Lue keskustelun säännöt.
Ero henkisesti sairaasta kumppanista ja nyt totaalisen takki tyhjänä.
19.07.2021 |
En oikein edes tiedä, mitä tapahtui. Suhteessa oli näennäisesti moni asia kohdallaan mutta samalla aivan järkyttävää mustasukkaisuutta, huorittelua sekä haukkumista mieheltä humalassa sekä toisinaan myös fyysistä väkivaltaa eli potkimista, lyömistä, hiuksista repimistä sekä kuristamista. Olen itse puolustautunut sanallisesti ja varmasti sanonut ilkeästi mutten koskaan ole aloittanut riitaa enkä ollut fyysisesti väkivaltainen.
Eropäätös ei ollut helppo mutta nyt omilleni asettauduttuani tunnen itseni aivan tyhjiin imetyksi. Oloni on monta kertaa hirveämpiä kuin ikinä tässä päättyneessä suhteessani. Minulla ei ole energiaa mihinkään ja kaikessa yksinkertaisuudessaan haluaisin vain nukkua pois. Ystävät ja kaverit yrittävät tsempata ja työterveyshuolto suosittelee töihin palaamista sairauslomalta. Ymmärrän asian mutta olen kerta kaikkiaan aivan loppu. Jaksan vain tuijottaa vastapäistä seinää tai ikkunan läpi tuulessa heiluvia puita. Minulla ei ole nälkä eikä mieleni tee toisaalta yhtään mitään muutakaan. Mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä ja mikä auttaisi tähän totaaliseen innottomuuteen, ahdistukseen ja pahaan oloon?
Kommentit (6)
Ihan kauhea koettelemus! Ei ihmekään, että olet täysin uupunut, ja niin olisi kuka tahansa. Onneksi pääsit pois siitä helvetistä ja saat alkaa pikkuhiljaa toipua. Kestää ihan varmasti aikansa, ennen kuin mieli toipuu tuollaisesta, mutta yhtä varmaa on, että aika todella parantaa haavoja.
Terapiasta olisi sinulle taatusti apua, ettei sinun yksin tarvitse käydä kaikkea läpi. Halauksia ja valoa tulevaisuuteesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sarjassamme ”mieheni/vanhempani oli narsisti” 🤦🏻♂️
Novelliksi huono. Noita on kymmenen tusinassa.
Vierailija kirjoitti:
Novelliksi huono. Noita on kymmenen tusinassa.
Odota vain, en minäkään olisi ikinä tästä tilanteesta itseäni löytäväni.
Ap
" Sä olet ollut niin tottunut aivan järkyttävään ja kaoottiseen välittäjäainemyrskyyn eksäsi kanssa, että tavallinen elämä ei tunnu yhtään miltään."
Juuri näin.
Palautuminen ja toipuminen on vasta alussa, mutta sinä tulet selviytymään.
Niin moni muukin.
Nyt lienee aika tunnepaaston ja rauhoittumisen päivä kerrallaan. Kohti uutta.
Yritä vaan vähän kerrallaan palata tavalliseen elämään. Käydä siellä töissä, tehdä kavereiden kanssa jotain, syödä joka päivä. Voisiko pahimpaan oloon saada työterveydestä vaikka 30tbl annoksen Opamoxeja? Sä olet ollut niin tottunut aivan järkyttävään ja kaoottiseen välittäjäainemyrskyyn eksäsi kanssa, että tavallinen elämä ei tunnu yhtään miltään. Nyt fokus pitää olla siinä, että saat hänet kitkettyä elämästäsi lopullisesti. Blokkaus kaikista viestintävälineistä, kaikki eksän vanhat tai hänestä muistuttavat tavarat roskiin, ei missään nimessä tapaamista. Kunhan selviät hetki kerralla eteenpäin, niin lopulta tulee sellainen päivä jolloin olet onnellinen.
T: Been there, done that