miehen haluttomuus.

Vierailija kirjoitti:

Palataanpas muuten ketjun aiheeseen. Ap, miehelläsi on ollut aika rankka kokemus jonka hän on joutunut käymään läpi. Mieskin voi tuntea kehohäpeää, yllätys, ehkä tuo kiveksen puuttuminen voi tuntua jotenkin samalta kuin vaikka rinnan poisto syövän vuoksi. Kyllä siitä varmaan yli pääsee, mutta ei voi olettaa, että se tapahtuisi ihan sormia napsauttamalla ja pelkästään toteamalla että ei se sinua haittaa.

Sitten tuo kivuliaan siemensyöksyn pelko. Pysähdytäänpäs hetkeksi ja mietitään, mitä vastaavassa tilanteessa olevalle naiselle sanottaisiin, jos hän haluaisi rajoittaa seksiä kivuliaan vaivan vuoksi? Niinpä, ei tarvitse jos ei halua, eikä varsinkaan jos se sattuu.

Kuvailusi perusteella mies kuitenkin haluaa tehdä sinulle hyvää, antaa suuseksiä ja yhdyntää siinä määrin kuin se hänelle itselleen tuntuu turvalliselta. Onkohan tässä nyt käynyt niin, että sinulle itsellesi on kaikkein vaikeinta myöntää, että miehesi ei olekaan kuolematon ja haavoittumaton, vaan että koettelemukset jättävät jälkensä? Ei tuollaisen jälkeen ole ollenkaan sanottua, että löytyy tapa palata entiseen, vaan että joutuu etsimään uuden tien suhtautua seksiin ja nautintoon. Se on kovaa, mutta elämä aina joskus on, jokaiselle tulee vastaan isoja asioita.

Ja lopuksi vielä, varmaan miehesi hyötyisi jostakin missä pääsisi purkamaan tuntojaan. Se ei välttämättä ole mikään terapia, vaan sanoisin, että usein meille miehille toimii parhaiten vertaistuki. Luotamme monesti enemmän sellaiseen kaveriin, joka on itse käynyt saman läpi, kuin viran puolesta kuuntelevaan terapeuttiin. Löytyisikö jotain sellaista, potilasyhdistys tms?

Olen kanssasi monesta asiasta samaa mieltä. Todellakin kehonkuva on muuttunut kun jotain puuttuu. Mutta en oikein tiedä muuta kuin yrittää tukea ja kertoa ettei hän ole silmissäni muuttunut vaan yhtä haluttava edelleen. Olet ihan oikeassa siinä että henkiset traumat ei hetkessä parane vaan on oltava kärsivällinen.

Luulen että tuo puuttuva kives on kuitenkin helpompi hyväksyä, varsinkin kun lääkäreiden mukaan toisessa ei ongelmaa ja sen kanssa voi elää normaalia elämää.

Olet oikeassa myös siinä että jos ei halua ei ole pakko. Toivon tietysti että suostumiset ei olisi pelkästään minun tarpeiden tyydyttämiseksi, mutta toisinaan kyllä epäilen hänen omaa intoa.

Ongelmana tässä on myös vielä pahemmin sulkeutuminen, sekä se etten päässyt mukaan lääkäriin kun sitä tulehdusta tutkittiin. Siis ihan oikeasti haluaisin että myös mieheni nauttii ja uskaltaisi tehdä aloitteita. Mutta kun en tiedä miten voisin auttaa. Kuinka sitä kipeää tulemista hoidetaan, lääkäristä hän sai kipukynnyksen nostoon ja lihasten rentoutumista varten lääkkeet, mutta kuinka minä voin auttaa? Kyllä myös minusta tuntuu tosi pahalta, kun toinen pelkää eikä nauti.

Minä lopetin suhteen. Se ei lopulta ollut vaikeaa, sillä tarvitsen seksiä ja vahvaa molemminpuolista halua tunteakseni oloni hyväksi ja rakastetuksi suhteessa. Kun makuuhuone kylmeni, kylmeni muukin suhde nopeasti (muutamassa kuukaudessa). Kumppanini tiesi, ettei seksitön suhde käy minulle, joten eron ei olisi ainakaan pitänyt tulla yllätyksenä.

