Oletko ollut hukkumaisillasi?

Olen ollut. Olen aika huono uimaan ja menin kerran lomakohteessa liian suuriin aaltoihin enkä osannut lillua rennosti niissä samaan tapaan kuin hyvän uimataidon omaava seurani. Panikoin ja siinä olikin sitten tekemistä, että pääsimme kuivalle maalle. Pelästyin hyvin paljon. Olin vielä raskaana, aivan alussa. Ja ymmärsin olleeni hyvin typerä. 

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut. Olen aika huono uimaan ja menin kerran lomakohteessa liian suuriin aaltoihin enkä osannut lillua rennosti niissä samaan tapaan kuin hyvän uimataidon omaava seurani. Panikoin ja siinä olikin sitten tekemistä, että pääsimme kuivalle maalle. Pelästyin hyvin paljon. Olin vielä raskaana, aivan alussa. Ja ymmärsin olleeni hyvin typerä. 

Minua meri pelottaa siinä määrin, että menen sinne korkeintaan kahlaamaan. Raju ja arvaamaton voima. Jotenkin ajattelin, että tämä tapahtui meressä.

Olin 2-vuotias kun sukulaisen mökillä äitini löysi minut kahlaamasta meressä jossa tuuli navakasti joten saattoi olla lähellä.

Muistan kun olin uimataidottomana uimahallissa koulun kautta ja oltiin kohtuullisen syvässä uima-altaassa, ajauduin liian kauas reunasta ja upposin, tajusin kuitenkin ponkaista pohjasta jotta pääsin haukkaamaan happea ja taas upposin. Kukaan aikuinen ei tajunnut mitään eikä puuttunut asiaan.

Ei jäänyt traumoja, harrastin sitten myöhemmin lapsuudessa uintia ja yhäkin omaan mainion uimataidon, mutta onhan tuo tapahtuma silti jäänyt mieleen, ei sitä melkein hukkumista välttämättä huomaa vaikka se tapahtuisi aivan siinä nenän alla.

Kerran maauimalassa heitettiin 4 metriin esineitä ja sitten sukellettiin niitä sieltä.

Yht'äkkiä ylös nousussa tuli tunne, ettei happi riitä millään.

Aloin pikkuhiljaa puhaltaa keuhkoja tyhjäksi ja jus viime hetkellä, kun tunsin tukehtuvani, sain pääni pinnan yläpuolelle.

Siihen sukeltelu loppui.

Olin 11 vuotiaana Portugalissa. Vesipuistossa menin siskoni kanssa altaaseen, johon tehtiin suuria aaltoja. Menimme syvimpään kohtaan suurimpiin aaltoihin ja allas oli täynnä muita ihmisiä. Ihmiset potkivat ja painoivat minua veden alle ahtauden vuoksi. Sisko sai revittyä minut pois tilanteesta.

Olimme myös joskus uimahallissa siskoni ja hänen ystävänsä kanssa. Siskoni ystävä oli ”villi ja arvaamaton lapsi luonteeltaan” ja sai päähänsä idean painaa minut veden alle (en aavistanut, että hän tekisi näin).

Hän piti päätäni todella kauan veden alla ja ajattelin jo, että nyt en enää pysty pidättämään hengitystä. Oli parista sekunnista kiinni etten luovuttanut, kun hän vihdoin päästi otteensa irti.

Uimataidottomana lapsena, vieraalla rannalla kahlasin vedessä kunnes tuli äkkisyvää ja humpsahdn kokonaan veden alle. Käsi onneksi yletti pinnan yläpuolelle ja isäni oli salamana paikalla nostamassa rantaan.

Muistan kyllä yhä sen tunteen kun mitään ei voi tehdä, en osannut liikkua veden alla sen vertaa että olisin päässyt takaisinpäin, ja mitään ääntä ei saanut pidettyä kun päätä ei saanut pinnan yläpuolelle.

On myös kokemus tuosta että uimahallin syvässä päässä tullut arvioitua hapentarve väärin, pinta tuntuu olevan vielä korkealla samalla kun alkaa raajat puutua ja silmissä musteta.

Harjoittelin surffaamista aika lähellä rantaa. Hellepäivä ja syöminenkin jäänyt väliin, niin pyörryin. Enpä sitä ennen uskonut, että ihminen voi nähdä eletyn elämänsä kulun kuin elokuvissa. Niin näin minäkin. Oli erittäin hyvä olo ja miksi yhä uskon, että hukkuminen voi olla lempeä kuolema. 

Rannalla olleet näkivät ja nostivat vedestä.

Olin pari päivää euforisessa tilassa ja joka ehkä johtui hapenpuutteesta aivoissani?

Jouduin kuitenkin opettelemaan uimaan uudelleen, sillä melkein hukkumisen seurauksena minulle jäi pelko miten nopeasti ihminen voi vajota pinnan alle.

hepreaa

Vierailija kirjoitti:

Harjoittelin surffaamista aika lähellä rantaa. Hellepäivä ja syöminenkin jäänyt väliin, niin pyörryin. Enpä sitä ennen uskonut, että ihminen voi nähdä eletyn elämänsä kulun kuin elokuvissa. Niin näin minäkin. Oli erittäin hyvä olo ja miksi yhä uskon, että hukkuminen voi olla lempeä kuolema. 

Rannalla olleet näkivät ja nostivat vedestä.

Olin pari päivää euforisessa tilassa ja joka ehkä johtui hapenpuutteesta aivoissani?

Jouduin kuitenkin opettelemaan uimaan uudelleen, sillä melkein hukkumisen seurauksena minulle jäi pelko miten nopeasti ihminen voi vajota pinnan alle.

Tuossa artikkelissakin taidettiin puhua ihmisten hyvänolon ja leijuvuuden tunteesta hukkumisessa. Yllättävää kun ajattelee miten ikävältä jo pienen nestemäärän vetäminen henkeen tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harjoittelin surffaamista aika lähellä rantaa. Hellepäivä ja syöminenkin jäänyt väliin, niin pyörryin. Enpä sitä ennen uskonut, että ihminen voi nähdä eletyn elämänsä kulun kuin elokuvissa. Niin näin minäkin. Oli erittäin hyvä olo ja miksi yhä uskon, että hukkuminen voi olla lempeä kuolema. 

Rannalla olleet näkivät ja nostivat vedestä.

Olin pari päivää euforisessa tilassa ja joka ehkä johtui hapenpuutteesta aivoissani?

Jouduin kuitenkin opettelemaan uimaan uudelleen, sillä melkein hukkumisen seurauksena minulle jäi pelko miten nopeasti ihminen voi vajota pinnan alle.

Tuossa artikkelissakin taidettiin puhua ihmisten hyvänolon ja leijuvuuden tunteesta hukkumisessa. Yllättävää kun ajattelee miten ikävältä jo pienen nestemäärän vetäminen henkeen tuntuu.

Minun kohdallani pyörtyminen varmasti aiheutti sen, etten saanut normaalia kakomisreaktiota vedestä. Pyörtyneenä keho on veltto ja kenties suuni täyttyi samoin tein vedellä. Tokeentuessani kakosin vettä kyllä sitten urakalla, mutta se oli erilaista kuin jos saisi nestettä" väärään kurkkuun".