Lue keskustelun säännöt.
Äidin rojunhamstraus on mennyt ihan mahdottomaksi
18.07.2021 |
Lähinnä sen suhteen että on alkanut vahtaamaan missä meille joskus antamansa tavarat on. 15v sitten saimme heille tarpeettoman puusohvan kuistillemme. Joku vuosi sitten annettiin se eteenpäin ja hankittiin uusi. Äitini keväällä yhtäkkiä kysyi että missä se sohva on, kerroin että on annettu eteenpäin. Oli loukkaantunut ja sanoi että olisitte tuoneet takaisin (ennestään jo tupaten täynnä olevaan taloon). On useaan kertaan syyttävään sävyyn myös kysellyt milloin minkäkin tavaran perään sen jälkeen kun kolme vuotta sitten tehtiin talossa valtava tavaran tyhjennys. Jotain nuoruutensa mekkoa kyseli yksi päivä, että missähän se on. Ne kaikki tavaroidenkyselyt on olleet samaa luokkaa, ei siis mitään käyttötavaraa jota oikeasti tarvitsisi. Huh miten rasittavaa tuollainen.
Kommentit (48)
Meillä ihan samanlaista. Lastenvaatteitakaan ei saisi pakata pois, vaan pitää tallesa tupatarkastuksia varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kai olette kieltäytyneet vastaavista "lahjoituksista" ettei tollaset jää teidän vaivoiksi? Ei pääsis äityli sit enää mäkättämään että missä on "hänen" tavaransa (joka ilmeisesti annettiin vain lainaan...)
Mitä vanhemmaksi tulee, sitä ahneemmiksi jotkut tulee. Kaikki lasketaan sentin tarkkuudella ja mitään ei saa heittää pois. Sitten perillisillä on hemmetinmoinen työ tyhjentää näitä vanhoja omakotitaloja mitkä on täynnä kamaa sen 70:n vuoden ajalta. Pitäis kertoa näille rojun hamstraajille, että ne kaikki heitetään joka tapauksessa siirtolavalle heti kun viimeinen henkäys on otettu.
Vierailija kirjoitti:
No kai olette kieltäytyneet vastaavista "lahjoituksista" ettei tollaset jää teidän vaivoiksi? Ei pääsis äityli sit enää mäkättämään että missä on "hänen" tavaransa (joka ilmeisesti annettiin vain lainaan...)
Useammin kyselee niiden tavaroiden perään mitä kuvittelee että siinä talontyhjennyksessä vietiin pois, niin kuin esim se nuoruudenmekko. Ja itseasiassa siinäkin kävi niin, että hänen 60-70-l vaatteitaan ei edes viety pois, vaan ne ovat edelleen siellä tallessa. Kerroin että hän voi mennä sinne etsimään niistä lukuisista pahvilaatikoista ihan vapaasti. Muutti aiheen sitten vaatteisiin joita oli joskus 70-l antanut sukulaiselleen, kuulemma marimekon hameen tms joka olisi nyt arvokas jos myisi. Kuitenkin kun hänelle ehdottaa vähänkään arvokkaampien tavaroiden myymistä, niin hänhän ei myy mitään, hulluahan se kuulemma olisi myydä. Ne sitten ovat siellä laatikoissa, kenenkään käyttämättä. Ihan perus hoardaajan käytöstä, sitten on hyvä kun se tavara vaan on OLEMASSA, vaikka sitä ei ikinä tarvitse. Luoja varjele ettei minusta tule samanlaista vanhana.
Ap
Kerää kaikki äidiltäsi saatu ja lahjoita takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama täällä! Äitini lahjoittaa lapsille koko ajan kaikkea turhaa, mitä on ostanut tai saanut. Just vein kirppikselle jotain L-koon t-paitoja, mitä äiti toi 3-vuotiaalle. Minunkin äitini kyselee tavaroiden perään. Olen monta kertaa sanonut, että ei tarvitse tuoda mitään. Sitten äiti loukkaantuu ja sanoo ”Minä en kelpaa mihinkään! Ei kelpaa mikään minulta!” 😳🙄🤦♀️
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kai olette kieltäytyneet vastaavista "lahjoituksista" ettei tollaset jää teidän vaivoiksi? Ei pääsis äityli sit enää mäkättämään että missä on "hänen" tavaransa (joka ilmeisesti annettiin vain lainaan...)