Tilanne on varmasti vaikea sellaisilla, jotka jostakin syystä pysyvät umpirakastuneita kumppaniinsa, vaikka seksi jäisi kokonaan pois. Itse en oikein ymmärrä, miten tämä toimii, mutta en kadehdi sitä.

Avoin suhde tai ero, mies saa päättää. Et pysty pidemmän päälle laiminlyömään omia perustarpeitasi. Seksitön loppuelämä sinulle ei ole mikään vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisviha on todellista.

Miehiä ei kiinnosta keksiä haukkumasanaa miehelle, joten se on naisvihaa? No, vaikka tuo nyt tietysti provo olikin, niin hohhoijaa silti.

 Ei ole provo,mutta sinä et vaan voi myösntää mitään mikä on aivan totta. Hohhoijaa itsellesi. Et vain halua tajuta, joten jatkasiinä sitten miesten puolustelua hamaan tappiin.

Ei mulla naisvihaa ole, ainoastaan täydellistä kyvyttömyyttä ymmärtää, mitä ihmettä tässä yrität sanoa ja miksi. Ei se ole naisvihaa, että sinua ei ymmärretä.

 Et siis ymmärä sitä, että puolustat miestä/miehiä vaikka minkälaisia olisivat, vain koska olet itse mies. Etkä voi myöntää sitä. Etkä myöskään sitä, että minä naisen VOIN sanoa naista lahnaksi, jos hän sellainen on. En siis puolusta naisat vain siksi että on samaa sukupuolta kuin itse olen.

Onhan tuo tietysti vaikea  käsittää...

Puolustan? En minä tässä ketään ole puolustanut, sitä kohtaa en näissä jutuissasi ymmärrä. Ainakaan tässä ketjussa ei minusta ole ollut miestä, jolle olisi pitänyt keksiä haukkumasana, ainakaan ap:n mies ei ollenkaan vaikuttanut sellaiselta. Muutenkin voisi palata ketjun aiheeseen, koska se on vähän tärkeämpää kuin tämä tyhjänpäiväinen vääntö.

Niin on mutta jos tämä aloitus olisi miehen tekemä ja vaimolla tehty alapäähän hoitoja niin kaikki miesten antama tuki olisi sitä että jätä se, ei tuollaisella mitään tee ja ota uusi paljon nuorempi. Naiset surevat miehen puolesta ja haluavat hakea hyvää ratkaisua, keinoja miten mennä eteenpäin eikä käy mielessäkään sen rakkaan hylkääminen kun on vaikeaa. Naisilla on järki ja sydän, monella miehellä ei kumpaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisviha on todellista.

Miehiä ei kiinnosta keksiä haukkumasanaa miehelle, joten se on naisvihaa? No, vaikka tuo nyt tietysti provo olikin, niin hohhoijaa silti.

 Ei ole provo,mutta sinä et vaan voi myösntää mitään mikä on aivan totta. Hohhoijaa itsellesi. Et vain halua tajuta, joten jatkasiinä sitten miesten puolustelua hamaan tappiin.

Ei mulla naisvihaa ole, ainoastaan täydellistä kyvyttömyyttä ymmärtää, mitä ihmettä tässä yrität sanoa ja miksi. Ei se ole naisvihaa, että sinua ei ymmärretä.

 Et siis ymmärä sitä, että puolustat miestä/miehiä vaikka minkälaisia olisivat, vain koska olet itse mies. Etkä voi myöntää sitä. Etkä myöskään sitä, että minä naisen VOIN sanoa naista lahnaksi, jos hän sellainen on. En siis puolusta naisat vain siksi että on samaa sukupuolta kuin itse olen.

Onhan tuo tietysti vaikea  käsittää...

Puolustan? En minä tässä ketään ole puolustanut, sitä kohtaa en näissä jutuissasi ymmärrä. Ainakaan tässä ketjussa ei minusta ole ollut miestä, jolle olisi pitänyt keksiä haukkumasana, ainakaan ap:n mies ei ollenkaan vaikuttanut sellaiselta. Muutenkin voisi palata ketjun aiheeseen, koska se on vähän tärkeämpää kuin tämä tyhjänpäiväinen vääntö.

