Sinne meni, 5-vuotias ekaa kertaa yökylään kaverin

" Mulla on äitiä ikävääääääää, Taaahtooo kotiiiin" Ja naapurin variksetkin nauraa!

Toivottavasti ap,n muksu viihtyy yökylässä. Ei kyllä tulis mieleenkään nauraa jos lapsi tulis kotia kesken, harjotteluahan se on vasta. Ja uudestaan voi yrittää jos ei onnistu eka kerralla.

Eiköhän noi harjoittelut olis fiksuinta hoitaa mummolassa tms paikassa missä on oltu aiemmin yhdessä yötä.



Ton ikänen kun alkaa äitiä itkemään illalla kaverin luona niin on automaattisesti se jota kiusataan seuraavat 10 vuotta!

Yhden mielestä olet lapseesi tarrautuva äitiressukka, toisen mielestä taas ihan liian aikaista lapselle mennä yökylään. Kolmas on siltä väliltä.





Onko lapsesi lähempänä viittä vai kuutta vuotta? Oma lapseni on pian viisi vuotias ja ei ole koskaan edes käynyt päiväseltään leikkimässä kaverin luona ilman vanhempia. Aikaiselta kuulostaa minusta, mutta jos sopiva kaveri on ja lapsi haluaa, mikäpä siinä!



Jännittävältä tuntuu, kun lapset kasvavat isoksi ja alkavat laajentaa elinpiiriään...ja kohta niitä ei enää kotona näykään :) Koetahan vähän nukkua! Kertoisitko sitten tähän ketjuun, miten yökyläily meni?

tänäkin kesänä on useamman kerran lähellä puoltayötä haettu muksu pois yökykästä, kun onkin alkanut pelottamaan.

Meillä on samanikäinen kysellyt josko pääsis yökylään. En ole uskaltanut, on kova poika tarttumaan ideoihin mutta viime kädessä arkuus iskee.

Eivät ole koskaan tulleet kotiin illalla, eivät ole itkeneet yökylässä tai muutenkaan. Ainoastaan nukahtaneet vähän myöhemmin kuin yleensä, kun ovat höpöttäneet yhdessä vähän myöhempään.



Lapsia on erilaisia. Meillä on sosiaaliset, tyytyväiset, luottavaiset lapset, jotka tietävät, että koti on paras paikka, muttei tee pahaa olla kavereidenkaan luona toisinaan. Eivät ole myöskään itkeneet päivähoidon alkaessa, olivat tosin jo aika vanhoja tuolloin.

voihan se mennä hyvinkin. Meillä on aika pienenä toinen lapsista halunnut yökyläilemään. Vanhempi lapsi ei olekaan niin innokas ollut.



Ja meilläkin on ollut naapurin lapsi juuri 5-vuotiaana ollut yötä. Se on vähän kyläilyperheestäkin kiinni miten menee. Kun tuo 5-vuotias sanoo eka kerran, että on äitiä ikävä, se yleensä kyllä menee ohi kun asiasta jaksaa vähän jutella. Eli nukkumaanmenohetki on se jännin ja sen kun saa hoidettua, aamulla on jo " toinen ääni kellossa"

toki jossain mummolassa, mutta miksi kaverin luo?

että vanhemmilla on joku aikuistenjuhla ja isovanhemmat on satojen kilometrien päässä?

Mitä turhaan hakea lapsia pois parhaiden leikkien? Ovat jääneet yöksi ja menneet kotiin seuraavana päivänä.

kyllä on niillä ihmisillä rajoittunut ajattelutapa, jotka aina luulevat, että lapsilla, jotka eivät yökyläile pieninä, olisi jotenkin lapsissaan riippuvat vanhemmat. Ei sitten teille tule mieleen, että kaikki eivät voi aloittaa sitä yökyläilyä mummoloissa tai muilla sukulaisilla, kun kaikilla ei ole sellaisia mummoloita, jotka suostuisivat ottamaan lapsia luokseen edes päivällä!!!!

No takaisin alkuperäiseen aiheeseen. Meillä ei kukaan lapsista ole kaivannut kotiin ekoilta yökyläreissuilta, vaikka eivät olekaan tottuneet kyläilyyn. Reippaasti ovat menneet leireille sun muille, vaikka eivät ole juurikaan olleet erossa vanhemmistaan. Joten itse ajattelen sen olevan persoonakysymys, joku ikävöi isompanakin, vaikka olisi kuinka tottunut olemaan pois kotoa, eikä siinä ole mielestäni ainakaan mitään pahaa. Mitä kummallista on lapsen koti-ikävässä, eikö se ole paremminkin epänormaalia, jos lapsi viihtyy ihan missä vain ja kenen kanssa vain, eikä tunnu missään??

Perhe, missä tyttöni kyläilee, on ystäväperhe. Siellä on oman ikäistä tyttöseuraa tytölle ja vielä lisämotiivina " vauva" (1v), tyttöni rakastaa vauvoja. :)

Olen yh, joten kun tuossa perheessä saa vielä sen miehen mallin kaupan päälle, en tosiaankaan valita! :)

mutta en uskaltais naapuriin tms. päästää yökylään. Mistäs sitä koskaa tietää, millasia ne on. Vain sukulaisille tai omille hyville ystävilleni voisin päästää.

reissu sujunut eikä olisi malttanut lähteä kotiin kun isä kävi hakemassa.