Nykyään "pariutuminen" on loputonta deittailua epäkiinnostavien kanssa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Deitti per vuosi ei ole tosiaan loputonta deittailua. Parit deitit per viikko sitä taas olisi.

No sitä ensimmäistä näin livenä 4 kertaa jopa (käytiin kahvilassa/syömässä ja hänellekin oli ok, että edettiin rauhallisesti, ilman mitään fyysistä). Toista tapasin vain kerran, mutta olimme ns. eri planeetoilta jotenkin ja hän paaaaljon vanhempi, sairaalloisen ylipainoinen jne.

Ja et etukäteen nähnyt että tyyppi nro2 oli vanha, ylipainoinen jne? Ja kuitenkin lähdet tapaamaan ihmistä jonka jo etukäteen tiedät ettei kelpaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Deitti per vuosi ei ole tosiaan loputonta deittailua. Parit deitit per viikko sitä taas olisi.

Tämä. Jos kumppanin haluaa, täytyisi toimia aktiivisesti. Harvalle se pari kotiin tuodaan.

Mitä olen sivusta seurannut, niin nuo ”aktiivisesti” hakemalla haetut suhteet eivät yleensä kestä kovin kauaa. Liekö sitten että jää se hakufiilis päälle vai että on jo alkuunsa suhtauduttu turhan suorituskeskeisesti koko hommaan, mutta aika nopeasti nämä sarjadeittailijat palaavat takaisin tinderiin..

No sitten pitää etsiä niitä kiinnostavia miehiä juuri esim deittiappeistä jos ei normaalisti tapaa uusia kiinnostavia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen deittailu oli varallisuuden katsomista ja kun pistettiin hynttyyt yhteen niin siinä pysyttiin. Vaikka kumppani olisi miten väkivaltainen yms niin erota ei saanut.

Varallisuuden katsomista? Eipä tosiaan käynyt mielessäkään. 

Ennen se meni ihan niin, että mentiin baariin ja kun löytyi joku sopivanoloinen tutustuttiin vähän ja jos oli kiinnostava niin tutustuttiin vähän enemmän ja siinä tiesi sitten toisesta jo aika paljonkin, kun kännissähän miehet puhuvat usein epähuomiossa melkein rehellisesti. Ja sitten herrasmies saattoi kotiin asiallisesti, vaihdettiin numeroita ja soiteltiin ja nähtiin .  

Ei se välttämättä mennyt ennenkään noin, en tunne ketään, joka olisi ottanut jonkun baarista. Kaikki lähipiirissäni ovat tutustuneet opinnoissa, töissä tai harrastuksessa. Baarista otettiin vain yhden illan juttuja, tai siis he ottivat, jotka sellaisia halusivat.

En myöskään ole koskaan käynyt millään virallisilla deiteillä kenenkään kanssa. Ensimmäinen poikaystävä oli lukiokaverin poikaystävän kaveri, jonka kanssa alettiin vaan hengailla kahdestaan sen porukassa hengailun lisäksi. Suhde kesti yhdeksän vuotta. Seuraava oli harrastuskaverin poikaystävän kaveri. Suhde kesti puoli vuotta. Nykyinen löytyi töistä, siitä on nyt viisi vuotta.

Jos nyt tulisi ero, olisin mieluummin yksin kuin lähtisin jonnekin tinderiin testaamaan viehättävyyttäni. En usko, että sieltä edes löytäisi minun tyylistäni ihmistä.

Kauan sitten, kaukaisella 80-luvulla, ihmisiin tutustuttiin ravintoloissa ja niiden baaritiskeillä. Ravintolat olivat ehkä vähän erityylisiä paikkoja kuin nykyään. Ainakin itselläni oli silloin sellaiset harrastukset, että niiden tiimoilta en nuoria miehiä nähnyt. Olisi pitänyt roikkua jossain autotallilla tai jokamiesrallin katsomossa miehiä bongailemassa :) Itselläni ei ole ikinä ollut mitään yhden illan juttuja eikä niitä kyllä ollut kavereillanikaan, joitten kanssa ravintoloissa viikonloppuisin kuljettiin. 

Ok, no 80-luvusta en tiedä. Minulle 90-luvun loppu ja 2000-luvun alku on ihan tarpeeksi ”ennen”. Määrittele siis tarkemmin, jos tarkoitat tiettyä vuosikymmentä :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Deitti per vuosi ei ole tosiaan loputonta deittailua. Parit deitit per viikko sitä taas olisi.