Niin on mutta jos tämä aloitus olisi miehen tekemä ja vaimolla tehty alapäähän hoitoja niin kaikki miesten antama tuki olisi sitä että jätä se, ei tuollaisella mitään tee ja ota uusi paljon nuorempi. Naiset surevat miehen puolesta ja haluavat hakea hyvää ratkaisua, keinoja miten mennä eteenpäin eikä käy mielessäkään sen rakkaan hylkääminen kun on vaikeaa. Naisilla on järki ja sydän, monella miehellä ei kumpaakaan.

Valitettavasti sääli ja myötätunto ei riitä parisuhteen perustaksi. Tarvitaan myös molemminpuolista vetovoimaa ja hyvää ja säännöllistä seksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisviha on todellista.

Miehiä ei kiinnosta keksiä haukkumasanaa miehelle, joten se on naisvihaa? No, vaikka tuo nyt tietysti provo olikin, niin hohhoijaa silti.

 Ei ole provo,mutta sinä et vaan voi myösntää mitään mikä on aivan totta. Hohhoijaa itsellesi. Et vain halua tajuta, joten jatkasiinä sitten miesten puolustelua hamaan tappiin.

Ei mulla naisvihaa ole, ainoastaan täydellistä kyvyttömyyttä ymmärtää, mitä ihmettä tässä yrität sanoa ja miksi. Ei se ole naisvihaa, että sinua ei ymmärretä.

 Et siis ymmärä sitä, että puolustat miestä/miehiä vaikka minkälaisia olisivat, vain koska olet itse mies. Etkä voi myöntää sitä. Etkä myöskään sitä, että minä naisen VOIN sanoa naista lahnaksi, jos hän sellainen on. En siis puolusta naisat vain siksi että on samaa sukupuolta kuin itse olen.

Onhan tuo tietysti vaikea  käsittää...

Puolustan? En minä tässä ketään ole puolustanut, sitä kohtaa en näissä jutuissasi ymmärrä. Ainakaan tässä ketjussa ei minusta ole ollut miestä, jolle olisi pitänyt keksiä haukkumasana, ainakaan ap:n mies ei ollenkaan vaikuttanut sellaiselta. Muutenkin voisi palata ketjun aiheeseen, koska se on vähän tärkeämpää kuin tämä tyhjänpäiväinen vääntö.

Niin on mutta jos tämä aloitus olisi miehen tekemä ja vaimolla tehty alapäähän hoitoja niin kaikki miesten antama tuki olisi sitä että jätä se, ei tuollaisella mitään tee ja ota uusi paljon nuorempi. Naiset surevat miehen puolesta ja haluavat hakea hyvää ratkaisua, keinoja miten mennä eteenpäin eikä käy mielessäkään sen rakkaan hylkääminen kun on vaikeaa. Naisilla on järki ja sydän, monella miehellä ei kumpaakaan.

Juu, ihan kuten nuo kaksi edellistäkin neuvoa osoittavat.

n.36 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palataanpas muuten ketjun aiheeseen. Ap, miehelläsi on ollut aika rankka kokemus jonka hän on joutunut käymään läpi. Mieskin voi tuntea kehohäpeää, yllätys, ehkä tuo kiveksen puuttuminen voi tuntua jotenkin samalta kuin vaikka rinnan poisto syövän vuoksi. Kyllä siitä varmaan yli pääsee, mutta ei voi olettaa, että se tapahtuisi ihan sormia napsauttamalla ja pelkästään toteamalla että ei se sinua haittaa.

Sitten tuo kivuliaan siemensyöksyn pelko. Pysähdytäänpäs hetkeksi ja mietitään, mitä vastaavassa tilanteessa olevalle naiselle sanottaisiin, jos hän haluaisi rajoittaa seksiä kivuliaan vaivan vuoksi? Niinpä, ei tarvitse jos ei halua, eikä varsinkaan jos se sattuu.

Kuvailusi perusteella mies kuitenkin haluaa tehdä sinulle hyvää, antaa suuseksiä ja yhdyntää siinä määrin kuin se hänelle itselleen tuntuu turvalliselta. Onkohan tässä nyt käynyt niin, että sinulle itsellesi on kaikkein vaikeinta myöntää, että miehesi ei olekaan kuolematon ja haavoittumaton, vaan että koettelemukset jättävät jälkensä? Ei tuollaisen jälkeen ole ollenkaan sanottua, että löytyy tapa palata entiseen, vaan että joutuu etsimään uuden tien suhtautua seksiin ja nautintoon. Se on kovaa, mutta elämä aina joskus on, jokaiselle tulee vastaan isoja asioita.

