Emme voineet rakentaa taloa, kirpaisee.
Olisin kai minäkin halunnut oman tuvan, itse tehdyn, mutta se ei käynyt näillä reunaehdoilla. Kolme pientä lasta, ei yhtään hoitoapua (ei oikeasti yhtään henkilöä), ei osaamista itse tekemiselle, ei ketään tuttua eikä sukulaista, joka osaisi rakentaa tai ymmärtäisi niistä asioista mitään. Ei jaksamista, ei osaamista, ei aikaa, ei mitään mahdollisuutta. Harmittaa, mutta kaikkea ei voi saada.
Kommentit (14)
No jos ongelmia on vain edellämainitut, ei siis raha, niin voihan sen talon rakennuttaakin tai ostaa avaimet käteen- talon tai jonkun muun rakentaman ihan uuden talon.
Nyt en ymmärrä. Kai ne lapset joskus kasvaa? Voihan sitä rakentaa myöhemmin? Jos on rahaa, niin ei tarvitse itse osata, voi palkata ammattilaisen valvomaan työmaata. Tai voi ostaa valmiin talon ja rempata oman näköiseksi. Ei kai tässä ole yhtä ainoaa vaihtoehtoa?
En minäkään ymmärrä; todellakin snä voit RAKENNUTTAA sen talon oman näköiseksi kun kerta raha ei ole ongelma. Muutenkin parempi ratkaisu -kait sitä mieluiten itse hoitaa lapsensa ja säilyttää avioliittonsa.
Elämä on valintoja. Jos päättää tehdä kolme lasta, jostain muusta voi joutua luopumaan.
Aivokääpiön on vaikea ymmärtää rahan käsitettä.
Miksi talon pitäisi olla itse rakennettu, jos et kerran osaa rakentaa? Mitä arvoa nimenomaan itse rakentamisella on? Muissa asioissa ihmiset haluavat itsetehtyä, jos osaavat, esimerkiksi harvemmin kuulee kenenkään haikailevan itsetehtyjen vaatteiden perään, jos eivät osaa käyttää ompelukonetta.
Miksei sitä taloa voi ostaa valmiina? Mikä arvo siinä helvetillisessä savotassa on?
Ihan suoraan myönnät tekstissäs ettei rahkeet riitä. Ei jaksa, ei osaa jne.
Sinuna alkaisin haaveilla ihan muusta ja palautua maan pinnalle.
No aika harva rakentaa nykyään enää taloa itse, taloja on olemassa jo ihan liikaa, lähes kaikki ostaa valmiin ja remppaa sitä jos tarvetta on. Saahan sen sitten sisustaa sellaiseksi kuin tykkää.
Meillä oli kaikki valmiina, tontti, piirustukset, suunnitelmat ym. Sitten tuli lama, jäimme molemmat vakaista työpaikoista työttömiksi ja äitini, jonka piti täytetaata pieni lainaosuus, kuoli yllättäin sairaskohtaukseen. Muita takaajia ei oikein erinäisistä syistä ollut ja takausvaatimus suureni, kun työpaikat meni. Ei mahda mitään, ilman jäimme ja kerrostaloasuntoon kelpasi isäkin takaajaksi. Mies sai uuden työn, jossa paljon reissaamista ja minulla pätkätöitä milloin missäkin, ei enää voitu taloa laittaa, kun ei tiennyt mihin elämä vie. Nyt haaveilen siitä, että eläkeiässä ostamme pienen tuvan.
Elämä on