Eronneet: Miksi uusi puolisosi on parempi kuin edellinen?
Kommentit (26)
Koska hän hyväksyy minut sellaisena kuin olen.
Eksä oli kuitenkin ahkerampi.
Minua ärsyttää nämä ketjut sen takia, että nyksistä piirretään täydellisyys ja eksistä pahuus. Ei kukaan ihminen ole joko tai.
Tätä nykyistä ei tarvitse elättää.
Saan häneltä läheisyyttä ja hän on paljon kiinnostuneempi kuuntelemaan minun asioitani. Ei minulla silti ole mitään eksääkään vastaan, meidän ei vaan ollut yhdessä hyvä.
Hän arvostaa sisintäni, ei pelkkää ulkokuorta.
Hän on liikunnallinen, luonnossa viihtyvä ja hyvän yleistiedon omaava mies.
Pitää kropastaan huolta.
Ei ole mammanpoika jonka vaatekaapin sisällön ja sisällön koko elämässä päättää narsistinenn äiti.
Ei ole mt-ongelmainen.
Ottaa seksissä huomioon myös minun nautintoni.
Nykyinen mieheni on se, jonka kanssa on aina hyvä olla. Vaikka joskus ärsyttäisikin pikkuasiat, niin puolin ja toisin, hyväksymme toisemme ja kunnioitamme.
Meillä on myös erittäin hauskaa yhdessä. Huumori yhdistää.
Vasta nykyisen mieheni myötä ymmärsin, millainen parisuhde voi parhaimmillaan olla, kun arvot ja elämäntavat kohtaavat, kaikesta voi puhua, toinen rakastaa sinua ihan omana itsenäsi, kunnioittaa ja kuuntelee ja seksi on taivaallista. Kymmenen vuotta tätä takana ja edelleen olen kuin vastarakastunut.
Ex-mieheni on hyvä isä ja ihmisenä monen mielestä ihan huippu, mutta minulle väärä. Nuorena sitä ei valitettavasti tajunnut vaan kuvitteli, että suhteen eteen kuuluu tehdä jotenkin valtavasti työtä ja elämä on jatkuvia kompromisseja.
Kolmas kerta toden sanoi, rimani noussut edellisistä suhteista. Nykyinen puolisoni on huomaavainen, rakastava, reilu, rehellinen, työssäkäyvä, tasapainoinen, ei petä, ei pinnallinen eikä päihdeongelmainen. Exäni olivat vastakohtia
Tajusin tässä yksi päivä ison eron, kun vaimoni teki ruokaa, joka meni ihan pieleen. Ex-vaimolle kävi samoin, mutta hänelle ei voinut asiasta sanoa, vaan piti teeskennellä, vaikka naamasta näki, että nyt on pahaa. Mitään itseironiaa ei löytynyt, vaan aina piti kävellä munankuorilla ja koettaa pitää hyvää tuulta yllä. Hän siirsi vastuun omista tunteistaan muille ja huonostihan siinä kävi.
Nykyinen vaimoni maistoi kerran tekemäänsä ruokaa, totesi nauruun räjähtäen, että nyt on niin sakeaa huttua että tätä ei syö edes koirat ja nauroi itselleen.
Tämä on vain yksi esimerkki, mutta aika kuvaava. Nykyisen kanssa on helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
Vasta nykyisen mieheni myötä ymmärsin, millainen parisuhde voi parhaimmillaan olla, kun arvot ja elämäntavat kohtaavat, kaikesta voi puhua, toinen rakastaa sinua ihan omana itsenäsi, kunnioittaa ja kuuntelee ja seksi on taivaallista. Kymmenen vuotta tätä takana ja edelleen olen kuin vastarakastunut.
Ex-mieheni on hyvä isä ja ihmisenä monen mielestä ihan huippu, mutta minulle väärä. Nuorena sitä ei valitettavasti tajunnut vaan kuvitteli, että suhteen eteen kuuluu tehdä jotenkin valtavasti työtä ja elämä on jatkuvia kompromisseja.
