Eronneet: Miksi uusi puolisosi on parempi kuin edellinen?

Saako vastata jos ei koe että nykyinen on parempi kuin entinen? Ei ole, mutta rakastan häntä ja hyvä on tämäkin. Varmasti näin on useinkin,mutta ehkä ihmiset haluavat joskus selittää asiat itselleen ja muille parhain päin.

Oma tarinani ei olekaan se, että olisin mitenkään vaihtanut entistä nykyiseen. Exä halusi erota.

Parikymppisenä olin raakile, enkä valitettavasti osannut vielä ottaa vastaan ja arvostaa rakkautta jonka sain. Suhteessa oli kaksi eri kehitysasteella olevaa ihmistä. "vikana" lähinnä se ettemme osanneet lopettaa ajoissa.

Hän rakasti ja tahtoi jatkaa vaikka käyttäydyin kuin teini-ikäinen ääliö (ei pettämistä jne vaan olin emotionaalisesti kyvytön vastaanottamaan rakkautta).

Jos olisin itse ollut yhtään fiksumpi, olisin ymmärtänyt että suhde esti kummankin kypsymistä ja aikuistumista ja olisin päättänyt suhteen itse. Jatkoimme viisi vuotta kunnes toinen sai repäistyä itsensä opiskelijavaihtoon

Nykyisessä suhteessani on kaksi aikuista. Kumpikaan ei tyydy vähempään kuin mitä ansaitsee ja ongelmat käsitellään avoimesti

Nykyinen kumppani ymmärtää ja hyväksyy puutteeni eikä kuvittele voivansa rakastaa minut ehjäksi

3 liittoa takanapäin (2 avo, 1 avio), ja voin todeta jokaisessa olleen jotain hyvää ja huonoa. Kuten itsessänikin.

Jokaista rakastin ainakin jonkin verran. Jokainen oli juuri siinä elämänvaiheessa ainakin hetken se oikea.

Muuten en viitsi vertailla, jokainen juttu omanlaisensa ja itsekin varmasti erilainen kumppani eri ikäisenä.

Saa nähdä tuleeko vielä numero 4. Ja jos, toivottavasti olen itse oppinut jotain viisautta kaikista edellisistä rakkauksista ja siksi olla taas vähän parempi kumppani.

Vierailija kirjoitti:

Koska hän hyväksyy minut sellaisena kuin olen.

Eksä oli kuitenkin ahkerampi.

Minua ärsyttää nämä ketjut sen takia, että nyksistä piirretään täydellisyys ja eksistä pahuus. Ei kukaan ihminen ole joko tai.

Tämä.

Toki siinä mielessä nykyinen voi olla parempi, että ns. virheistä on saattanut oppia ja/tai tajunnut millainen henkilö on parempi kumppani itselle ja samalla ehkä kasvanut myös henkisesti. Joten sitten automaattisesti ainakin voisi olettaa, että uusi suhde on parempi. Mutta koskaan ei kukaan pysty ennustamaan osuuko kohdalle joku esim. väkivaltainen tyyppi. Osaavat usein esittää parempaa kuin ovat ilmeisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tajusin tässä yksi päivä ison eron, kun vaimoni teki ruokaa, joka meni ihan pieleen. Ex-vaimolle kävi samoin, mutta hänelle ei voinut asiasta sanoa, vaan piti teeskennellä, vaikka naamasta näki, että nyt on pahaa. Mitään itseironiaa ei löytynyt, vaan aina piti kävellä munankuorilla ja koettaa pitää hyvää tuulta yllä. Hän siirsi vastuun omista tunteistaan muille ja huonostihan siinä kävi.

Nykyinen vaimoni maistoi kerran tekemäänsä ruokaa, totesi nauruun räjähtäen, että nyt on niin sakeaa huttua että tätä ei syö edes koirat ja nauroi itselleen.

Tämä on vain yksi esimerkki, mutta aika kuvaava. Nykyisen kanssa on helpompaa.

Meillä perheenjäsenet ovat kohteliaita, sille, joka on vaivautunut ruoan kaikille tekemään. Ruokaa ei siis suoraan sanota pahaksi. Jos ruoka on pahaa, sitä ei kyllä kehutakaan ja jo syömisen määrästä ja innosta huomaa kyllä, onko ruoka kenenkin mielestä maistuvaa. Itse sanon kyllä keitoksistani välillä, että nyt tuli tehtyä pahaa ruokaa. Koen, että minulla on tähän epäkohteliaisuuteen oikeus silloin, kun olen itse tehnyt ruoan. 

Omituista kursailua tai miksi sitä sitten kutsuisikaan. Minusta ois kivaa että perheen kesken voi olla rehellinen, ja jos joku ruoka ei maistu niin sen uskaltaisi myös (kauniisti) ilmaista, ilman että pitää pelätä toisen suuttuvan ja väkipakolla yrittää syödä pahaa ruokaa. Meillä ainakin ihan kaikki otti ja ottaa edelleen tollaset huumorilla ja itsekin naureskellaan jos ollaan kokkailtu jotai vähän sinne päin, tilataan sitten vaikka jotain jos ei pysty syödä lainkaan. Mut pääasiassa toki syödään se vähän pahempikin ruoka, jos ei ole ihan syömäkelvotonta. Tämä nyt menee kyllä aiheen ohi, mutta jotenkin pisti silmään tuo herkkähipiäisyys. Mutta tässä näemme, että parisuhteessakin voi tulla ongelmia jos  yhdessä on aivan erilaiset ihmiset. 

Ex oli passiivinen vätys, joka sitten lopetti puhumisen ja pussaamisen. Oli tylsä eikä suostunut lomareissuille ja ravintoloihin mentii minun aloitteesta ja maksoin ne. Muutenkin taloudellisesti minä olin vastuussa kaikesta. Yli 20 vuotta yhdessä eikä yhtään lomareissua yhdessä.

Nykyinen puhuu ja pussaa, reissattu on. On tehty kaikkea kivaa, mihin ex ei suostunut. Rakkaus on syvempää ja aikuisempaa. Tunteista puhutaan paljon.