Päiväkoti-ihmettelyä.
Moi!
Ihmettelyni ja juttuni taustaa: keskimmäinen lapsemme alotti joku aika sitten päiväkodissa. Minulle olisi oikeastaan ollut helpompi että olisi ollut kotona mutta koska täkäläisen käytännön mukaan tarha alkaa kolmevuotiaana niin poikammekin nyt sitten alotti. Hän ei myöskään vielä osaa maan kieltä, mistä jo itse kärsii, joten oli mielestäni sen takia hyvä että päiväkoti alkoi.
No, nyt on niin että aivan liian monena päivänä, myös tänään, mulle soitetaan parin tunnin päästä että poika itkee, tule hakemaan. Olen sitten hakenut. Ja taas sama kuvio, poitsu tanssien juoksi kotiin, hölisi niitä näitä ja lauleskeli että " mä itken niin äiti hakee kotiin" . Siis minusta tuo on päiväkodilta vähän kummallista. Selittävät että kun poika ei puhu saksaakaan niin on niin vaikeeta. No ei kai puhu ja ei kai opikaan jos ei saa tarhassa olla. Ärsyttää että tässäkin siirtolaisten täyttämässä maassa vielä on päiväkoteja joissa oikeasti kuvitellaan että minun pitäisi kotona puhua saksaa pojalle! Voi kiesus, sanon minä.
Sitten poika ei syö siellä, hän vaan sanoo että en syö ja aha, ei sitten tarvi. Ei ole yhtenäkään päivänä syönyt. Minä olin oikeasti toivonut että tarha vähän antaisi hänelle alkeisopetusta miten ryhmässä ollaan, että siellä mennään sääntöjen mukaan, syödään kun on ruoka, levätään kun on lepohetki jne. Tänään kun tivasin kunnolla että mitä sä siellä oikeen ikit (oli nyyhkinyt ja kitissyt puoli tuntia kuulema) niin joo sitä että piti lopettaa autoleikit kun ois pieänyt mennä syömään ja että piti tulla sisälle kun oli lepohetki. Ja sitten hän itkee ja kas, mamma hakee kotiin.
Nyt musta tuntuu että tuollasesta on vain haittaa pojalle, hänhän tajuaa että hänellä on vaikka millanen valta päättää. Nyt ryhmänohjaaja sanoi että alotetaan maanantaina taas vaan yhden tunnin oleskelulla mutta minä en ole yhtään hyvilläni. Kauheaa soutamista ja huopaamista eikä lapsi enää itsekään tiedä että millon täällä pitää olla koko päivä ja millon äiti on mukana jne. Kun ei hän silleen hysteerisesti siellä huuda, eikä aamusin kauheasti pane vastaan että lähdetään. Usein myös sanoo että on ollut ihan kivaa. Sen lisäksi nyt olen paljon enemmän kiinni kotona kun pitää koko ajan olla varuillaan ja valmiina lähtemään että sieltä soitetaan. Tänäänkin sain herättää kuopuksen päiväunilta että päästiin hakemaan keskimmäistä.
Mitä mieltä olette? Niin, ja miten Suomessa toimitaan tällasissa tilanteissa?
Kommentit (11)
Empä ymmärrä hoitajien käytöstä ollenkaan, varmasti useimmilla lapsilla tarhan aloitus on ainakin vähän hankalaa ja äidin perään saatetaan itkeä, mutta en ole kuullut, että Suomessa olisi (ainakaan monena päivänä) soitettu, että tulkaa hakemaan lapsi, koska hän itkee. Kaikki sairastapaukset on tietenkin asia erikseen.
Ruokailusta en osaa sanoa kovin tarkasti, meidän esikoisen tarhassa pitää maistaa ruokaa, lapsi syö sen minkä jaksaa.
Kannattaa varmaan kertoa tarhassa, että mitä lapsi sanoo kun lähtee kotiin ja kertoa, ettet pidä tästä käytännöstä, että he soittavat sinut hakemaan heti kun poika itkee.
