Onko muita jotka ei jaksa enää omia vanhempiaan?

Vanhemmat lähellä eläikeikää ja itse kolmenkympin tienoilla ja tuntuu vain siltä että ei jaksa enää. Minulla ollut suht hyvä lapsuus ja nuoruus eikä mitään suuria traumoja heidän kanssa.

Puheenaiheet vaan kiertää kehää, jankataan samoja asioita joka kerta (ei dementiaa) muuten vaan, puhutaan muutenkin hyvin negatiivisesti asioista, kertovat mieheni kuullen kaikki ongelmat, joita en haluaisi miehen kuulevan.

Samalla on syyllinen olo kun tavataan harvoin kun kyseessä omat vanhemmat ja pelkään että kadun myöhemmin. Mutta joka kerta kun tapaan heidät tuntuu että olen henkisesti uupunut pitkään. Onko muilla tälläistä ja onko vinkkejä?