Lue keskustelun säännöt.
Miten lopettaa puhtaasta tylsyydestä ja elämän tyhjyydestä johtuva syöminen?
24.07.2014 |
Olen 18-vuotias lukiolainen. Minulla ei ole ollut ystäviä tai edes hyvänpäiväntuttuja moneen vuoteen. Olen järjettömän ujo ja luulin viihtyväni omissa oloissani, tarkoitan, kaikillahan on yksinäisiä kausia elämässään. Ajattelin, että tämä nyt on vain tällainen vaihe, yksinäiset teinivuodet ja ahkera opiskelu. No, nyt on käynyt ilmi että olin väärässä. Vuoden alusta lähtien olen kamppaillut enemmän tai vähemmän hermoromahdusta muistuttavan asiaintilan kanssa.
Minua ei enää kiinnosta mikään. Inhoan kaikkea, suhtaudun kaikkeen mitä suurimmalla negatiivisuudella. Opiskelusta, joka oli ainoa asia, jossa olin hyvä, on tullut suorastaan kivuliaan tuskaisaa. Vihaan itseäni, kömpelyyttäni, sairautta muistuttavaa ujouttani ja ennen kaikkea säälittävän, inhottavan, kuvottavan vastenmielistä elämänriekalettani. Ainoat sosiaaliset kontaktit ovat perheeni sekä naapurin kaljamahainen setä, joka moikkaa minua satunnaisesti ja jonka koira kävi kerran kimppuuni.
Näin vietän kesälomaa 2014, kesää, jonka aikana täytin 18 vuotta blaa blaa blaa: Herään seitsemältä ja matkaan bussilla kaupunkiin. Ostan kaupasta pullaa, karkkia ja porkkanapussin kassaihmistä hämäämään. Menen kirjastoon, luen ylioppilaskirjoituksiin kolmeen saakka jonka aikana ahmaisen herkut ja lopulta menen kotiin. Kotona ei ole muita kuin isäni, joka on kuin kuollut minulle, ja tympääntyneenä menen lähimarkettiin. Tämä hetki on päiväni pelastus. Vaeltelen keksipakettien ja jäätelöaltaiden välissä ja mietin, mitä herkkua tänään söisin. Käyn sisäisen taistelun itseni kanssa; ostaako vai eikö ostaa? Enkeli toisella olkapäällä kieltää ostamasta, terveys ja hyvinvointi ja itseinho ja syyllisyys, lihot vielä jos ostat. Piru kehottaa ostamaan, nyt on kesä, tämä on päiväsi kohokohta. Ja kumpaakohan kuuntelen?
Syön tylsyyteen. MITÄ muutakaan koko maailmassa voisin tehdä, jollen istua sängyllä teeveetä tapittaen karkkipussi sylissä? Päiväni on ollut jo kurja, miksi siis pilaisin sen esim. menemällä lenkille? Vihaan urheilua. Tulen hulluksi perheeni kanssa saman katon alle lukittuna. Pysyn siis huoneessani ja syön.
Siinä minun elämänkertani, koko elämäni päivittäinen kiertokulku. Ehkä minä yritän täyttää vatsaani sen sijaan että täyttäisin sen ammottavan aukon elämässäni, johon kuuluisivat harrastukset ja ystävät ja yleinen onnellisuus, mutta minä onnistun siinä. Sivuvaikutuksena on vain itseinho. Joten kysyn nyt teiltä, MITEN minä lopetan tämän syömisen, mitä teen sen sijaan?
Kommentit (13)
Mulla loppui tunnesyöminen siihen paikkaan, kun sain terveystarkastuksessa veriarvot ja saman tien vahvan kolesterolilääkityksen. Nuorikin voi saada vaikka minkä tulpan. Tästä esimerkki löytyikin sitten ihan läheltä. samaan aikaan. Nyt jyystän porkkanaa ja muuta terveellistä jo ties kuinka monetta kuukautta.