Tämä voisi olla minun kirjoittamani. KaIkilta osin, Paitsi, että olemme olleet yhdessä vasta 8 vuotta.
Välittää oikeasti ja muutenkin kemiat kohtaa paremmin. Ajatellaan samoja asioita ja ollaan samassa aikataulussa kaiken suhteen.
Nykyinen on taas parempi se max. 10-15 vuotta, jonka jälkeen seuraava ero ja uusi suhde.
Olen paska vaihtoehto - mutta ainoa joka sietää puolisoani kärsivällisesti.
Minä tein huonon vaihtokaupan. Ex oli parempi kuin nykyinen. Harmittaa pirusti.
Vierailija kirjoitti:
Tajusin tässä yksi päivä ison eron, kun vaimoni teki ruokaa, joka meni ihan pieleen. Ex-vaimolle kävi samoin, mutta hänelle ei voinut asiasta sanoa, vaan piti teeskennellä, vaikka naamasta näki, että nyt on pahaa. Mitään itseironiaa ei löytynyt, vaan aina piti kävellä munankuorilla ja koettaa pitää hyvää tuulta yllä. Hän siirsi vastuun omista tunteistaan muille ja huonostihan siinä kävi.
Nykyinen vaimoni maistoi kerran tekemäänsä ruokaa, totesi nauruun räjähtäen, että nyt on niin sakeaa huttua että tätä ei syö edes koirat ja nauroi itselleen.
Tämä on vain yksi esimerkki, mutta aika kuvaava. Nykyisen kanssa on helpompaa.
Meillä perheenjäsenet ovat kohteliaita, sille, joka on vaivautunut ruoan kaikille tekemään. Ruokaa ei siis suoraan sanota pahaksi. Jos ruoka on pahaa, sitä ei kyllä kehutakaan ja jo syömisen määrästä ja innosta huomaa kyllä, onko ruoka kenenkin mielestä maistuvaa. Itse sanon kyllä keitoksistani välillä, että nyt tuli tehtyä pahaa ruokaa. Koen, että minulla on tähän epäkohteliaisuuteen oikeus silloin, kun olen itse tehnyt ruoan.
Vastsuksilla olisi enemmän painoarvoa, kun kertoisitte että kauanko olette olleet sen uuden kanssa yhdessä.
Ja sitten siinä on myös se, että itse on parempi puoliso kuin mitä oli exälle. Helposti menee exän vikojen luetteluksi ja unohtuu se oma osuus hajonneessa parisuhteessa.
Uusi on Nainen. Exä oli koiranainen.
Vierailija kirjoitti:
Nykyinen on taas parempi se max. 10-15 vuotta, jonka jälkeen seuraava ero ja uusi suhde.
Sanot tuon ihan kuin se olisi hyvinkin paha asia ja tarkoittaisi ettei kannata vaihtaa.
Jos joutuisin vaihtamaan suhdetta 10-15 vuoden välein ollakseni sen 10-15 vuotta onnellinen, niin sehän olisi paljon parempi diili kuin olla yhden ja saman kanssa eka 15 vuotta onnellinen ja sitten 45 vuotta onneton. Toki toivon että viihdyn tämän nykyisen kanssa lopun elämää ja hän minun kanssani. Jos ei, niin sitten vaihdetaan.
Lapsia en halua, eli mitään "think of the children"-settiä ei kannata tähän heittää. Kaiken lisäksi omat vanhempani erosivat kun olin 2 ja löysivät sitten itselleen paljon sopivammat puolisot, joiden kanssa ovat nyt olleet kumpikin 25-30 vuotta. Olen tosi kiitollinen että sain kasvaa kahdessa ehjässä parisuhteessa yhden rikkinäisen sijaan.
Virheistä oppii ja sitä kautta löytää sen sopivamman.