jättää tutkintoa maaliviivalla kesken... hieman lapselliselta tuo lähinnä kuulostaa.

[/quote]

Olin 23-vuotias ja ensimmäisen kerran oikein kunnolla ihastunut tapaamaani henkilöön. En ollut aiemmin edes seurustellut, joten se ihmissuhde tuntui jotenkin elämää suuremmalta. My bad. :(

[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 08:58"]

Jos sä et opiskele ja teet vaan töitä ja kaverit opiskelee, teillä on niin eri jutut nyt. Ja jatkossakin kaverit miettii kauppakorkeaa yms ja sä olet duunari. Ei oo yhteistä.

[/quote]Tähän! Kannattaisi suorittaa se tutkinto loppuun. Löydät väistämättä joskus edestäsi sen, että opinnot on jääneet kesken etkä pysty etenemään urallasi sen vuoksi.

Mistä ihmeestä ap tietää, että juuri se tutkinnon kesken jättäminen olisi tämän etääntymisen syy? Onko nämä ihmiset sanoneet, että palataan yhteyksiin, kunhan tutkintosi on valmis?

Ap muuttanut toiseen kaupunkiin ym. Totta kai se opiskeluaikojen "paras ystävä" jäi sinne opiskelukaupunkiin, alkoi olla siellä olleiden ihmisten kanssa jne. 

Nyt kuulostaa siltä, että ap yrittää keksiä oman itsensä ulkopuolelta jotain syitä, miksei sitä tutkintoa voisi tehdä valmiiksi: "Kun en voi alentua, että jotkut pöntöt sukulaiset ja entinen ystävä sitten taas suostuisi olemaan mun kans" tms.

Olen itse ollut tutkinnon kesken jättäjä ja muistan kyllä, miten se painaa. Onneksi sain sitten repäistyä sen verran itsestäni, että tein sen gradun muutamassa kuukaudessa töiden ohessa. En työskentele sillä alalla, mutta olisi tosi inhottavaa ajatella olevansa melkein maisteri koko loppuikänsä.

Jos olet vakitöissä, sinun pitäisi voida ottaa opintovapaata tutkinnon loppuun saattamiseksi. Pitää vain suunnitella kunnolla, missä järjestyksessä opinnot suorittaa ja mitä osia varten tarvitaan opintovapaata. Ota yhteyttä yliopistoosi ja kysy, mitä sinulta puuttuu tutkinnosta. Jos sekä kandi- että gradututkielma puuttuvat, yleensä on mahdollista tehdä ne samasta aiheesta niin, että pääset tavallaan aloittamaan gradutyöskentelyn jo kandia kirjoittaessasi.

29 jatkaa vielä sen verran, että aika pahasti kuulostaa siltä, että ap:lla oli jo täysiaikaisesti opiskellessaan ongelmia sen kirjoittamisen kanssa. Ei vanhassa opintomallissakaan ollut kovin tavallista, että ihmiset olisi jättäneet kandin tekemättä ja tehneet syventäviä sen sijaan, niin kuin ap on tehnyt. Vähän aavistelisin, että ap:n salamarakastuminen siihen ekaan mieheenkin saattaa liittyä tähän. Halusi alitajuisesti paeta niitä kahta ainutta kirjoitustyötä, jotka siitä tutkinnosta oli enää tekemättä. Ei enää keksinyt, mitä kaikkia ylimääräisiä kursseja olisi voinut niiden sijaan suorittaa.

Ap taitaa tarvita ihan tieteellisen kirjoittamisen, aineiston kokoamisen ym. ohjausta.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 09:26"]

Opinnot ovat roikkuneet jo yli 10 vuotta (opiskelin ahkerasti noin viisi vuotta heti lukion jälkeen, mutta jätin kandidaatintutkielman sekä gradun tekemättä -- opiskelin jopa ylimääräisiäkin kursseja muuten ja hyvin arvosanoin).

[/quote]

Voi olla, että puhut totta, mutta suoraan sanoen vähän epäilyttää se, että olisit suorittanut kaiken muun paitsi kanditutkielman ja gradun. Omassa tiedekunnassani (mat-luonn.) ei ole enää (tutkinnonuudistuksen jälkeen) mahdollista päästä laudatur-tasoisille kursseille, jos kandi ei ole tehty.

