Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

synnytysvinkit kehiin!?

Vierailija
26.07.2014 |

Tässä kun odottelen että joko tämä synnytys käynnistyy, synnytyspelko nostaa päätään..

Ensimmäisen synnytys oli kaikkea muuta kuin mukava kokemus, mutta kuitenkin muisto siitä kivusta ja kauhusta on ehtinyt laimeta ja "unohtua"..

Nyt kun synnytysoireita on alkanut taas ilmetä, iski hirveä pelko ja ahdistus.. koko se miltei vuorokauden pituinen tuska palasi kovin elävästi mieleen :(

Nytpä siis tsempit ja neuvot kelpaavat!

Mikä auttoi sinua synnytyksessä?

Mitä ajattelit, mitä teit? mikä oli se kantava ajatus mikä auttoi kipujen yli? Mikä rauhoitti mieltä

Kommentit (22)

Vierailija
1/22 |
26.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kavele tai liiku (heijaa lantiota) mahdollisimman paljon supistusten aikana, tama auttoi itseani kestamaan kipuja (ilman kivunlievitysta mentiin molemilla kerroilla) ja uskon, etta myos auttoi nopeuttamaan avautumisvaihetta. Ensimmainen synnytys kesti n. 8h ja toinen n. 2h. Toisesta synnytyksesta nyt reilu 2 viikkoa. Jos yhtaan lohduttaa, niin toinen synnytys oli kylla paljon helpompi kuin ensimmainen...

Vierailija
2/22 |
27.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kannattaa lähteä heti supistusten alettua, jos on matkaa. Toisella kerralla avautuminen voi olla todella nopea, mäkin avauduin täysin auki n. kolmessa tunnissa. 

 

Leuan rentouttaminen auttaa. Samoin ne lämpimät tyynyt. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/22 |
27.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos kaikille vinkeistä ja lisääkin kuulen mielelläni! :)

Sehän tässä turhauttaa kun sairaalaan on omalla autolla noin 1,5h matka.. ja nyt jo toisen kerran teki yötä vasten sen että ensin alkoi supparit mutta laantui sitten parin tunnin jälkeen..

Kun on vielä tuo esikoinenkin täällä, lähteminen vaatii kuitenkin järjestelyjä ja sitten kokoajan miettii että joko joko vai vieläkö ootellaan..

Vierailija
4/22 |
27.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

TENS-laite.

Lätkät heti selkään, kun supistukset alkaa, niin auttaa parhaiten. Ekalla kerralla viivyttelin laittoa, eikä auttanut niin hyvin. TENS helpottaa tosi paljon oloa automatkalla.

Ajattele positiivisia hetkiä esikoisen synnytyksestä, esim. onnistuneet ponnistukset.

Vierailija
5/22 |
27.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Toisilla on ihme käsitys, ettei synnytystä kannata etukäteen miettiä yhtään "kyllä se lapsi sieltä ulos tulee". Mutta mulla kunnon perehtyminen auttoi. Tunsin teoriassa synnytyksen kulun kaikkine oireineen ja riskeineen. Se toi rauhan ja luottamuksen omaan kehoon. Raskaus oli sujunut normaalisti, joten todennäköisesti synnytyskin.

Ja ihan kaikkein tärkein: rentoudu ja hengitä supistuksen aikana. Erityisesti hartijat ja leuka rennoksi. Anna vaikka Kuolan valua pitkin leukaa, kunhan et pure hammasta ja jännitä vastaan. Itse selvisin pelkällä tällä kotona 5cm asti. Oma ajatustyöni oli se, että menin supistusta "vastaan" ja annoin sen vyöryä päälle vastustelematta. Tiesinhän että sillä oli tärkeä tehtävä menossa :)

Jonkin pureminen saattaa auttaa ponnistusvaiheessa, mutta avautumiseen en sitä suosittele missään nimessä.

7cm kohdalla otin epiduraalin ja se oli huonoin muisto synnytyksestä. Uskon että joku muu puudute tai luonnollisempi kivunlievitys olisi toiminut paremmin kohdallani.

Vierailija
6/22 |
27.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Liikkuminen, suihku, ilokaasu, epiduraali

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/22 |
27.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla oli oma mikrotettava ohratyyny mukana, Se alaselällä helpotti/hämäsi jnkv. Auttanut kuukautiskipuihin, sillä sen otin mukaan!