Tämä. Jos kumppanin haluaa, täytyisi toimia aktiivisesti. Harvalle se pari kotiin tuodaan.

Mitä olen sivusta seurannut, niin nuo ”aktiivisesti” hakemalla haetut suhteet eivät yleensä kestä kovin kauaa. Liekö sitten että jää se hakufiilis päälle vai että on jo alkuunsa suhtauduttu turhan suorituskeskeisesti koko hommaan, mutta aika nopeasti nämä sarjadeittailijat palaavat takaisin tinderiin..

Niinhän sitä on tutkittu että esim tinderistä alkaa aika vähän suhteita ja nekin loppuvat usein aiemmin kuin ne IR alkaneet suhteet. Mutta sitten pitäisi olla siinä normielämäsdä aktiivisempi ja aloitteellisempi. Varmaa on että kotona istumalla ei tapaa ketään ja jos ei tapaa ketään niin eihän niitä dihteitakasn muodostu.

Jäin leskeksi 54 vuotiaana, enkä ollenkaan valmis olemaan sinkku lopun ikäni. Pahimmasta surusta tokeennuttuani päätin kokeilla mahdollisimman monia deittipalveluja ja kartoittaa löytyykö ikäisistäni fossiileista enää seuraa. 

Tinderin kautta kävin deiteillä noin viisi kertaa pk-seudulla ja mökkiseudullani kuin myös sättäilin melkoisen määrän monenlaisten hyypiöiden kanssa.  Liian pinnallista ja vauhdikasta. Tunsin oloni kilpikonnaksi, joka koettaa juosta kilpaa jänisten kanssa. En saanut mitään tolkkua, mitä miehet tahtoivat ja kaipasivat, Seksiä, vakituista kumppania, lohduttavaa olkapäätä, ilmaista taloudenhoitajaa tai seuraneitiä unelmamatkalle asuntoautolla/purjeveneellä? 

Kirjoittamiseen perustuvat deittipalvelut, esim. Happy Pancake, sopi minulle paremmin ja sainkin sieltä kivoja "kirjekavereita". Ei muuta Tapaamisia vain yksi ja sekin oli varatun kanssa, joka haisi kaljalle ja tupakalle. Melkoinen reppana, joten on hänen vaimollaan kestämistä. 

Somen eri ikäryhmät poikivat myös kohtaamisia, mutta en hurraa niillekään miespoloille. Haksahdin hetkeksi ja ennakkoluulottomasti lihavaan narsistiin, joten jos joku tietää miten narsisti voi tehdä vaikutuksen ymmärtää sinisilmäisyyttäni. Kaiken lisäksi tyyppi kiusasi minua ikäryhmissä eromme jälkeen, joten erosin kaikista ryhmistä. Tyhmää käytöstä.

Päätin palata nuoruudessani hyväksi havaittuu metodiin ja vain yksinkertaisesti ryhdyin puhumaan ihan kenelle tahansa missä tahansa tilaisuuden tullen. Unohdin sen, että ylipäätään etsin ketään. Ja se oli ehkä se paras päätös, sillä sen jälkeen törmäsin nykyiseen mieskaveriini. En olisi missään nimessä kiinnostunut hänestä yhdenkään deittipalvelun kautta, sillä rajasin miestoiveeni omaan ikäryhmääni ja pidin nuorempia miehiä pelkkinä seikkailijoina. Nyt oli nieltävä ennakkoluulonia ja hyväksyttävä, että minua nuorempi mis voi olla älykäs ja kypsä ja kiinnostava.

Minä olen deittaillut eron jälkeen melko aktiivisesti useamman vuoden, ja jouduin toteamaan, että nettihommat ei vaan toimi. Se tuntuu väkinäiseltä ja jotenkin paineiselta. Aina toista kiinnostaa enemmän, aina homma lähtee liian kovaan vauhtiin ja yks kaks huomaa olevansa orastavassa suhteessa tyypin kanssa, johon ei lopulta tunne yhtään aitoa vetoa. Myös mielenterveyspulmat on netissä yliedustettuina, ja ikävä kyllä se on minulle este kokemuksen opettamana. Nyt olen onneksi päässyt siihen pisteeseen, että parinhaku ei tunnu välttämättömyydeltä, vaan olen hyväksynyt sen että jos sitä ei löydy omia aikojaan tuolta jostakin, niin sitten olen yksin. Ei ongelmaa.