Ja lopuksi vielä, varmaan miehesi hyötyisi jostakin missä pääsisi purkamaan tuntojaan. Se ei välttämättä ole mikään terapia, vaan sanoisin, että usein meille miehille toimii parhaiten vertaistuki. Luotamme monesti enemmän sellaiseen kaveriin, joka on itse käynyt saman läpi, kuin viran puolesta kuuntelevaan terapeuttiin. Löytyisikö jotain sellaista, potilasyhdistys tms?

Olen kanssasi monesta asiasta samaa mieltä. Todellakin kehonkuva on muuttunut kun jotain puuttuu. Mutta en oikein tiedä muuta kuin yrittää tukea ja kertoa ettei hän ole silmissäni muuttunut vaan yhtä haluttava edelleen. Olet ihan oikeassa siinä että henkiset traumat ei hetkessä parane vaan on oltava kärsivällinen.

Luulen että tuo puuttuva kives on kuitenkin helpompi hyväksyä, varsinkin kun lääkäreiden mukaan toisessa ei ongelmaa ja sen kanssa voi elää normaalia elämää.

Olet oikeassa myös siinä että jos ei halua ei ole pakko. Toivon tietysti että suostumiset ei olisi pelkästään minun tarpeiden tyydyttämiseksi, mutta toisinaan kyllä epäilen hänen omaa intoa.

Ongelmana tässä on myös vielä pahemmin sulkeutuminen, sekä se etten päässyt mukaan lääkäriin kun sitä tulehdusta tutkittiin. Siis ihan oikeasti haluaisin että myös mieheni nauttii ja uskaltaisi tehdä aloitteita. Mutta kun en tiedä miten voisin auttaa. Kuinka sitä kipeää tulemista hoidetaan, lääkäristä hän sai kipukynnyksen nostoon ja lihasten rentoutumista varten lääkkeet, mutta kuinka minä voin auttaa? Kyllä myös minusta tuntuu tosi pahalta, kun toinen pelkää eikä nauti.

Asenteesi kuulostaa minusta oikein hyvältä. Jos laukeaminen on oikeasti koko ajan kivuliasta, niin sehän kyllä on ihan selkeä lääketieteellinen ongelma, joka ei puhumalla parane. Minulla ei valitettavasti siitä ole mitään tietoa, lääkärin kanssa sitä asiaa on varmasti paras selvittää. Useammankin, jos ensimmäisestä ei apua ole.

Jos taas kyseessä on enemmän vain pelko mahdollisesta kivusta, plus sitten nuo muut mainitsemasi päänsisäiset asiat, niin nehän sitten taas pitää jollakin tavalla käsitellä pois. Yksikseen mököttely on kyllä suosittu keino, mutta kaikille se ei tuo apua, ja kun tässä kerran on jo vuosi kulunut, niin miehesi ei ehkä kuulu siihen joukkoon, joka saa mököttämällä haudottua ongelmansa pois. Jonkun ulkopuolisen kanssa keskustelua se sitten vaatii, ja sinähän siihen olisit luontevin kumppani, tai sitten aiemmin mainitsemani vertais- tai ammattiapu.

Ymmärrän kyllä, ettei kuitenkaan ole helppoa saada vietyä miestä eteenpäin tuossa asiassa. Kun en häntä tunne näitä kirjoituksia enempää, niin voin vain arvailla. Itse olen myös hiljaisempaa sorttia, ja jos olisin samanlaisessa tilanteessa, niin voisin kuvitella, että vaimolta jonkinlainen lempeän kärsivällinen mutta päättäväinen haastaminen asian käsittelyyn toimisi parhaiten. Se ei saisi kärjistyä eikä jäädä jankkaamaan, mutta samalla sen pitäisi pakottaa avaamaan silmiä ja ottamaan askelia eteenpäin.