Mareila+Pojat 1v ja 5v
Tietääkseni (= en ole itse, eivätkä ole tuntemani tarhahenkilöt ja heitä on monta) suomessa päivähoidossa EI oLE tapana soittaa vanhemmalle ja käskeä hakemaan kotiin kesken päivän. Asia menee useinmiten maalaisjärjellä juuri niinkuin sanoitkin........ lapsi on pian itsekkin hukassa, kun ei tiedä kuinka paljon valtaa hänellä on päättää siitä ollakko hoidossa vai eikö olla ;-)
Ja mitä syömiseen tulee..... minulla oli kerran tempperamentikas melkein 3 vee poika, joka aloittaessaan tarhan, vaan päätti olla syömättä tarhassa mitään.... ja tätä kesti 2 viikkoa !!!!! No äidin kanssa juteltiin ja äiti kertoi, että kotiin tultaessa poika syö kaksin käsin ruokaa. Näin ollen äidin kanssa päätettiin, että ei anneta asian häiritä, koska syö sentään kotona, ja 2 viikon päästä poika rupesi syömään täysin normaalisti päiväkodissa ihan kuin ongelmaa ei olisi ikinä ollutkaan :-)
Suosittelisin myöskin, että otat asian tarhassa puheeksi ja kerrot, mitä poikasi hakiessasi sanoo....väännä sitten vaikka rautalangasta, mutta olen kanssasi samaa mieltä, että ei tuosta eipäs-juupas-leikistä mitään hyvää seuraa, jos kuitenkin on tarkoitus, että poikasi siellä päiväkodissa päivittäin on oppiakseen ainakin maan kielen.
ymmärsinkö nyt oikein?? lapsenne on saksalais-suomalais/saksalaiskielisesä päiväkodissa?? eikä puhu suomee eikä saksaa?? mikä on lapsen kotikieli??
no oli se mitä hyvänsä niin en ole kyl ennen kuullut et päiväkodista soitettais perään et täälä laps itkee... eihä lapsi siellä koskaa opi olemaankaan jos aina näin toimitaan...
en voi kun kummastella kyseisen päiväkodin käytäntöä
te siit asutelette saksassa?? anteeksi=)
En siis toivottavasti ole ihan yksin ihmettelyineni... Tottakai minusta muuten tuntuu pahalta jos tiedän että poika itkee minua, onhan hän vielä niin kovin pieni. Kummiskin jos kerran päiväkotiin menee niin minusta sitten pitäisi yrittää saada se toimimaan.
Mua kiusaa kovasti kun ne jotenkin tekee tuosta kielestä niin suuren numeron ja sitten sen varjolla tehdään kaikenlaisia päätelmiä. Poika on jo kotona kaksikielinen ja siksi tämä kolmannen oppiminen ei ole yhtä hankalaa kun yksikieliselle. Sitä paitsi hän on minusta oppinut tässäkin mitättömässä ajassa paljon, olen itse kuullut miten hän on sanonut tädeille esim siellä " ich fahre Erika" ja tuollaisia yksinkertasia lauseita. Kotona kertoi minulle että sanoi tarhassa " ich bin müde" jne. Silti ne tädit vaan jaksaa sitä painottaa miten vähän poika osaa... No, mutta se tuosta kielestä.
Sitten kun meidän pojan luonne on sellanen vähän EVVK, eli on sellanen taivaanrannanmaalari, tekee vähän niin kun huvittaa, ei välitä muista eikä varsinkaan esimerkeistä; hienoa että muut osaa mutta ei hänen tarvi. Hän on vähän kun isänsä, sellanen viilipytty. Eli kotonakin kun häneltä kysyy jotain niin saattaa vaan katella muualle, nauraa vähän ivallisesti ja lauleskella jotain vastaukseksi. Hölisee omiaan, eli se että hän ei vastaa ei välttämättä yhtään johdu siitä etteikö ymmärtäisi. Poika on jotenkin välillä sellanen ylicool ;-)
Mies tulee nyt maanantaiaamuna mukaan tarhaan ja yrittää puhua asiat selviksi. Mun katu-uskottavuus on ilmeisesti nolla kun tuntuu että monessa asiassa (just noihin lapsiin liittyvissä) mun sanomisilla ei ole mitään merkitystä mutta annas kun mies sanoo jotakin niin " ja ja Herr X, genau Herr X"
Minulla oli esikoisen tarhasta täältä niin hyvät kokemukset ja todella haluaisin että pitäisin tästäkin päiväkodista ja yritän parhaani. Mutta tuosta kotiinsoittojutusta mulla ei silleen ole kokemusta koska esikoinen alotti täällä 4-vuotiaana ja hänellä oli jo kolmen vuoden " päiväkotiura" takana eli ei itkeskellyt siellä äidin perään.