Itselläni samanlaisia tuntemuksia, en kiinnostu usein kenestäkään tai ei löydy oikeen ketään mielenkiintoisia (tarpeeksi mielenkiintoisia). Taso on ollut kova kun yleensä itseäni kaikkien haluamat suosituimmat fitness miehet, näistä tosin usein ne pleijerit ym tapaillut ja nähnyt ym, julkkiksia.. ja jopa varatut miehetkin yrittänyt (jota en arvosta itse miehiltä). Menen baariin tai ulos niin mun ole tarvinnut koskaan ketää yrittää tai miettiä mistä lähtisi etsimään ketään. 😅 olen itse sen verran kovaa tasoa ja näytän mielestäni kuumalta.. itselleni kelpaisi ihan normaali äijäkin.. mut mistä näitä löytää.. ja tarpeeksi kiinnostavia muutenkaan että kaikki kohtaisi kuten fyysinen ja henkinen.. vaikea löytää sellaista jossa olisi kaikki ja en oikeen kiinnostu vaan kestään.. nyt kuitenkin itselle tullut et ois kiva löytää joku mut en kans halua turhaa tapailla jos ei kunnon mielenkiintoa ole. Vs entisiin ja entisiäkin voi nähdä jos mieli tekee. Ei ole tullut sellaista vastaan kuka ylittäisi nämä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väärä väite, ei pidä paikkaansa. kahden ihmisen kanssa deitillä käyminen kahden vuoden aikana ei ole loputonta deittailua. En mäkään haluaisi tapailla moista yleistäjää.

Etsiytymällä samalla tavalla ajattelevien seuraan parantaa pariutumismahdollisuuksiaan.

En haluaisi mennä lainkaan noille turhille deiteille. Ennen miehet olivat aktiivisesti kiinnostuneita, pitivät itse yhteyttä aktiivisesti ja olivat sitkeitä. Niistä vähemmän itseäni kiinnostavista sain silti kavereita.

Ei kiinnostaisi kuluttaa aikaani tapailemalla ketään ns. "turhan päiten", enkä jaksaisi edes kirjoitella sellaisten kanssa, joiden kanssa kommunikaatio hiipuu. Tiedän muitakin naisia, jotka eivät ole aiemmin koskaan deittailleet, vaan ovat aina löytäneet sopivan ja ensimmäisen ja ei-muodollisen tapaamisen jälkeen suhde on vakiintunut vuosia kestäväksi suhteeksi.

Osa ongelmaa on se, että en oikein uskalla itse kommunikoida sellaisten kanssa, jotka saattaisivat oikeasti kiinnostaa ja toisaalta en ole sellaisia vuosikausiin kohdannutkaan.

Sinusta huokuu niin surkea elämänasenne että kannattaisi ehkä vaan luovuttaa. Enkä toivo kenellekään miehelle niin kauheaa kohtaloa että joutuisi sinun kumppaniksi.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni samanlaisia tuntemuksia, en kiinnostu usein kenestäkään tai ei löydy oikeen ketään mielenkiintoisia (tarpeeksi mielenkiintoisia). Taso on ollut kova kun yleensä itseäni kaikkien haluamat suosituimmat fitness miehet, näistä tosin usein ne pleijerit ym tapaillut ja nähnyt ym, julkkiksia.. ja jopa varatut miehetkin yrittänyt (jota en arvosta itse miehiltä). Menen baariin tai ulos niin mun ole tarvinnut koskaan ketää yrittää tai miettiä mistä lähtisi etsimään ketään. 😅 olen itse sen verran kovaa tasoa ja näytän mielestäni kuumalta.. itselleni kelpaisi ihan normaali äijäkin.. mut mistä näitä löytää.. ja tarpeeksi kiinnostavia muutenkaan että kaikki kohtaisi kuten fyysinen ja henkinen.. vaikea löytää sellaista jossa olisi kaikki ja en oikeen kiinnostu vaan kestään.. nyt kuitenkin itselle tullut et ois kiva löytää joku mut en kans halua turhaa tapailla jos ei kunnon mielenkiintoa ole. Vs entisiin ja entisiäkin voi nähdä jos mieli tekee. Ei ole tullut sellaista vastaan kuka ylittäisi nämä

En saanut mitään tolkkua mitä koitat selittää. Mutta onnea matkaan joka tapauksessa...