Miten tuollainen sitten käytännössä tapahtuu, onkin sitten jo aika fakiiritemppu, josta minulla ei ole hajuakaan. Jos olisi, niin varmaan myisin aiheesta kirjoja hyvään hintaan… Mutta parasta tilanteessasi on minusta kuitenkin, että teillä näyttäisi olevan jäljellä paljon molemminpuolista rakkautta ja toisesta välittämistä, siitä on enemmän apua kuin mistään muusta. Kyllä se siitä ❤️

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisviha on todellista.

Miehiä ei kiinnosta keksiä haukkumasanaa miehelle, joten se on naisvihaa? No, vaikka tuo nyt tietysti provo olikin, niin hohhoijaa silti.

 Ei ole provo,mutta sinä et vaan voi myösntää mitään mikä on aivan totta. Hohhoijaa itsellesi. Et vain halua tajuta, joten jatkasiinä sitten miesten puolustelua hamaan tappiin.

Ei mulla naisvihaa ole, ainoastaan täydellistä kyvyttömyyttä ymmärtää, mitä ihmettä tässä yrität sanoa ja miksi. Ei se ole naisvihaa, että sinua ei ymmärretä.

 Et siis ymmärä sitä, että puolustat miestä/miehiä vaikka minkälaisia olisivat, vain koska olet itse mies. Etkä voi myöntää sitä. Etkä myöskään sitä, että minä naisen VOIN sanoa naista lahnaksi, jos hän sellainen on. En siis puolusta naisat vain siksi että on samaa sukupuolta kuin itse olen.

Onhan tuo tietysti vaikea  käsittää...

Puolustan? En minä tässä ketään ole puolustanut, sitä kohtaa en näissä jutuissasi ymmärrä. Ainakaan tässä ketjussa ei minusta ole ollut miestä, jolle olisi pitänyt keksiä haukkumasana, ainakaan ap:n mies ei ollenkaan vaikuttanut sellaiselta. Muutenkin voisi palata ketjun aiheeseen, koska se on vähän tärkeämpää kuin tämä tyhjänpäiväinen vääntö.

Niin on mutta jos tämä aloitus olisi miehen tekemä ja vaimolla tehty alapäähän hoitoja niin kaikki miesten antama tuki olisi sitä että jätä se, ei tuollaisella mitään tee ja ota uusi paljon nuorempi. Naiset surevat miehen puolesta ja haluavat hakea hyvää ratkaisua, keinoja miten mennä eteenpäin eikä käy mielessäkään sen rakkaan hylkääminen kun on vaikeaa. Naisilla on järki ja sydän, monella miehellä ei kumpaakaan.

Ilmeneekö se järki ja sydän esim sillä tavalla, että ap:n auttamisen sijaan kritisoit miehiä?

Ei suhteemme ole seksitön. Mieheni kyllä tyydyttää oikein hyvin tarpeeni, siitä ei ole kiinni.

Voisitteko sanoa että pystyisitte nauttimaan seksistä jos toinen pelkää laukeamista ja häpeää kehoaan? Vaikka nautin seksistä kyllä toisen pelot ja muut traumat haittaavat myös minua, seksi on yhteinen asia ja tuo on minun mielestäni yhteinen ongelma. Totta kai minä mietin mitä voin tehdä esimerkiksi laukeamisen suhteen. Haluaisin mielelläni ottaa suihin, jos silloin ei ottaisi kipeää. Harmi ettei hän enää halua suihinottoa, koska häpeää puuttuvaa kivestään.

n.36 kirjoitti:

Ei suhteemme ole seksitön. Mieheni kyllä tyydyttää oikein hyvin tarpeeni, siitä ei ole kiinni.

Voisitteko sanoa että pystyisitte nauttimaan seksistä jos toinen pelkää laukeamista ja häpeää kehoaan? Vaikka nautin seksistä kyllä toisen pelot ja muut traumat haittaavat myös minua, seksi on yhteinen asia ja tuo on minun mielestäni yhteinen ongelma. Totta kai minä mietin mitä voin tehdä esimerkiksi laukeamisen suhteen. Haluaisin mielelläni ottaa suihin, jos silloin ei ottaisi kipeää. Harmi ettei hän enää halua suihinottoa, koska häpeää puuttuvaa kivestään.

En todellakaan pystyisi nauttimaan seksistä, jossa toinen välttelee orgasmia ja seksuaalista mielihyvää. Kyllä minun seksuaalisiin tarpeisiini kuuluu se, että voin tuottaa toiselle orgasmeja ja nähdä hänen nauttivan.

