Kuinka opettaa lapsi pitämään puoliaan?

Luonne vaikuttaa, lasta ei voi pakottaa, jos hän on arka vieraille, niin kannattaa opettaa että aina voit jättää leikin kesken, vaikka sanomatta sanaakaan ja tulla kotiin. Tai koulussa voi sopia että menee esim välitunti valvojan luo. Ei sana on tärkeä oppia, ja muiden ihmisten tulisi myös kunnioittaa sitä että toinen kieltäytyy lähtemästä mukaan johonkin tiettyyn touhuun, mikä todennäköisesti on vielä jollain tavalla haitallista.

On tosi hyvin pitkälle luonne-ja tempperamenttikysymys. Toki voi ohjata, kun havaitsee jonkun tällaisen tilanteen, jossa puolensa pitäisi pitää. Tärkeää on myös mielestäni hyvän itsetunnon rakentuminen. Kiinnitä siis myös huomiota siihen, missä hän onnistuu.

Mun lapsi on jo 7v ja vaikeata näkyy olevan tuon suhteen. On tässä vuosien varrella edistynyt. On pidetty kaveri, mutta onhan tuo pidemmän päälle raskasta. On miellytämishaluinen ja ei halua riidellä. Itse sanoo, että mulle kun on oikeasti aivan sama saanko jonkun jutun eka tai viidentenä, kun kumminkin kaikki saavat.

Toinen lapseni onkin ihan toista maata. Sama kasvatus on ollut, mutta ovat vaan erilaisia luonteeltaan.

Itse olen kyllä kans ollut liian kiltti, mutta oppinut sitten pitämään puoliani pikkuhiljaa. Ehkä lapsenikin siis oppii.

Käske sen ha-ka-ta

Tärkeä aihe, nimittäin jos rajojen pitäminen, niin psyykkisten ja fyysisten on hankalaa, se kostautuu aikuisena parisuhde- ja ihmissuhdeongelmina.

Tässä on omaa kokemusta että roolileikkien muodossa harjoitellaan tehokasta kommunikointia ja keskustellaan jälkeenpäin.

On tärkeä myös että puheen ja ilmaisun tavat ovat tehokkaita että hän sanoo "EI" ja "Lopeta" kuuluvasti ja niin että tarkoittaa sitä ja kehonkieli on mukana.

Erittäin vaikeaa. Lapsi sanoo ettei halua muita satuttaa-> toiset saa potkia, lyödä, tehdä ihan mitä vaan. Pyydän, opastan, harjoittanut tönäisemään toisen pois. Ei onnistu. On arka ja miellyttävänhaluinen. Opetan sanomaan EI, ei sekään toimi. Ainoa mikä toimii on kotikoulu. Unelmanani olisi perustaa koulu näille aroille, monesti lahjakkaille lapsille, joilla sosiaalisia hankaluuksia.

Vierailija kirjoitti:

Luonne vaikuttaa, lasta ei voi pakottaa, jos hän on arka vieraille, niin kannattaa opettaa että aina voit jättää leikin kesken, vaikka sanomatta sanaakaan ja tulla kotiin. Tai koulussa voi sopia että menee esim välitunti valvojan luo. Ei sana on tärkeä oppia, ja muiden ihmisten tulisi myös kunnioittaa sitä että toinen kieltäytyy lähtemästä mukaan johonkin tiettyyn touhuun, mikä todennäköisesti on vielä jollain tavalla haitallista.

Ei se elämä mene niin että voi sitten aikuisena jättää työt kesken ja tulla kotiin. 

Kommunikaatio, assertiivisuus ja rajojen hallinta ovat ihan taitoja joita pitää harjoitella lapsena ja tietysti saada oikeanlainen malli kotona.