Vierailija
8/22 |
27.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Toinen synnytys on yleensä helpompi ja huomattavasti nopeampi. Ponnistusvaihe on myös nopeampi.

Ota epi ajoissa, jos ehdit pyytää ajoissa. Liian myöhään laitettu hidastaa ja vaikeuttaa synnytystä.

Jos sattuu, pure jotain hampaiden välissä. Huutaminen ei auta ponnistamista. Mun toisessa synnytyksessä epi ei toiminut, sattui todella. Sain pyyhkeen, jota purra ja pärjäsin kivun kanssa. Ponnistusvaihe kesti 5 minuuttia.

Kun poltot alkaa ja kivut kasvavat, tiedät mitä pitää tehdä. Ja toisella kerralla tiedät että kipu on ns hyvää kipua, joka auttaa vauvan ulos.

Ilokaasusta ei ole apua kipuun mutta sen kanssa touhuaminen vie ajatukset pois itse kivusta. Eli kannattaa kokeilla, jos tarjotaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/22 |
27.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse sain kuopukseni juuri pari viikkoa sitten. Esikoisen (traumaattisesta)synnytyksestä ehti kulua sen 4,5v mutta kokemus palasi tässäkin synnytyksessä mieleeni. Ja pelko iski kuin iskikin jo synnytyksen lähestyessä.. Puhuminen neuvolassa asiasta ja sairaalaan mennessä kerroin suoraan kätilölleni(tällä kertaa onneksi mulla oli ehkä maailman ihanin kätilö!)kokemuksestani ja peloistani. Hän oikeasti KUUNTELI, oli LÄSNÄ ja tuki mua koko synnytyksen etenemisen ajan. piti todella huolta ettei pelkoni toteudu taas, toimi erittäin ammattimaisesti ja huolehti että kaikki mahdolliset toimenpiteet tehdään tällä kertaa todellakin ajoissa! puhu, kerro pelot ja huolesi niin osataan varautua ja toimia toiveidesi mukaisesti. Myös oman miehen tuki yhtä tärkeä. Selän hieronta ja huomion siirtäminen muuhun kun avautumisvaiheen ilkeisiin supistuksiin on avuksi, Toivottavasti kaikki menee hyvin, tsemppiä! :)

Vierailija
10/22 |
27.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä vasta kolmannella kerralla tajusin, mikä itsellä toimii. Fyysisesti eniten auttoi liike jossa olin polviltaan lattialla ja nojasin ylävartalolla jumppapalloon keinuttaen samalla lantiota. Samaan aikaan kätilö/mies hieroi hierontaöljyn avulla alaselkää. Kovaa kipuahan se supistuskipu varsinkin loppua kohti silti oli, mutta jatkoin sinnikkäästi liikettä ja muut muistuttivat hengittämisestä. Toisin kuin aiemmin, tässä onnistuneessa synnytyksessä en ajatellut joka supistuksen kohdalla, että lopu jo lopu jo lopu jo, vaan että mitä enemmän supistaa sitä enemmän vauva siellä liikkuu sitä syliäni kohti. Ja tosiaan, kun reitti on jo selvä, synnytys mitä todennäköisimmin on nopeampi ja sujuvampi kuin ensimmäinen, palautuminen sen sijaan voi olla hitaampaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/22 |
27.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuon lantion heijaamisen olen todennut itselläkin helpottavan ja rauhoittavan! :)

Ensimmäinen synnytys kesti n. 16h eikä saamani spinaalipuudute tuntunut auttavan oikein mitenkään kipuihin kun lopussa annettiin.. nyt jännitän myös että kuinka pitkä synnytys tiedossa, toinen kuitenkin yleensä tulee nopeammin..

Selkää särkee jatkuvasti ja aaltoilevaa menkkamaista kipua tuntuu toisinaan.. supistuksia tulee välillä mutta eivät ole vielä järjettömän kipeitä vaikka sattuvatkin.. toissa yönä vaan teki samaa, 2h oli jo säännölliset supparit mutta rauhoittui sitten, saa nähdä rauhoittuuko nämäkin vielä..

Ap

Vierailija
12/22 |
27.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lisään vielä edelliseen... Sain myös heti lämpögeelipussin(lämmitti mikrossa) selkäkipua varten ja jumppapallon. Niistä oli kyllä apua. Esikoisen synnytys kesti mulla sen 6h kaikenkaikkiaan. Ja tää seuraava otti rauhassa aikansa, 12h, eli ei aina ole nopeampi seuraava synnytys. Mutta kaikinpuolin ehkä juuri sen vuoksi paljon onnistuneempi ja mukavampi kokemus.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/22 |
27.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vaadi sektio.