[/quote]En todellakaan pystyisi nauttimaan seksistä, jossa toinen välttelee orgasmia ja seksuaalista mielihyvää. Kyllä minun seksuaalisiin tarpeisiini kuuluu se, että voin tuottaa toiselle orgasmeja ja nähdä hänen nauttivan.[/quote]

Nimenomaan omaan tämä on se ongelma. Jos mies pelkää ja häpeää omaa kehoaan niin ettei uskalla antaa toisen tuottaa nautintoa, niin en kyllä pysty millään sanomaan että seksi olisi hyvää.

n.36 kirjoitti:

En todellakaan pystyisi nauttimaan seksistä, jossa toinen välttelee orgasmia ja seksuaalista mielihyvää. Kyllä minun seksuaalisiin tarpeisiini kuuluu se, että voin tuottaa toiselle orgasmeja ja nähdä hänen nauttivan.

Nimenomaan omaan tämä on se ongelma. Jos mies pelkää ja häpeää omaa kehoaan niin ettei uskalla antaa toisen tuottaa nautintoa, niin en kyllä pysty millään sanomaan että seksi olisi hyvää.

Olenko nyt ymmärtänyt oikein: Mies on kärsinyt vakavasta sairaudesta, rankoista hoidoista, kehohäpeästä ja kenties kuolemanpelosta. Yhtenä lisäseurauksena näistä seksi on myös muuttunut hänelle fyysisesti hyvin kivuliaaksi. Kaikesta huolimatta hän kertoman mukaan yrittää antaa parhaansa mukaan suuseksiä ja yhdyntääkin, sen verran kuin kykenee, vaikkei se hänelle itselleen juuri tällä hetkellä niin nautinnollista olekaan.

JA TÄÄLLÄ PAAPOTETAAN ETTÄ EI KYLLÄ SEKSI OLE NYT OIKEIN HYVÄÄ! Onkohan se nyt varmasti ihan ykkösprioriteetti mikä ensimmäisenä pitäisi hoitaa kuntoon? Kuvitelkaa nyt hemmetti tilanne toisin päin: naiselta hoidettu vaikka nyt joku kohdunkaulan syöpä, samankaltaisin seurannaisvaikutuksin. Hän suostuu seksiin miehen mieliksi, koska rakastaa häntä, mutta mies ilmestyy tänne valittamaan että seksi ei ole nautinnollista, kun nainen ei oikein vaikuta haluavan sitä ihan täysillä. Mikä julkinen teurastus siitä tulisikaan!

Vierailija kirjoitti:

n.36 kirjoitti:

En todellakaan pystyisi nauttimaan seksistä, jossa toinen välttelee orgasmia ja seksuaalista mielihyvää. Kyllä minun seksuaalisiin tarpeisiini kuuluu se, että voin tuottaa toiselle orgasmeja ja nähdä hänen nauttivan.

Nimenomaan omaan tämä on se ongelma. Jos mies pelkää ja häpeää omaa kehoaan niin ettei uskalla antaa toisen tuottaa nautintoa, niin en kyllä pysty millään sanomaan että seksi olisi hyvää.

Olenko nyt ymmärtänyt oikein: Mies on kärsinyt vakavasta sairaudesta, rankoista hoidoista, kehohäpeästä ja kenties kuolemanpelosta. Yhtenä lisäseurauksena näistä seksi on myös muuttunut hänelle fyysisesti hyvin kivuliaaksi. Kaikesta huolimatta hän kertoman mukaan yrittää antaa parhaansa mukaan suuseksiä ja yhdyntääkin, sen verran kuin kykenee, vaikkei se hänelle itselleen juuri tällä hetkellä niin nautinnollista olekaan.

JA TÄÄLLÄ PAAPOTETAAN ETTÄ EI KYLLÄ SEKSI OLE NYT OIKEIN HYVÄÄ! Onkohan se nyt varmasti ihan ykkösprioriteetti mikä ensimmäisenä pitäisi hoitaa kuntoon? Kuvitelkaa nyt hemmetti tilanne toisin päin: naiselta hoidettu vaikka nyt joku kohdunkaulan syöpä, samankaltaisin seurannaisvaikutuksin. Hän suostuu seksiin miehen mieliksi, koska rakastaa häntä, mutta mies ilmestyy tänne valittamaan että seksi ei ole nautinnollista, kun nainen ei oikein vaikuta haluavan sitä ihan täysillä. Mikä julkinen teurastus siitä tulisikaan!