Mä treffasin kahden vuoden aikana yli kahdenkymmenen miehen kanssa, erona tosin se, että epäkiinnostavia joukossa oli vain muutama. En pitänyt sitä loputtomana deittailuna ja löytyi lopulta se elämänkumppanikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen deittailu oli varallisuuden katsomista ja kun pistettiin hynttyyt yhteen niin siinä pysyttiin. Vaikka kumppani olisi miten väkivaltainen yms niin erota ei saanut.

Varallisuuden katsomista? Eipä tosiaan käynyt mielessäkään. 

Ennen se meni ihan niin, että mentiin baariin ja kun löytyi joku sopivanoloinen tutustuttiin vähän ja jos oli kiinnostava niin tutustuttiin vähän enemmän ja siinä tiesi sitten toisesta jo aika paljonkin, kun kännissähän miehet puhuvat usein epähuomiossa melkein rehellisesti. Ja sitten herrasmies saattoi kotiin asiallisesti, vaihdettiin numeroita ja soiteltiin ja nähtiin .  

Ei se välttämättä mennyt ennenkään noin, en tunne ketään, joka olisi ottanut jonkun baarista. Kaikki lähipiirissäni ovat tutustuneet opinnoissa, töissä tai harrastuksessa. Baarista otettiin vain yhden illan juttuja, tai siis he ottivat, jotka sellaisia halusivat.

En myöskään ole koskaan käynyt millään virallisilla deiteillä kenenkään kanssa. Ensimmäinen poikaystävä oli lukiokaverin poikaystävän kaveri, jonka kanssa alettiin vaan hengailla kahdestaan sen porukassa hengailun lisäksi. Suhde kesti yhdeksän vuotta. Seuraava oli harrastuskaverin poikaystävän kaveri. Suhde kesti puoli vuotta. Nykyinen löytyi töistä, siitä on nyt viisi vuotta.

Jos nyt tulisi ero, olisin mieluummin yksin kuin lähtisin jonnekin tinderiin testaamaan viehättävyyttäni. En usko, että sieltä edes löytäisi minun tyylistäni ihmistä.

Tätä juuri tarkoitan. Ihmiset kohtasivat ennen luontevasti, ilman jotain ihmeellistä nykysäätämistä. Itsekin tapasin ekan miesystäväni töissä, toisen kanssa aloin vain jutella ja kolmannenkin aika luontevasti, tosin chatin kautta. Kaikkien kanssa olin useamman vuoden ja ketään en muuten tapaillut, eikä yhden illan juttuja ole ollut ikinä. Nuorempanakaan en käynyt käytännössä koskaan baarissa tai bilettämässä.

T. Ap

Kyllä ihmiset nykyisinkin tapaavat noin. Mutta se edellyttää, että pitää olla sellainen työ ja sellainen seuraelämä, jossa tapaa koko ajan uusia ihmisiä. Jos työpaikalla on vuosikymmenestä toiseen samat naamat, ja jos heistä kukaan ei ole 10 edellisenkään vuoden aikana ollut kiinnostava, ei ole todennäköistä, että kukaan muuttuu kiinnostavaksi jatkossakaan. Jotta voi tavata livenä ihmisiä, se edellyttää oikeastaan sitä, että työ, harrastukset ja kaverikuviot ovat sellaisia, joissa tulee jokseenkin tasaisesti uusia ihmisiä, joita voi tavata. Siksi esim. opiskeluaika oli hyvää aikaa löytää kumppani: ihmiset valitsivat koko ajan uusia sivuaineita ja joka vuosi kuvioihin tuli uusia ihmisiä - todennäköisyys tutustua uusiin ihmisiin oli suuri, ja sen myötä myös todennäköisyys löytää kumppani. Jos nyt aikuisena ei tällaista uusien ihmisten "virtaa" enää tapahdu, on todennäköisyys livenä kumppanin löytämiseen aika pieni ilman, että auttaa itse asiaa jotenkin. Asiaa voi auttaa hakeutumalla "haku päällä" vaikka baariin tai tekemällä deitti-ilmoituksia.