Missä tiedekunnassa olet?

Minulla muuten sama tilanne, eli olen venyttänyt gradun tekemistä vuosia. Olen myös eri alalla töissä, joten on vaikea motivoitua suorittamaan tutkinto loppuun.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 12:01"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 09:26"]

Opinnot ovat roikkuneet jo yli 10 vuotta (opiskelin ahkerasti noin viisi vuotta heti lukion jälkeen, mutta jätin kandidaatintutkielman sekä gradun tekemättä -- opiskelin jopa ylimääräisiäkin kursseja muuten ja hyvin arvosanoin).

[/quote]

Voi olla, että puhut totta, mutta suoraan sanoen vähän epäilyttää se, että olisit suorittanut kaiken muun paitsi kanditutkielman ja gradun. Omassa tiedekunnassani (mat-luonn.) ei ole enää (tutkinnonuudistuksen jälkeen) mahdollista päästä laudatur-tasoisille kursseille, jos kandi ei ole tehty.

Missä tiedekunnassa olet?

Minulla muuten sama tilanne, eli olen venyttänyt gradun tekemistä vuosia. Olen myös eri alalla töissä, joten on vaikea motivoitua suorittamaan tutkinto loppuun.

[/quote]

Tuossa edellä ap kertoi, että on sen vanhan opintomallin mukaan opiskelleita. Eli teoriassa mahdollista, että on tehnyt syventäviä ennen kandityötä, mutta kertoo kyllä siitä, että opinnäytetöiden tekemisessä hänellä isompaakin ongelmaa.

28: Minäkin suosittelen suorittamaan tutkinnon loppuun, mutta eivät kaikki halua "edetä urallaan". Minulle ja monelle muullekin tuntemalleni ihmiselle riittää se, että on se työ, jonka on saanut.

Hoida opinnot loppuun, noin pienestä kiinni. Osoittaa itsekuria ja päättäväisyyttä :) Ja mieti niinkin, että joskus oot saanu opiskelupaikan ja joku toinen on jäänyt ilman... mikään ei ole sen surkeampaa kuin se, että ottaa opiskelupaikan vastaan ja ei hoida opintoja loppuun. Joku toinen oikeasti alasta kiinnostunut jäänyt ilman, kun paikkoja on rajallisesti.

Ja sitten kun olet "akateemisesti koulutettu" voit juhlia valmistujaisia, järjestät isot juhlat ja jätät tädit ja isovanhemmat kutsumatta xD hoidat opinnot loppuun ihan piruillaksesi ;P  ja tulevaisuudessa sulla luultavasti on lapsia nii opiskelu on vaikeaa silloin. nyt hyvä hetki

[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 12:01"]

[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 09:26"]

Opinnot ovat roikkuneet jo yli 10 vuotta (opiskelin ahkerasti noin viisi vuotta heti lukion jälkeen, mutta jätin kandidaatintutkielman sekä gradun tekemättä -- opiskelin jopa ylimääräisiäkin kursseja muuten ja hyvin arvosanoin).

[/quote]

Voi olla, että puhut totta, mutta suoraan sanoen vähän epäilyttää se, että olisit suorittanut kaiken muun paitsi kanditutkielman ja gradun. Omassa tiedekunnassani (mat-luonn.) ei ole enää (tutkinnonuudistuksen jälkeen) mahdollista päästä laudatur-tasoisille kursseille, jos kandi ei ole tehty.

Missä tiedekunnassa olet?

Minulla muuten sama tilanne, eli olen venyttänyt gradun tekemistä vuosia. Olen myös eri alalla töissä, joten on vaikea motivoitua suorittamaan tutkinto loppuun.

[/quote]Meillä ainakin yhteiskuntatieteellisessä voi suorittaa syventäviä vaikka kandi olisi vielä tekemättä. Riippuu kai opintopisteistä, että kuinka paljon niitä on saanut jo tehtyä.

Jos ottaisit tavoitteeksi tehdä ensin se kandintutkielma pois alta?

Alempi korkeakoulututkintokin on ihan käypä, ja saisit henkisen yliotteen tuosta asiasta, joka vieläkin vaivaa. Eikä tarvitse tähdätä huippuarvosanoihin, vaan raapia se kasaan vaikka rimaa hipoen. Ei sulla sen kirjoittamiseen pitkään mene.