Jatkan vielä omakohtaisella esimerkillä: minun pitkässä liitossani on ollut kolme kertaa vuoden mittainen tauko seksissä, kun vaimoni ei ole pystynyt raskauden ja imetyksen aikana vastaanottamaan seksiä (uskokaa pois, eivät kaikki seksipedoiksi muutu, vaikkei se hänelläkään haluista ollut kiinni). Hän kyllä antoi minulle noina aikoina käsihoitoja, mutta eihän se ollut ollenkaan sama asia kuin meidän säännöllinen seksielämämme, jossa on aina saanut antaa ja vastaanottaa nautintoa useita kertoja viikossa.

Kuvitelkaa nyt edes hetken ajan, että olisin tullut tänne valittamaan, että käsihoidot eivät oikein ole mukavia ja seksielämämme epätyydyttävää, kun en saa antaa hänelle nautintoa, enkä voi elää näin. Niinpä.

Sinulle ongelma näyttäytyy huonona seksinä ja tulet kyselemään neuvoa seksipalstalta, mutta olisikohan se todellinen ongelma tässä kuitenkin miehesi hyvinvointi? Ja apu jossain muualla?

Ymmärsit nyt mielestäni väärin minut, sillä ei tarkoituksenani ollut se että ilmestyn valittamaan huonosta seksistä. Tarkoituksenani oli saada neuvoa kuinka voisin auttaa miestäni.

Siis voisin tukea ja auttaa hänet näkemään itsensä edelleen saman haluttava ihmisenä kuin minä hänet näen. Kyllä minä taivaan tähden haluaisin hänet takaisin kokonaisena ja henkisesti ehyenä, en itseään häpeävänä pelokkaana. Ja uskon että seksi muuttuu paremmaksi jos mieheni ei häpeäksi itseään ja antaisi minulle mahdollisuuden, esimerkiksi nyt vaikka suuseksin.

Ja kuten sanoin, kun mieheni ei päästänyt minua lääkäriin mukaan tulehduksen takia, en tiedä kuinka minä voisin auttaa.

Hyvänen aika sentään, minkälaisena hirviönä ja vain itseäni ajattelevana pidätte minua😥

n.36 kirjoitti:

Ymmärsit nyt mielestäni väärin minut, sillä ei tarkoituksenani ollut se että ilmestyn valittamaan huonosta seksistä. Tarkoituksenani oli saada neuvoa kuinka voisin auttaa miestäni.

Siis voisin tukea ja auttaa hänet näkemään itsensä edelleen saman haluttava ihmisenä kuin minä hänet näen. Kyllä minä taivaan tähden haluaisin hänet takaisin kokonaisena ja henkisesti ehyenä, en itseään häpeävänä pelokkaana. Ja uskon että seksi muuttuu paremmaksi jos mieheni ei häpeäksi itseään ja antaisi minulle mahdollisuuden, esimerkiksi nyt vaikka suuseksin.

Ja kuten sanoin, kun mieheni ei päästänyt minua lääkäriin mukaan tulehduksen takia, en tiedä kuinka minä voisin auttaa.

Hyvänen aika sentään, minkälaisena hirviönä ja vain itseäni ajattelevana pidätte minua😥

Hyvä, olen iloinen että olin ymmärtänyt sinut väärin! Luin ehkä liian kirjaimellisesti tämän ”Nimenomaan omaan tämä on se ongelma … en kyllä pysty millään sanomaan että seksi olisi hyvää.”

Mutta olen edelleen sitä mieltä, että tämähän ei ole seksiongelma, vaikka se teidän suhteenne seksiin heijastuukin. Ongelma todellakin on lähinnä miehesi mielessä ja ajatuksissa, eikä ehkä ole paras tapa korjata sitä lähestymällä asiaa seksin ja seksipalstan neuvojen kautta. Kuten huomaat, moni vastaus täällä alkoi mennä niille linjoille, että ”en voi / et voi elää ilman seksiä ja omien tarpeiden tyydyttämistä” jne. Nämä lähestyvät asiaa liian kapeasta näkökulmasta, kun oikeasti kysymys on miehesi hyvinvoinnista. Ja se on paljon vaikeampi kysymys meille ulkopuolisille.