Useammin kyselee niiden tavaroiden perään mitä kuvittelee että siinä talontyhjennyksessä vietiin pois, niin kuin esim se nuoruudenmekko. Ja itseasiassa siinäkin kävi niin, että hänen 60-70-l vaatteitaan ei edes viety pois, vaan ne ovat edelleen siellä tallessa. Kerroin että hän voi mennä sinne etsimään niistä lukuisista pahvilaatikoista ihan vapaasti. Muutti aiheen sitten vaatteisiin joita oli joskus 70-l antanut sukulaiselleen, kuulemma marimekon hameen tms joka olisi nyt arvokas jos myisi. Kuitenkin kun hänelle ehdottaa vähänkään arvokkaampien tavaroiden myymistä, niin hänhän ei myy mitään, hulluahan se kuulemma olisi myydä. Ne sitten ovat siellä laatikoissa, kenenkään käyttämättä. Ihan perus hoardaajan käytöstä, sitten on hyvä kun se tavara vaan on OLEMASSA, vaikka sitä ei ikinä tarvitse. Luoja varjele ettei minusta tule samanlaista vanhana.
Ap
Kannattaa jo nyt harjoitella tavarasta luopumista, päivittäin pohtia tarvitseeko kaikkia tavaroita, hiipimällä nuo huonot tavat tulee elämään. Kuten äitisikin, vanhana menee pahemmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä! Äitini lahjoittaa lapsille koko ajan kaikkea turhaa, mitä on ostanut tai saanut. Just vein kirppikselle jotain L-koon t-paitoja, mitä äiti toi 3-vuotiaalle. Minunkin äitini kyselee tavaroiden perään. Olen monta kertaa sanonut, että ei tarvitse tuoda mitään. Sitten äiti loukkaantuu ja sanoo ”Minä en kelpaa mihinkään! Ei kelpaa mikään minulta!” 😳🙄🤦♀️
Joo just toi loukkaantuminen, ihan sairaan ärsyttävää😫 Ap
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä! Äitini lahjoittaa lapsille koko ajan kaikkea turhaa, mitä on ostanut tai saanut. Just vein kirppikselle jotain L-koon t-paitoja, mitä äiti toi 3-vuotiaalle. Minunkin äitini kyselee tavaroiden perään. Olen monta kertaa sanonut, että ei tarvitse tuoda mitään. Sitten äiti loukkaantuu ja sanoo ”Minä en kelpaa mihinkään! Ei kelpaa mikään minulta!” 😳🙄🤦♀️
Äidin kanssa pitää käydä tiukka keskustelu, että tavarat eivät ole hän ja hän muutakin kuin lahjansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kai olette kieltäytyneet vastaavista "lahjoituksista" ettei tollaset jää teidän vaivoiksi? Ei pääsis äityli sit enää mäkättämään että missä on "hänen" tavaransa (joka ilmeisesti annettiin vain lainaan...)
Useammin kyselee niiden tavaroiden perään mitä kuvittelee että siinä talontyhjennyksessä vietiin pois, niin kuin esim se nuoruudenmekko. Ja itseasiassa siinäkin kävi niin, että hänen 60-70-l vaatteitaan ei edes viety pois, vaan ne ovat edelleen siellä tallessa. Kerroin että hän voi mennä sinne etsimään niistä lukuisista pahvilaatikoista ihan vapaasti. Muutti aiheen sitten vaatteisiin joita oli joskus 70-l antanut sukulaiselleen, kuulemma marimekon hameen tms joka olisi nyt arvokas jos myisi. Kuitenkin kun hänelle ehdottaa vähänkään arvokkaampien tavaroiden myymistä, niin hänhän ei myy mitään, hulluahan se kuulemma olisi myydä. Ne sitten ovat siellä laatikoissa, kenenkään käyttämättä. Ihan perus hoardaajan käytöstä, sitten on hyvä kun se tavara vaan on OLEMASSA, vaikka sitä ei ikinä tarvitse. Luoja varjele ettei minusta tule samanlaista vanhana.