Eli vastaus sulle ap: Kuolemanpelko saa lopettamaan tunnesyömisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä lähde sinne kauppaan vaan muuten vaan ulos, vaikka kävelylle. Se tunne on ihana kun palaa lenkiltä. Tai kiertele vaatekaupoissa, ajele pyörällä... ?
upeeta että jaksat opiskella ahkerasti! Älä huoli vaikka elämä tuntuu turhalta. Seuraava opiskelupaikka muuttaa viimeistään kaaaiken :)
Minä aloitin vähentämällä herkkuja ja ottamalla tilalle tarveellistä. Näin kesällä esim herneet ja mansikat on hyviä, ja kukkakaali, kurkku ja porkkana dipattuna. Sitten karsin niitä syömistilanteita, katsoin edelleen telkkaria mutta en samalla mussuttanut koko ajan jotain, se vaatii aikaa ja tavasta pois opettelua.
Olisiko joku liikuntamuoto vähemmän kauhea kuin muut? Vaikkapa vain rauhallinen kävely valokuvaten kaikkea mielenkiintoista? Tai joku muu kiinnostuksen kohde kuin liikunta? Siis ompelu, piirtäminen, maalaaminen, pelaaminen? Lukemista en edes ehdota kun teet sitä varmasti tarpeeksi muutenkin.
Koetko olevasi masentunut? Kuulostit siltä. Siihen kannattaa hakea apua, ja varmasti liialliseen, elämää rajoittavaan ujouteenkin. Koulun terkkari syksymmällä voisi olla hyvä alku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli tuollaista varmaan 15v. Edelleen on tunnesyömistä. Mutta pikkuhiljaa opiskeluista ja töistä tuli hyvänpäiväntuttuja ja jopa joku kaverikin. Nyt olen naimisissa ja minulla on vauva. En tuntenut uudelta paikkakunnalta ketään, mutta menin rohkeasti kaikkiin kerhoihin yms. Ja nyt on jokunen äitituttukin.Hae opiskelemaan johonkin joka vähänkin kiinnostaisi ja yritä aloittaa siellä uusi elämä tutustumalla ihmisiin.
Hienoa että jaksat opiskella! Elokuussa alkavat taas kaiken maailman harrastuspiirit. Uskaltaisitko mennä sellaiseen? Tunnut kärsivän ujoudestasi todella paljon, onko koulussasi koulupsykologia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, sähän teet koko ajan paljon! Opiskelu vaatii paljon itsekuria, joten älä soimaa itseäsi sen puutteesta! Sen sijaan että vastustat herkkuja, suuntaa huomio muihin asioihin. Esim. niihin mitä osaat ja mistä pidät (tai mitä inhoat vähiten?).
Elämä on edessä ja odottaa kyllä. Ujot ihmiset ovat viehättäviä!
Mieti mikä toisi sinulle hyvää mieltä? Liikunta? Ihmisten tapaaminen? Musiikki? Uusi harrastus? Taide? Lemmikki? Uskonto?
Se, että tunnet noin, on todella kurjaa. Se kuitenkin tekee sinusta mielenkiintoisemman ja elämää nähneemmän tyypin. Todennäköisesti antaa kykyä ymmärtää ettei kaikki mene aina putkeen.
Kaikkea hyvää sinulle!