Itsetunnon vahvistaminen, omien mielipiteiden ja näkemysten sanominen ääneen reippaasti (voi harjoitella perheen kanssa) ja itsensä/toisten arvostamisen taidot ovat tärkeitä. Jos muut tuuppivat tms., niin jämäkät itsepuolustustaidot ovat tarpeen, erityisesti verbaaliset sellaiset.

Ihan sellasella improharjottelulla. Esität pahista joka tulee vaatimaan jotain, ja sitten harjoittelette sen tilanteen.

Vierailija kirjoitti:

Erittäin vaikeaa. Lapsi sanoo ettei halua muita satuttaa-> toiset saa potkia, lyödä, tehdä ihan mitä vaan. Pyydän, opastan, harjoittanut tönäisemään toisen pois. Ei onnistu. On arka ja miellyttävänhaluinen. Opetan sanomaan EI, ei sekään toimi. Ainoa mikä toimii on kotikoulu. Unelmanani olisi perustaa koulu näille aroille, monesti lahjakkaille lapsille, joilla sosiaalisia hankaluuksia.

Eri mieltä.

Vaatii vain lisää harjoittelua ja oikeanlaista voimaannuttamista.

Ei lapsi tietenkään haluta satuttaa muita, mutta ei elämästä selviä jos ei osaa PITÄÄ PUOLIAAN ja usein niin että poistuu paikasta jne.

Siihen tarvitaan valikoima keinoja tilanteen mukaan ja fiksu ja lahjakas lapsi oppii toimimaan tilanteen vaatimalla tavalla kunhan hänelle on kasvatuksessa viestitty että oma hyvinvointi on tärkeää ja oma itse on asetettava etusijalle, jotta voi olla kiva muilla ja avuksi muillekin.

Mottona kuten lentokoneessa: "auta ensin itsellesi se happimaski ja sen jälkeen lapsellesi, kaverille." 

Vääriä kavereita jos joutuu pitämään puolia jotain vastaan vai manipulointia vastaan, tai toinen pomottaa tai jankuttaa. Eli kaverin vaihto. Vai pitääkö heidän vanhempien kanssa jutella. Ehkä voitte harjoitella niitä kaveritilanteita, että lähtee pois niistä, kävelemään. Pienehkö lapsi ei pysty pitämään puolia välttämättä jos joku pyytää jotain, se tulee vasta tietyssä iässä. Kiusaajia tai manipuloivia lapsia estämään, voivat ainoastaan opet /aikuiset tehdä pysyvämmin jotain, koska kiusaajat ovat sinnikkäitä hyökkääjiä. 

Vierailija kirjoitti:

Luonne vaikuttaa, lasta ei voi pakottaa, jos hän on arka vieraille, niin kannattaa opettaa että aina voit jättää leikin kesken, vaikka sanomatta sanaakaan ja tulla kotiin. Tai koulussa voi sopia että menee esim välitunti valvojan luo. Ei sana on tärkeä oppia, ja muiden ihmisten tulisi myös kunnioittaa sitä että toinen kieltäytyy lähtemästä mukaan johonkin tiettyyn touhuun, mikä todennäköisesti on vielä jollain tavalla haitallista.

Entä jos aikuisena pitäisi kohdata ikävät tilanteet vaikka työpaikalla? Menee sitten vain aina kesken päivää kotiin tai kertoo jollekin valvojalle?

Muut ihmiset eivät kunnioita ei:tä eivätkä tämmöistä ihmistä ylipäätään, joka ei rajoja osaa asettaa eikä pitää puoliaan.

No juu. Piti vielä lisätä, että siis voi yrittää opettaa eri tekniikoita. Mutta muistelen omaa kouluaikaa, että kun oli tarpeeksi manipuloiva lapsi, olisi varmaan kannattanut vain pysyä kaukana vääristä kavereista (että vanhempi olisi päättänyt sen asian) - koska kaveruus toi aina ongelmia. Muiden kanssa toimi paremmin. Joskus kaveri voi haluta vaihtaa esimerkiksi tavaroita väkisin vaikkei toinen halua, mutta se manipulaatio tekee sen sitten, että onkin pakko vaihtaa. Ja vanhemmatkaan eivät ilahdu jos se oli joku tärkeä, lapsi katuu myöhemmin.