Minäkin tein noin, kun olin suorittanut graduseminaaritkin vanhan tutkintorakenteen mukaan, mutta työelämä vei sitten mennessään – gradu jäi tekemättä loppuun. Työskentelen opintojani vastaavalla alalla, jossa työnantajille on riittänyt tuo alempi tutkinto. Tietävät tosin, että maisterivaiheen opinnot on muuten suoritettu.

Sä olet ollut työelämässä jo pitkään, joten sulla on henkistä kanttia tutkielman kirjoittamiseen. Saatat huomata, että innostutkin kirjoittamaan, jos saat yhdistettyä siihen jotain itsellesi tärkeitä aiheita. Käy laitoksellasi juttelemassa! Ne jeesaa sua mielellään, koska saavat rahaa valmistuneista opiskelijoista.

Te ette ilmeisesti ole nähneet tällaisia tapauksia itse. Siksi ette osaa samastua ap:n tilanteeseen.

Mun veli kun alkoi tehdä väitöskirjaa, tietyt lähipiirin ihmiset alkoivat puhua siitä kylillä ikään kuin omana meriittinään. Veljen kouluttamattomat lapsuudenkaverit tituleerasivat veljeäni yhtäkkiä "meidän tohtoriksi" ja muuta typerää.

Toinen veljeäni yhtäkkiä peesaava ryhmä olivat meidän sedät, tädit ja enot, joista kenelläkään ei ole itsellään jatkotutkintoa ja joillakuilla ei edes perustutkintoa. Silti he olivat innokkaina neuvomassa veljeäni tieteenteossa ja pohtivat joka ikisissä suvun juhlissa ääneen veljen väitöstä, karonkkaa, miekanhiojaisia, promootiota. Aivan kuin heidät kutsuttaisiin noihin akateemisiin juhliin.

Veljen projekti ei ole tilaustutkimus, jossa olisi kiinni jonkin firman rahat ja deadlinet ja jonka päätavoite olisi vain tohtorin oppiarvo ja parempi liksa tutkimuksen tilanneessa firmassa. Ei, hän päinvastoin tekee todella laajaa perustutkimusta, jolla ei ole sillä tavalla kiire; hän tuottaa hissukseen tutkimustuloksia omalle tieteenalalleen, joka on ns. kova tiede ja varsin pysyvä oppituoli.

Niinpä kun veli rakastui ulkomailla asuvaan naiseen ja sai naisen kotikaupungista duunipaikan, hänen proffansa ehdotti, että hän muuttaisi sinne ja väitöskirja saisi olla tauolla tai ainakin tosi hitaalla. Väikkärin voi tehdä vaikka 100-vuotiaana, mutta rakkaus ja maisemanvaihdos eivät voi odottaa.

Veljeni kouluttamattomattomat lapsuudenystävät ja meidän ei-jatkokoulutetut sukulaisemme hylkäsivät hänet välittömästi. Alkoivat puhua sävyyn "ei saa hankkeitaan loppuun". :D Tuli myös kolmas ryhmä, joka hyökkäsi häntä vastaan: hänen opiskelukaverinsa, jotka olivat itse joko luopuneet jatko-opinnoista kokonaan, kun gradukin oli huono, sekä ne tutkijakoulukavetit, jotka olivat tehneet putkiväikkärin tilaustyönä johonkin firmaan ja saaneet siitä non sinen tai lubenterin eli erittäin huonon akateemisen mainesanan. Nämäkin puhuivat, miten veli "ei tee asioita elämässä oikeassa järjestyksessä". :D

Toivottavasti tämä havainnollisti, miten paljon ihmiset yrittävät kerätä sulkia hattuunsa toisten ihmisten saavutuksista ja miten pelottavaa ja kateutta herättävää se on, kun joku menee rakkauden perässä.

PS Veli onnellinen perheenisä ja jatko-opinto-oikeus yhä voimassa.:)

Ehkä syy ei ole tutkinto. Jos oli niin etsi hyvä nainen parempaa seuraa.

Mullakin tuli mieleen, että ehkä se tutkinto ei ole syy vaan sinun uusi puolisosi, joka on erilainen kuin (akateeminen?)  vanhat ystäväsi.