Vierailija kirjoitti:

Jäin leskeksi 54 vuotiaana, enkä ollenkaan valmis olemaan sinkku lopun ikäni. Pahimmasta surusta tokeennuttuani päätin kokeilla mahdollisimman monia deittipalveluja ja kartoittaa löytyykö ikäisistäni fossiileista enää seuraa. 

Tinderin kautta kävin deiteillä noin viisi kertaa pk-seudulla ja mökkiseudullani kuin myös sättäilin melkoisen määrän monenlaisten hyypiöiden kanssa.  Liian pinnallista ja vauhdikasta. Tunsin oloni kilpikonnaksi, joka koettaa juosta kilpaa jänisten kanssa. En saanut mitään tolkkua, mitä miehet tahtoivat ja kaipasivat, Seksiä, vakituista kumppania, lohduttavaa olkapäätä, ilmaista taloudenhoitajaa tai seuraneitiä unelmamatkalle asuntoautolla/purjeveneellä? 

Kirjoittamiseen perustuvat deittipalvelut, esim. Happy Pancake, sopi minulle paremmin ja sainkin sieltä kivoja "kirjekavereita". Ei muuta Tapaamisia vain yksi ja sekin oli varatun kanssa, joka haisi kaljalle ja tupakalle. Melkoinen reppana, joten on hänen vaimollaan kestämistä. 

Somen eri ikäryhmät poikivat myös kohtaamisia, mutta en hurraa niillekään miespoloille. Haksahdin hetkeksi ja ennakkoluulottomasti lihavaan narsistiin, joten jos joku tietää miten narsisti voi tehdä vaikutuksen ymmärtää sinisilmäisyyttäni. Kaiken lisäksi tyyppi kiusasi minua ikäryhmissä eromme jälkeen, joten erosin kaikista ryhmistä. Tyhmää käytöstä.

Päätin palata nuoruudessani hyväksi havaittuu metodiin ja vain yksinkertaisesti ryhdyin puhumaan ihan kenelle tahansa missä tahansa tilaisuuden tullen. Unohdin sen, että ylipäätään etsin ketään. Ja se oli ehkä se paras päätös, sillä sen jälkeen törmäsin nykyiseen mieskaveriini. En olisi missään nimessä kiinnostunut hänestä yhdenkään deittipalvelun kautta, sillä rajasin miestoiveeni omaan ikäryhmääni ja pidin nuorempia miehiä pelkkinä seikkailijoina. Nyt oli nieltävä ennakkoluulonia ja hyväksyttävä, että minua nuorempi mis voi olla älykäs ja kypsä ja kiinnostava.

Minä jäin leskeksi 36 - vuotiaana. Pahimman suruni surtuani päätin kokeilla nettitreffejä. Päätin harjoitella ja sovin treffit ihmisen kanssa, jonka koin olevan yli tasooni. Nyt jo 11v onnellisesti yhdessä.

Kannattaa mennä sinne baariin vaan ja jutella siellä hieman päihtyneille ihmisille. Tässä on sekin, että varsinkin tänä päivänä baarissa kävijät edustavat sitä harvinaista osaa, joita ei deltat pelota, eivät kävele rätti naamalla ja istu kotona ämpäri päässä piilossa selaillen typeriä appseja. Tätä rohkeutta tarvitaan mm sängyssä ja elämässä myös, jos pärjätä meinaa. Lisäksi livenä näkee heti, että on pitänyt itsestään edes jollain tapaa huolta. Vaatetus ja olemus muutenkin edes kohtalaisessa tai kehityskelpoisessa tikissä. Tämä on siis minun näkemykseni miten minä tapaan potentiaalisia ihmisiä.

Tämä metodi tietysti hieman saattaa jännittää, mutta se helpottaa kun rupeaa tuumasta toimeen. Ensimmäinen lenkillä käyntikin huonokuntoisena on yhtä helvettiä, mutta toinen menee jo paremmin. Onnea hommaan. Ehkä tapaamme jo ensi viikonloppuna ravintolassa! Syödään ja juodaan hyvin.

Ennen tutustuttiin luonnossa, mutta sitten tuli #metoot. Nyt sitten pitää odotella että naiset tekevät aloitteen tai yrittää netin välityksellä koska silloin on riski pienempi siitä että päätyy somelynkättäväksi kun lärvi ei ollutkaan naiselle mieleen.