Poikaani on hiukkasen kiusattu koulussa. Tokaluokkalainen. Semmoista pipon ja hanskojen heittämistä lätäkköön jne. Olen opettanut hänelle, että jos tulee kiusaamistilanne niin ensimmäiseksi voi sanoa, että no niin, ei ole hauskaa, tehdään jotain muuta. Toiseksi voi kävellä pois leikkimään jossain muualla. Kolmanneksi voi hakeutua aikuisen seuraan. Mutta neljänneksi, jos muu ei auta ja kiusaaminen ei lopu ja joku käy käsiksi, niin et jää kiusattavaksi vaan lyöt niin kovaa että muille ei jää epäselväksi, ettei sinua saa ilman seurauksia kiusata. Silloin se todennäköisesti loppuu yhteen kertaan, muuten voi jäädä päälle.

En tiedä, mitä mielipiteitä? Ei ole hänen tarvinnut väkivaltaan turvautua onneksi.

Vierailija kirjoitti:

Vääriä kavereita jos joutuu pitämään puolia jotain vastaan vai manipulointia vastaan, tai toinen pomottaa tai jankuttaa. Eli kaverin vaihto. Vai pitääkö heidän vanhempien kanssa jutella. Ehkä voitte harjoitella niitä kaveritilanteita, että lähtee pois niistä, kävelemään. Pienehkö lapsi ei pysty pitämään puolia välttämättä jos joku pyytää jotain, se tulee vasta tietyssä iässä. Kiusaajia tai manipuloivia lapsia estämään, voivat ainoastaan opet /aikuiset tehdä pysyvämmin jotain, koska kiusaajat ovat sinnikkäitä hyökkääjiä. 

Just tämä! Mulla on aina ollut itsetunto kohdillaan, mutta ns.”paras kaveri” sattui lapsena olemaan - näin jälkiviisaana - itsekäs K-pää, joka manipuloi, jankutti, kiristi, valehteli ja kiukutteli kaikin tavoin, että sai tahtonsa lävitse niin vanhemmiltaan kuin kavereiltaankin.

Vanhempiakin se huijasi teeskentelemällä kivaa. Minä olin epäitsekäs ja kiltti, välttelin riitoja ja luovuin omastani toisen eteen, että rauha säilyi.

Vanhemmiten aloin kypsyä tuohon käytökseen ja sanoin suorat sanat. Välit meni, mutta olin tiukkana ja kaveerasin parempien tyyppien kanssa.

Oikein ihmetytti silloin, että onko hyvät kaverit oikeasti reiluja, antavat muillekin vastavuoroisesti ja tekevät epäitsekkäitä tekoja…. Juu, tuo kateellinen pikkunarsisti oli vääristänyt kuvaani aidosta kaveruudesta. Onneksi jätin kuin nallin kalliolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erittäin vaikeaa. Lapsi sanoo ettei halua muita satuttaa-> toiset saa potkia, lyödä, tehdä ihan mitä vaan. Pyydän, opastan, harjoittanut tönäisemään toisen pois. Ei onnistu. On arka ja miellyttävänhaluinen. Opetan sanomaan EI, ei sekään toimi. Ainoa mikä toimii on kotikoulu. Unelmanani olisi perustaa koulu näille aroille, monesti lahjakkaille lapsille, joilla sosiaalisia hankaluuksia.

Eri mieltä.

Vaatii vain lisää harjoittelua ja oikeanlaista voimaannuttamista.

Ei lapsi tietenkään haluta satuttaa muita, mutta ei elämästä selviä jos ei osaa PITÄÄ PUOLIAAN ja usein niin että poistuu paikasta jne.