Vierailija
14/22 |
27.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuinka paljon teillä on nopeutunut synnytykset ?

Sekin jännittää ja stressaa kun sairaalaan on matkaa aika tavalla ja kokoajan miettii että käynnistyykö vai ei ja koska lähteä..

Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/22 |
27.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mun neuvo on että mahdollisimman pitkään ammeessa jos sairaalassa semmoseen mahdollisuus vaan on! Helpottaa aivan mielettömästi. Itse olin 4-5cm sielä kunnes sain epiduraalin, rentouttikin ensin. Sitä ennen vaan kuumaa suihkua!

Vierailija
16/22 |
27.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eiköhän se sektio olis vielä jännempää ;). Jos sulla on se jumppapallo, kannattaa jo nyt istuskella sen päällä ja pomputella kevyesti, siis vaikka telkkaria katsellessa sohvalla takakenossa istumisen sijaan. Pallolla hytkyessä vauva pääsee laskeutumaan ja synnytyksen kannalta optimaaliseen asentoon ja siksi saattaa vauhdittaa synnytystä.

Vierailija
17/22 |
27.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuukausi sitten synnytin toisen lapsen. Itselläkin oli aika kullannut muistot supistuskivuista (2v. edellisestä kerrasta), jotka tällä kertaa alkoi saman tien niin pahoina, että olin heti kontillani ja olin varma että kuolen siihen paikkaan. 2h supistusten alkamisesta olin jo synnytyssalissa punnertamassa ja koko sen 45min ennen epiduraalin saantia (anestesialääkäri karkuteillä) ainoa asia jota pystyin ajattelemaan siinä ilokaasun imppaamisen ohessa oli "MÄ EN TEE TÄTÄ ENÄÄ KOSKAAN, MÄ EN TEE TÄTÄ ENÄÄ KOSKAAN!!!!", mut sit kun viime hetkellä sain epiduraalin ja kaikki kipu katos niin johan oli taas toinen ääni kellossa ja aattelin, et no eihän tää nyt oo yhtään paha juttu, et voin mä nyt vielä vaikka sen kolmannenkin pyöräyttää :D kokonaisuudessaan synnytys kesti suppareiden alusta 4h.

Mä olin niin suunnitellut etukäteen hengitystekniikkaa, rauhoittavia ajatuksia, lantion heiluttelua, pallon päällä keikuttelua, mutta yhtäkään niistä en loppupeleissä kyennyt toteuttamaan kun kaikki tapahtui niin rytinällä. Edellinen synnytys kesti 10h ja oli ihan erilainen, helppo mutta pitkäveteinen (käynnistettiin). Ei sitä oikein pysty ennakoimaan mitä tuleman pitää ja miten toimia, sitä vaan pitää mennä "katsomaan" mitä sieltä tällä kertaa tulee :) Huoli siis pois ja luottavaisin mielin synnyttämään, kyllä ne vauvat sieltä aina ulos tulee joka kerta, tavalla tai toisella :)

Hurjasti tsemppiä ja onneksi olkoon jo etukäteen!

Vierailija
18/22 |
27.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ekassa synnytys kesti 13 tuntia, ponnistusvaihe 1,5 tuntia vauvan virheasennon takia. Toisessa synnytys 3 tuntia kalvojen puhkaisusta, ponnistusvaihe noin 5 minuuttia.

Vierailija
19/22 |
27.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itsellä meni kaikki ok, sanon vain että ole rauhallinen. Ennen epiduraalia meinasin mennä paniikkiin ja kätilö joutui vähän karjaista.

Vierailija
20/22 |
27.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

14 jatkaa.. Synnytys kesti 4vrk joista 2 sairaalassa. Hitaasti ja luonnollisesti eteni. Siihen asti kun pystyin itse liikkua, kaikki ok. Menin paniikkiin kun jouduin käyrien takia olla 5h paikallani ja kivut menivät yli. Yritä liikkua ja kun et pysty, pyydä puudutus. Ponnistus ei itsellä ollut kuin 1/5h ja se ei enää tuntunut missään.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan yhdeksän viisi