Vierailija kirjoitti:

En haluaisi mennä lainkaan noille turhille deiteille. Ennen miehet olivat aktiivisesti kiinnostuneita, pitivät itse yhteyttä aktiivisesti ja olivat sitkeitä. Niistä vähemmän itseäni kiinnostavista sain silti kavereita.

Eihän tuo kuulosta yhtään siltä, että olet aloittanut suhteen heti kiinnostavan ihmisen kanssa, vaan olet himmaillut ja odottanut, että mies jahtaa sinua riittävän pitkään, samalla kun itse katselet parempia vaihtoehtoja. 

Taitaa tosiaan olla niin, että nuoruuden hehkusi on kadonnut. Sisäistä hehkua sinulla ei ehkä koskaan ollutkaan, vaan olit nirppanokka jo alun perin. Ehkä kauneutesi sai miehet juoksemaan perässäsi, nyt sitä ei enää ole, eikä persoonasi sytytä. 

Vierailija kirjoitti:

Ennen tutustuttiin luonnossa, mutta sitten tuli #metoot. Nyt sitten pitää odotella että naiset tekevät aloitteen tai yrittää netin välityksellä koska silloin on riski pienempi siitä että päätyy somelynkättäväksi kun lärvi ei ollutkaan naiselle mieleen.

Älä imartele itseäsi.

Vierailija kirjoitti:

Jäin leskeksi 54 vuotiaana, enkä ollenkaan valmis olemaan sinkku lopun ikäni. Pahimmasta surusta tokeennuttuani päätin kokeilla mahdollisimman monia deittipalveluja ja kartoittaa löytyykö ikäisistäni fossiileista enää seuraa. 

Tinderin kautta kävin deiteillä noin viisi kertaa pk-seudulla ja mökkiseudullani kuin myös sättäilin melkoisen määrän monenlaisten hyypiöiden kanssa.  Liian pinnallista ja vauhdikasta. Tunsin oloni kilpikonnaksi, joka koettaa juosta kilpaa jänisten kanssa. En saanut mitään tolkkua, mitä miehet tahtoivat ja kaipasivat, Seksiä, vakituista kumppania, lohduttavaa olkapäätä, ilmaista taloudenhoitajaa tai seuraneitiä unelmamatkalle asuntoautolla/purjeveneellä? 

Kirjoittamiseen perustuvat deittipalvelut, esim. Happy Pancake, sopi minulle paremmin ja sainkin sieltä kivoja "kirjekavereita". Ei muuta Tapaamisia vain yksi ja sekin oli varatun kanssa, joka haisi kaljalle ja tupakalle. Melkoinen reppana, joten on hänen vaimollaan kestämistä. 

Somen eri ikäryhmät poikivat myös kohtaamisia, mutta en hurraa niillekään miespoloille. Haksahdin hetkeksi ja ennakkoluulottomasti lihavaan narsistiin, joten jos joku tietää miten narsisti voi tehdä vaikutuksen ymmärtää sinisilmäisyyttäni. Kaiken lisäksi tyyppi kiusasi minua ikäryhmissä eromme jälkeen, joten erosin kaikista ryhmistä. Tyhmää käytöstä.

Päätin palata nuoruudessani hyväksi havaittuu metodiin ja vain yksinkertaisesti ryhdyin puhumaan ihan kenelle tahansa missä tahansa tilaisuuden tullen. Unohdin sen, että ylipäätään etsin ketään. Ja se oli ehkä se paras päätös, sillä sen jälkeen törmäsin nykyiseen mieskaveriini. En olisi missään nimessä kiinnostunut hänestä yhdenkään deittipalvelun kautta, sillä rajasin miestoiveeni omaan ikäryhmääni ja pidin nuorempia miehiä pelkkinä seikkailijoina. Nyt oli nieltävä ennakkoluulonia ja hyväksyttävä, että minua nuorempi mis voi olla älykäs ja kypsä ja kiinnostava.

Voihan mies olla kaikkia noita, vaikka ei kiinnostuisi sinusta, mutta mielenkiintoinen tapa sanoittaa asia; ikään kuin nuorempi mies olisi tyhmä ja epäkypsä, jos ei ole kiinnostunut sinusta, mutta muutoin hänen kiinnostumisensa vanhemmasta naisesta on jonkinlainen itsestäänselvyys...tosin tyhmän ja epäkypsän arvonimi voi kalahtaa, jos nainen ei saa sitoutumista mieheltä.