Lue keskustelun säännöt.
Onko kenelläkään kokemusta siitä, että kun on jo luopunut toivosta löytää kumppani, eikä jaksa enää edes yrittää, niin kohtalo puuttuukin peliin
18.07.2021 |
ja tuleva kumppani tupsahtaakin vastaa aivan yllättäen?
Kommentit (33)
Kun lakkaa yrittämästä, hakemaasi alkaa pukkaamaan ovista ja ikkunoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mulle ainakaan käynyt niin. Joskus vähän alle nelikymppisenä luovutin, lakkasin yrittämästä, ja olen ollut siitä lähtien täydellisen yksin, yhteensä n. 25 vuotta nyt. Ei ole ollut ketään tunkemassa seuraani.
En etsinyt seuraa, en ainakaan vaimoa….hän tuli vastaan koiraansa ulkoiluttaessaan….siitä asti olemme olleet yhdessä…yli 26 vuotta….
"Luovuttaneiden" ei kannata lopettaa itsestään ja ulkonäöstään huolehtimista. Se oikea voi vielä löytyä ja on monelle meistä löytynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä tapahtuu minulle toistuvasti muutamien vuosien sykleissä. Löydän jonkun jostain ihan sattumalta ilman mitään "hakua", jutellaan, kohta jo viestitellään harrastus, työ tms asioista, sitten viestitellään jo vähän tuhmemmista asioista, tavataan, tavataan uudestaan, lähdetään ulos yhdessä, mennä jomman kumman luo... "nukkuisinko sohvalla?", "noooh eikös me samaan sänkyyn mahduta" ja taas mennään. Suhdetta kestään vuosi tai pari. Sitten menee vuosi, kaksi tai kolme sinkkuna. Kunnes taas, aivan puun takaa joku jonka on tavannut ihan arkisissa asioissa, laittaakin yhtäkkiä viestiä. Ja taas mennään. Tämä on ollut tapahtumien kaava itselleni viimeisen 15 vuoden ajan.
Ja mikähän tässäkin nyt taas aiheuttaa alapeukkuja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä tapahtuu minulle toistuvasti muutamien vuosien sykleissä. Löydän jonkun jostain ihan sattumalta ilman mitään "hakua", jutellaan, kohta jo viestitellään harrastus, työ tms asioista, sitten viestitellään jo vähän tuhmemmista asioista, tavataan, tavataan uudestaan, lähdetään ulos yhdessä, mennä jomman kumman luo... "nukkuisinko sohvalla?", "noooh eikös me samaan sänkyyn mahduta" ja taas mennään. Suhdetta kestään vuosi tai pari. Sitten menee vuosi, kaksi tai kolme sinkkuna. Kunnes taas, aivan puun takaa joku jonka on tavannut ihan arkisissa asioissa, laittaakin yhtäkkiä viestiä. Ja taas mennään. Tämä on ollut tapahtumien kaava itselleni viimeisen 15 vuoden ajan.
Ja mikähän tässäkin nyt taas aiheuttaa alapeukkuja?
Tuo ei kuulosta miltään tosirakkaudelta. Kohde vaihtuu vähän väliä. Nimim. elämänmittaisessa liitossa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On luonnollista tuntea, ettei sitä oikeaa löydy, kun on vuodet ja jopa vuosikymmenet menneet, mutta sitten tilanne muuttuu yhtäkkiä.:)
Kyllä. Olin mielestäni too far gone tavalliseen parisuhteeseen, koska se tuntui mahdottomalta, ja suunnittelin jonkinlaisen järkiavioliiton sopimista. Mutta niin vain kävi, että puolisoni ilmaantui kuvioihin, yhdennellätoista hetkellä. Kaikista minulle tapahtuneista asioista tämä on edelleen ihmeellisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on yksinäinen tyyppi ja ei sosiaalista elämää ja sen lisäksi vielä tavis ulkonäkö ja ei supliikkia niin hyvin vaikeaa on nähdä miten mikään tapahtuisi itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Jos on yksinäinen tyyppi ja ei sosiaalista elämää ja sen lisäksi vielä tavis ulkonäkö ja ei supliikkia niin hyvin vaikeaa on nähdä miten mikään tapahtuisi itsestään.
Se parantaa mahdollisuuksia, että on aktiivinen ja hankkiutuu tilanteisiin, joissa törmää uusiin ihmisiin puolivahingossakin. Harvoin mikään tapahtuu täysin itsestään, mutta tarvitset lisää kohtaamisia (kunhan korona hellittää. Nyt voi aloittaa jo netin kautta, kunhan olet varovainen tuntemattomien kanssa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En etsinyt seuraa, en ainakaan vaimoa….hän tuli vastaan koiraansa ulkoiluttaessaan….siitä asti olemme olleet yhdessä…yli 26 vuotta….
Lämpimät onnittelut!
Tämä tapahtuu minulle toistuvasti muutamien vuosien sykleissä. Löydän jonkun jostain ihan sattumalta ilman mitään "hakua", jutellaan, kohta jo viestitellään harrastus, työ tms asioista, sitten viestitellään jo vähän tuhmemmista asioista, tavataan, tavataan uudestaan, lähdetään ulos yhdessä, mennä jomman kumman luo... "nukkuisinko sohvalla?", "noooh eikös me samaan sänkyyn mahduta" ja taas mennään. Suhdetta kestään vuosi tai pari. Sitten menee vuosi, kaksi tai kolme sinkkuna. Kunnes taas, aivan puun takaa joku jonka on tavannut ihan arkisissa asioissa, laittaakin yhtäkkiä viestiä. Ja taas mennään. Tämä on ollut tapahtumien kaava itselleni viimeisen 15 vuoden ajan.