Siihen tarvitaan valikoima keinoja tilanteen mukaan ja fiksu ja lahjakas lapsi oppii toimimaan tilanteen vaatimalla tavalla kunhan hänelle on kasvatuksessa viestitty että oma hyvinvointi on tärkeää ja oma itse on asetettava etusijalle, jotta voi olla kiva muilla ja avuksi muillekin.

Mottona kuten lentokoneessa: "auta ensin itsellesi se happimaski ja sen jälkeen lapsellesi, kaverille." 

Sun sanoin fiksu/lahjakas lapsi oppii pitämään puoliaan. Eli ne kiusaajat sun mielestä fiksuja/lahjakkaita koska kykenevät väkivaltaan? Olet itse tosi ignorantti ja toivon ettei sulla ole lapsia. Monesti juuri ne väkivaltaa välttävät lapset ovat niitä fiksuja ja lahjakkaita.

Vierailija kirjoitti:

Erittäin vaikeaa. Lapsi sanoo ettei halua muita satuttaa-> toiset saa potkia, lyödä, tehdä ihan mitä vaan. Pyydän, opastan, harjoittanut tönäisemään toisen pois. Ei onnistu. On arka ja miellyttävänhaluinen. Opetan sanomaan EI, ei sekään toimi. Ainoa mikä toimii on kotikoulu. Unelmanani olisi perustaa koulu näille aroille, monesti lahjakkaille lapsille, joilla sosiaalisia hankaluuksia.

Nämä lapset tarvitsevat ihan ekana henkilökohtaisen avustajan kouluun tai päivähoitoon, lapsen ei tarvitse kestää jatkuvaa kiusaamista, eikä isoissa ryhmissä ole aikaa huomioida lapsia kunnolla. Ryhmäkokoja pitäisi ehdottomasti pienentää.

Vierailija kirjoitti:

Poikaani on hiukkasen kiusattu koulussa. Tokaluokkalainen. Semmoista pipon ja hanskojen heittämistä lätäkköön jne. Olen opettanut hänelle, että jos tulee kiusaamistilanne niin ensimmäiseksi voi sanoa, että no niin, ei ole hauskaa, tehdään jotain muuta. Toiseksi voi kävellä pois leikkimään jossain muualla. Kolmanneksi voi hakeutua aikuisen seuraan. Mutta neljänneksi, jos muu ei auta ja kiusaaminen ei lopu ja joku käy käsiksi, niin et jää kiusattavaksi vaan lyöt niin kovaa että muille ei jää epäselväksi, ettei sinua saa ilman seurauksia kiusata. Silloin se todennäköisesti loppuu yhteen kertaan, muuten voi jäädä päälle.

En tiedä, mitä mielipiteitä? Ei ole hänen tarvinnut väkivaltaan turvautua onneksi.

Tää on meillä toiminut sosiaalisesti lahjakaalla lapsella, mutta kun lapsi on arka, niin hän vaan ei osaa toimia niinkuin neuvotaan, tilanteesta pois lähteminen on oikeastaan ainoa jota osaa vasta toteuttaa, mikä sekin on saavutus ja mahdollistanut sen että lapsi voi opetella ulkoilmaan itsenäisesti kotipihalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poikaani on hiukkasen kiusattu koulussa. Tokaluokkalainen. Semmoista pipon ja hanskojen heittämistä lätäkköön jne. Olen opettanut hänelle, että jos tulee kiusaamistilanne niin ensimmäiseksi voi sanoa, että no niin, ei ole hauskaa, tehdään jotain muuta. Toiseksi voi kävellä pois leikkimään jossain muualla. Kolmanneksi voi hakeutua aikuisen seuraan. Mutta neljänneksi, jos muu ei auta ja kiusaaminen ei lopu ja joku käy käsiksi, niin et jää kiusattavaksi vaan lyöt niin kovaa että muille ei jää epäselväksi, ettei sinua saa ilman seurauksia kiusata. Silloin se todennäköisesti loppuu yhteen kertaan, muuten voi jäädä päälle.