Jaahas, tulipa tarinat. Mutta kiitos siis vielä kaikille vasttaajille!
Kent ja lapset 7v, 3v ja 1v4kk
...etta oudolta tosiaan kuulostaa hoitajien asenne. Onko lapsesi kokopaiva- vai puolipaivatarhassa? Meilla lapset ovat puolipaivatarhassa (klo 13.30 asti) ja siella lounasruokailu on vapaaehtoinen. Kokeilimme alussa esikoisen kohdalla tarhan lounaan syömista, mutta meidan esikoinen on todella valikoiva ruuan suhteen ja lisaksi uskomattoman hidas syömaan, eika ruokailusta tullut mitaan. Lisaksi huomasin ettei tarhan ruokalista vastannut omaa kasitystani terveellisesta ja ravitsevasta ruuasta kovinkaan hyvin... Siksi luovuttiin koko lounaasta ja nyt tehdaan niin, etta aamulla syödaan kunnon tukeva aamupuuro, tarhaan annan reilusti evasta (ison kinkkuvoileivan, lisaksi hedelmaa + kurkkua, jugurttia) joilla lapsi parjaa koko tarhapaivan. Lounas syödaan vasta kotona tarhapaivan jalkeen. Olisikohan tallainen mahdollista teidan tarhassa vai onko siella kaikkien pakko syöda lounas?
Edellisten vastaajien kanssa olen samaa mielta siita etta kannattaa selittaa tilanne tarhan tadeille ihan perin pohjin. Etta lapsi kayttaa itkua keinona hallita tilanteita. Ja mita jos sanoisit ihan vaan etta sinulla ei kerta kaikkiaan ole mahdollisuutta hakea poikaa jatkuvasti kesken paivan pois? Siis etta voit tulla hakemaan kesken paivan vaan ihan oikeassa hatatilanteessa (jos lapsi sairastuu tai loukkaantuu tarhapaivan aikana).
Tsemppia ja mukavaa syksyn jatkoa :)
Tämä on kokopäiväpäiväkoti eli poika on siellä nyt periaatteessa klo 09-15. Tarha on saanut itse asiassa palkinnon terveellisestä ruuasta ja siltä se vaikuttaakin. Minusta myös herkullisen kuulosia ruokia joten todella toivon että poika söisi siellä! Eikä se ole siitä kiinni etteikö tykkäisi, ei vaan halua. Ihmetytttää vähän että ei tule syömään, kyllä meillä kotona on aina ollut sellanen sääntö että kun ruoka on valmista niin tullaan pöytään! Mutta niin kun Vaakamom sanoi, ehkä jos asiasta ei tehdä isompaa numeroa hän itse alkaa syödä jonkun ajan päästä kun tajuaa että muuten on nälkä (hänellä on nimittäin aina kauhea nälkä kun tulee kotiin). Niin joo, ja sen unohdin että aamupalan (päiväkoti tarjoaa, myöskin hyvin terveellinen, moniviljaleipää, vihanneksia ja hedelmiä) syö kyllä.
Minulla on nyt työnhaku käynnissä eli jos onnistun saamaan työtä niin sitten on tietysti selvää etten voi kesken päivää hakea (paitsi jos sairaana tms). Toisaalta jos saan töitä niin sillon meidän kuopuskin menee päiväkotiin - ottavat jo 18-kuisia lapsia - niin sehän voi helpottaa molempia että on sisarus siellä.
