Kokemuksia selkään puukottavasta petturikaverista?
Mietin tässä, kun näin aikuisiälläkin joutuu joskus pettymään uusiin ystävyyssuhteisiin. Luulin, että esim. eräs läheiseksi tullut nainen olisi ollut ystäväni, mutta onkin nyt yhtäkkiä kääntänyt kelkkansa eikä pidä enää mitään yhteyttä.
En tiedä mitä pitäisi tehdä? Niellä vain pettymys ja jatkaa taas kohti uusia juttuja? Ei sen puoleen kyllä mulla muitakin ystäviä on ja pärjään, mutta tulipa todella surullinen olo :/
Kommentit (7)
Ja jostakin kumman syystä luotin tähän ihmiseen. Kerroin itsestäni enemmän kuin yleensä. Kipeitäkin asioita. Nyt harmittaa, kun on sellainen tunne, että levittelee noita asioita nyt muille...
MIlloin mä opin, että kehenkään, ei kehenkään pidä luottaa!
On kiire? Haastava elämäntilanne? Mä en kyllä yhteydenpidon loppumista kutsuisi selkään puukottamiseksi tai petturuudeksi.
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 17:57"]
On kiire? Haastava elämäntilanne? Mä en kyllä yhteydenpidon loppumista kutsuisi selkään puukottamiseksi tai petturuudeksi.
[/quote]Ei sillä kiire ole. On vaan vaihtanut totaalisesti ystäviä. No joo, ehkä en ollut vaan tarpeeksi hieno ja kuulunut oikeisiin piireihin.
Av mammoillahan ei ole tällaisista pettureista kokemuksia, koska he ovat itse niitä...
Heitänpähän tähän veikkaukseni. Ehkä AP on itse ollut sellainen "ystävä" johon ei haluta pitää yhteyttä. Harvemmin kukaan ilman syytä lopettaa yhteydenpidon. Jos joku lopettaa yhteydenpidon, voisi olla hyvä katsoa peiliin. Ehkä ystävä ei ole se petturi.
No mikähä mahtaa olla järkevä syy ystävyyden lopettamiseksi? Ihan hulluja syitä nimittäin olen kuullut. Esim. että on liian "kiltti" tms. (vaikka oikeasti ei ole kiltti, vaan vaan esittää) (Huom! kenellä edes on valtuuksia sanoa, milloin joku ihminen on liian kiltti ja vaan esittää? Tiedän ainakin 100 muuta ihmistä jotka esittää kilttiä)
Ja tämän kaiken taakse verhotaan kuitenkin se, että ollaan vitun kateellisia toiselle jostain mitättömästä syystä. Eikä kestetä sitä.
Ei varmaan kenellekään käy koskaan näin?