Tämä seksipalsta on vähän tällainen putkiaivojen paikka 😉

Minäkuva muutokset on tietysti henkisiä ongelmia, mutta ainakin meidän elämässä näkyy seksin puolella suurimmaksi osaksi häpeän muodossa ja aloitteiden puuttumisena miehen puolelta. Eturauhasen tulehdus ilmeisesti miehelleni ainoastaan seksiin vaikuttaa kipuna. Varmasti myös henkisesti masentaa kun laukeaminen sattuu ja sitä pelkää. Lääkkeet kuulemma ovat vieneet muut kivut ettei enää muuten häiritse.

Oli muuten yllättävä, että näistä kehokuvan muutoksista ei oikein ollut mitään mainintaa hoitojen aikana. Enemmän keskityttiin siihen että leikkaus+ sädehoito ja niiden tuomat fyysiset ongelmat. Muutenkin mielestäni todella huonosti otettiin psyyke ja seksuaalisuus esille. Muistan että ainoita kommentteja seksiin liittyen oli, että yksi kives riittää hormonien ja simppojen tuottamiseen. Siksi varmaankin ainakin minut pääsi vähän yllättämään mieheni reakointi kiveksen poistoon. Toki siis siitä puhuttiin ennen leikkausta muutaman kerran kotona, mutta siinä vaiheessa molemmat olivat jotenkin nii shokissa ja kaikki tapahtui tosi nopeasti. Lisäksi se kuoleman ja menettämisen pelko oli läsnä vielä ennen hoitoja.

n.36 kirjoitti:

Minäkuva muutokset on tietysti henkisiä ongelmia, mutta ainakin meidän elämässä näkyy seksin puolella suurimmaksi osaksi häpeän muodossa ja aloitteiden puuttumisena miehen puolelta. Eturauhasen tulehdus ilmeisesti miehelleni ainoastaan seksiin vaikuttaa kipuna. Varmasti myös henkisesti masentaa kun laukeaminen sattuu ja sitä pelkää. Lääkkeet kuulemma ovat vieneet muut kivut ettei enää muuten häiritse.

Oli muuten yllättävä, että näistä kehokuvan muutoksista ei oikein ollut mitään mainintaa hoitojen aikana. Enemmän keskityttiin siihen että leikkaus+ sädehoito ja niiden tuomat fyysiset ongelmat. Muutenkin mielestäni todella huonosti otettiin psyyke ja seksuaalisuus esille. Muistan että ainoita kommentteja seksiin liittyen oli, että yksi kives riittää hormonien ja simppojen tuottamiseen. Siksi varmaankin ainakin minut pääsi vähän yllättämään mieheni reakointi kiveksen poistoon. Toki siis siitä puhuttiin ennen leikkausta muutaman kerran kotona, mutta siinä vaiheessa molemmat olivat jotenkin nii shokissa ja kaikki tapahtui tosi nopeasti. Lisäksi se kuoleman ja menettämisen pelko oli läsnä vielä ennen hoitoja.

Kehnonpuoleista kokonaishoitoa kieltämättä, mutta eipä se valitettavasti taida mitenkään poikkeuksellista olla. Henkisen puolen asiat taitavat usein mennä niin, että katsotaan tuleeko ongelmia, ja jos tulee, niin hakekoot potilas sitten apua jostakin. No, minkäs teet.

Kannattaisiko sinun lähestyä tätä jotenkin paineettomasti, sekä itsesi että miehesi näkökulmasta. Yritä ajatella, että miehesi tekee sinulle hyvää koska hän haluaa sinun nauttivan, ja tällä hetkellä se on ehkä se asia, joka hänelle eniten iloa seksissä tuottaa. Ja toisaalta, voisiko häntä pitää hyvänä jollakin tavalla, joka olisi hänelle miellyttävää läheisyyttä, mutta ei olisi niin orgasmia tavoittelevaa, hierontaa tms? Jos se pienin askelin voisi sitten edetä kohti vähän kuumempaakin seksiä?