Ai niin muuten, poika ei myöskään käy vessassa tarhassa!! Juo ihan normaalisti mutta ei halua mennä vessaan. Mutta ei kai se sitten mitään jos kerran osaa pidättää niin hyvin ja rakko on iso... Oikein olen tarkastanut että illalla kalsarit tuoksuu vielä ihan raikkailta eli ei ole päästellyt niihin mitään!
hoitoaika on tarha päivä ja siitä ei mitenkään kyllä lipsuta.
täytyy sanoa, että ei teidän tarhassa ammattilaisia ole. huuto kyllä loppuu ja ruoka rupee maistumaan. lapsellasi on valta ja ennen pitkään hän kärsii turvattomuuden tunteesta.
ei kyllä suomessa äidille soiteta, että pitää tulla hakemaan lapsi kotiin.
vanhempi lapseni on kehitysvammainen ja aloitti tarhan 1.9v. hän ei osannut puhua ja ei ymmärtänyt puhetta, joten kieli ei voi olla este. hän rupesi ymmärtämään puhetta vasta 3.2v.
kielellisen kehityksen mukana voisi olla kuvakortit. oppisi paremmin saksaa. teidän tarhassa ei varmaan edes mitään kuvakortteja tunneta. vai käytetäänkö niitä teilläpäin.
Tänään molemmat vanhemmat juttelimme puoli tuntia päiväkodissa. Päätimme nyt että poika on jonkin aikaa osapäiväisenä eli haen hänet ennen lounasta. Tämä sopii ihan hyvin meidän kuvioihin.
Ryhmän vetäjä (joka kyllä on kovin sympaattinen) kirjotti itselleen lapun jossa on muutamia sanoja ja sanontoja ruotsiksi. Hän sanoi että kun lapsi on tosi ikävissään niin jo sen oman kielen kuuleminen saa turvallisemmalle mielelle. Toki puhuvat lapsellemme saksaa ihan siinä kuin muillekin.
Tänään oli sitten mennyt hyvin, kun lähdimme niin poika oli itkenyt vähän mutta kuulema pian piristynyt ja tullut mukaan aamupiiriin. Siinä oli osannut niin ylpeänä sanoa jo saksaksi " minun nimeni on xx" . Kun hain niin poika oli maalaamassa ja oikein hyvällä tuulella. " Oma täti" myös sanoi että poika oli halannut häntä ekaa kertaa.
Eli kai tämä tästä, sitten kun poika rupeaa luottamaan hoitajiin, tutustuu lapsiin ja oppii vielä vähän enemmän kieltä niin siirrytään ehkä normaaleihin päiviin.
Kiitos vielä kun kannustitte niin saatiin asiat puhuttua päiväkodissa!
Meillä tyttö oppi kesäloman aikana kuivaksi ja mietin miten päiväkodissa käy vessa-asioitten suhteen... No tyttö on ollut nyt pari viikkoa päiväkodissa 4 viikon loman jälkeen ja olisiko 3 kertaa (siis yhteensä) pissannut tarhapäivän aikana ja kertaalleen sattunut vahinko. Potalle suostu kyllä päiväkodissakaan mutta ei sitten tee mitään. Olen muutenkin kuullut siitä että varsinkin alkuun lapsi saattaa pidättää koko päivän ja käydä vessassa vasta kotona.
Meillä siis tyttö kyllä on ollut keväänkin hoidossa mutta on sen verran pieni (2v1kk) että ennen kesää ei paljon tuo potta kiinnostanut ja jossain välissä se olikin ihan ei-ei. Eli ei silloin kevään aikana päässyt kunnon pottarutiiniin hoidossa. Sillä vähän jännitinkin tuota loman jälkeistä aikaa kun yllättäen tyttö luopuikin vaipoistaan. Mutta kyllä se tästä pikkuhiljaa, tänäänkin tyttö aamulla totesi potalla istuessaan että " tarhassa kertoo tätille... pissattaa"
-minskuliina
Siis kerro, että tykkää siellä olla ja käyttää itkua vaan keinona saada oma tahto läpi. Pyydä, että laittaavat vaikka johonkin tuolille rauhoittumaan, siis joku sama juttu aina, jolla saa itkun loppumaan ilman, että äitiä tarvitaan. Tottakai lapsi käytää tilannetta hyväkseen, jos kerran on selvää, että pääsee kotiin kun inahtaa... Koita olla tiukkana.
Kuulostaa vähän omituiselta. Itsekin saksassa asuneena ihmettelen. Yleensä siellä pidetään kuria kyllä ok ja pienistä ininöistä ei ketään kotiin lähetetä... Ehkä ovat vaan epävarmoja kielen vuoksi. Koita saada selvitettyä ja painota sitä, että haluat että oppii ryhmän tavoilla ja siksi odotat että pitäävät kitinöistä huolimatta mukana...