En tiedä, mitä mielipiteitä? Ei ole hänen tarvinnut väkivaltaan turvautua onneksi.

Tää on meillä toiminut sosiaalisesti lahjakaalla lapsella, mutta kun lapsi on arka, niin hän vaan ei osaa toimia niinkuin neuvotaan, tilanteesta pois lähteminen on oikeastaan ainoa jota osaa vasta toteuttaa, mikä sekin on saavutus ja mahdollistanut sen että lapsi voi opetella ulkoilmaan itsenäisesti kotipihalla.

No hyvä, että on edes joku ratkaisukeino. Mutta juu, me laitettiin lapset pelaamaan jalkapalloa samanikäisten ryhmissä. Siinä oppivat sosiaalisia taitoja turvallisessa ohjatussa kannustavassa ryhmässä ja tuleehan siinä opittua myös reippausta ja fyysistä harjoittelua niin tulee ehkä sitäkin kautta itsevarmuutta. Tyttö 5v pelaa prinsessafutiksessa ihan innoissaan ja haluaa olla kaikessa ainakin yhtä hyvä kuin isoveljensä (joka sattumoisin on se arempi ja hiljaisempi). On siinä toki vaiva viedä molemmat eri harjoituksiin, mutta ei olla kaduttu. Poikakin on saanut ystävän tai kaksi. Kaikkea hyvää teille!

Vanhemman omalla esimerkilläkin on vaikutusta. Jos vanhemmat itsekin jäävät kaikessa jalkoihin niin vaikea on lapseltakaan muuta vaatia (omakohtaista kokemusta lapsen roolista on)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erittäin vaikeaa. Lapsi sanoo ettei halua muita satuttaa-> toiset saa potkia, lyödä, tehdä ihan mitä vaan. Pyydän, opastan, harjoittanut tönäisemään toisen pois. Ei onnistu. On arka ja miellyttävänhaluinen. Opetan sanomaan EI, ei sekään toimi. Ainoa mikä toimii on kotikoulu. Unelmanani olisi perustaa koulu näille aroille, monesti lahjakkaille lapsille, joilla sosiaalisia hankaluuksia.

Eri mieltä.

Vaatii vain lisää harjoittelua ja oikeanlaista voimaannuttamista.

Ei lapsi tietenkään haluta satuttaa muita, mutta ei elämästä selviä jos ei osaa PITÄÄ PUOLIAAN ja usein niin että poistuu paikasta jne.

Siihen tarvitaan valikoima keinoja tilanteen mukaan ja fiksu ja lahjakas lapsi oppii toimimaan tilanteen vaatimalla tavalla kunhan hänelle on kasvatuksessa viestitty että oma hyvinvointi on tärkeää ja oma itse on asetettava etusijalle, jotta voi olla kiva muilla ja avuksi muillekin.

Mottona kuten lentokoneessa: "auta ensin itsellesi se happimaski ja sen jälkeen lapsellesi, kaverille." 

Sun sanoin fiksu/lahjakas lapsi oppii pitämään puoliaan. Eli ne kiusaajat sun mielestä fiksuja/lahjakkaita koska kykenevät väkivaltaan? Olet itse tosi ignorantti ja toivon ettei sulla ole lapsia. Monesti juuri ne väkivaltaa välttävät lapset ovat niitä fiksuja ja lahjakkaita.

Vastakkainasettelu ei ollu tarkoituksena tässä. Toki kiusaajat ovat älykkäitäkin joskus, mutta kuka tahansa oli enemmän tai vähemmän fiksu pärjää kun kotona pienestä pitäen vakuutetaan että lapsi on arvokas, lapsen ei tarvitse alistua hyväskikäyttöön että se on väärin ja että itseä PITÄÄ puolustaa.