Oisko sulla mitään hrrastusti/mielenkiinon kohdetta mitä tehdä ohjatusti tai niin että saisit kontakteja muihin ihmisiin ja jopa kavereitakin? Onko kirjastossa joku muukin joka käy siellä usein, miten olisi lukuvikkieb tm. Kysely häneltä? Myös ryhmäurheilutunnit tms. Auttavay siihen, että on edes joku porukka mihin kuulua. Entäs serkut- onko samanhenkisiä? Luokkatoverit, oisko ketään ketö pyytää esim. Yo preppauksiin ja piknikille tai muuhun aktiviteettiin? Entäs naapurit/ pyydä vaikka lenkkiseuraksi esim. Joka sunnuntai aamu? Täytä päivät&viikot tekemisellä niin et kerkeä syömään ja murehtimaan. Aloita vaikka joku ryhmälsihdutus/elämäntaparemontti kurssi netissä - saat vertaistukea ja aiheen josta keskustella. Ota elämänasenteeksesi joku "elä hetkesdä/elä niim kuin tämä olisi viimeinen päiväsi". Kirjoita onnellisuuspäiväkirjaa johon joka ilta esim. 3 asiaa jotka tekivät onnelliseksi. Jos tunnet kaipaavasi ammattiapua, hanki sellaista koulun/terveyskeskuksen/sairaaalan/yksityisen tai nettipsykologin avulls. Puhu isällesi ajatuksistasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kommenteista. Nykyään olenkin tehnyt niin, että herkkujen sijaan syön hedelmiä, marjoja tai jäälastuja, mutta aina tulee se kamala itkuinen päivä jolloin repsahdan täydellisesti. Se päivä, jolloin ajattelen, että elämäni on käytännössä pilalla, ihan sama mitä syön.
Jollekin terkkarille meno olisi varmasi paikallaan, mutta en minä osaa puhua niille. Menen lukkoon ja sanon että hyvää kuuluu ja lähden pois, näin on käynyt tuhat kertaa.
-ap
Olisi oikeasti tarpeen keskustella tilanteestasi jollekin ammattilaiselle. Saisitko jonkun mukaan käynnille, joka kertoisi puolestasi miten asiat ovat? Minkälaiset keskusteluvälit sinulla on vanhempiesi kanssa? Voisivatko he auttaa?
Tsemppiä opiskeluun! Olet ahkera ja ahkeruus palkitaan aina! Mutta kuten itsekin totesit, mielenterveys on tosi tärkeä asia. Ujous voi estää tekemästä monia asioita. Se taas voi huonontaa elämänlaatua merkittävästi. Siihen on kuitenkin saatavilla apua. Toivon, että haet sitä.
Terv. ujon ja ahdistuneisuushäiriöstä kärsivän nuoren äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenterveysseuralla lienee tukipuhelimia yms., joista voisi löytyä sinulle mietittävää miten edetä? Myös Syömishöiriöliitolla on. Auttaisiko jos kirjoitat listan asioista, joista haluat puhua. Itse teen aina lääkärikäynnille muistilistan.
Tuossa syömisessäsihän on paljon hyvää! Todella paljon. Mässyttelykin kuuluu elämään. Älä ole liian ankara itsellesi. Nauti herkuista kun syöt niitä. Jos mopo karkaa joskus niin so what. Keskity siihen mitä jo hallitset syömisessäsi, ja mieti haluatko lisätä sitä jotenkin. Sekin on hallintaa, mikä ei joka päivä toteudu.
Voimahalaus sinulle nuori voimakas ihminen!
[quote author="Vierailija" time="24.07.2014 klo 23:40"]Kiitos kommenteista. Nykyään olenkin tehnyt niin, että herkkujen sijaan syön hedelmiä, marjoja tai jäälastuja, mutta aina tulee se kamala itkuinen päivä jolloin repsahdan täydellisesti. Se päivä, jolloin ajattelen, että elämäni on käytännössä pilalla, ihan sama mitä syön.
Jollekin terkkarille meno olisi varmasi paikallaan, mutta en minä osaa puhua niille. Menen lukkoon ja sanon että hyvää kuuluu ja lähden pois, näin on käynyt tuhat kertaa.
-ap
[/quote]
Kannattaa vaikka spostilla tai wilmassa lähestyä aluksi sitä esim terkkaria, ja siinä jo avata vähän ongelmiasi, ettei tuo tilanne pääse enää toistumaan. :) terkkari osaa varmasti kysellä paikanpäällä lisää, ite kävin lukiossa terkkarilla ja myös sen jälkeen paikallisella kunnan psykologilla juttelemassa pahojen ahdistuskausien takia.
Tsemppiä sulle!!