ApKannattaa jo nyt harjoitella tavarasta luopumista, päivittäin pohtia tarvitseeko kaikkia tavaroita, hiipimällä nuo huonot tavat tulee elämään. Kuten äitisikin, vanhana menee pahemmaksi.
En koe että kiinnyn tavaraan, pystyn kyllä helpolla luopumaan tarpeettomasta. Inhoan kaikkia epämääräisiä tavararöykkiöitä, varmaan sain tarpeekseni silloin lapsuudessani niistä. Ap
Eikö tuo hamstraus ole ihan lääketieteellisesti diagnosoitava häiriö? Suomessa taitaa olla aika yleinen, varsinkin vanhemmilla ihmisillä. Siihen ei mikään järkipuhe välttämättä tehoa. Oma äitini myös hamstraa, muttei onneksi muista enää tavaroitaan jotka on tyrkyttänyt muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kävi kerran niin, että saimme aidiltäni hänen oman äitinsä ihan tavallisen kassin/ laukun. Sitten, kun uusine tavaroitamme, olisimme hävittäneet laukun tarpeettomana. Sitä ei saanut tehdä, koska kyseessä oli mummin laukku, mutta ei äiti halunnut sitä takaisinkaan ottaa. Yksi sisaristani ottinsen, mutta on hävittänyt sen eikä äiti pääse tarkastamaan, koska on kertonut antaneensa sen omalle tyttärelleen, joka asuu ulkomailla. Äiti on uskossa, että perintökalleutta vaalitaan suvussa.
Ihan kuin oma äitini! Kyttää joka tavaraa, jonka on joskus antanut ja kyselee perään. Viime kesänä jankutti useita kertoja, että haluaisi eroon ruohonleikkuristaan. Jotta jankuttaminen loppuisi, mieheni osti sen. Kun huomattiin, että leikkuri on hankalakäyttöinen, möimme sen eteenpäin. Äitini sai valtavat hepulit! Hänellä olisi kuulemma ollut muitakin ostajia. Kysyin, että miksei sitten myynyt niille vaan meille koko ajan jauhoi asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin oma äitini! Kyttää joka tavaraa, jonka on joskus antanut ja kyselee perään. Viime kesänä jankutti useita kertoja, että haluaisi eroon ruohonleikkuristaan. Jotta jankuttaminen loppuisi, mieheni osti sen. Kun huomattiin, että leikkuri on hankalakäyttöinen, möimme sen eteenpäin. Äitini sai valtavat hepulit! Hänellä olisi kuulemma ollut muitakin ostajia. Kysyin, että miksei sitten myynyt niille vaan meille koko ajan jauhoi asiasta.
Äitini aina puhuu että ne tavarat ovat ARVOKKAITA. Sitten kun kysyy milloin ajattelit myydä, niin suuttuu tai sanoo että jättää perinnöksi meille… toinen mitä tykkää sanoa että ne tavarat TULEVAT arvokkaiksi. Lukee lehdistä että ihmiset keräävät milloin mitäkin 60-l esineitä. Joo, ehkä olisikin näin jos eivät menisi pilalle niissä kosteissa ulkorakennuksissa jossa hiiret ja home tekevät tuhojaan. Niin kuin esim niille kymmenille ja kymmenille matoille ja muille tekstiileille joita siellä oli. Ap
Vierailija kirjoitti:
Mitä vanhemmaksi tulee, sitä ahneemmiksi jotkut tulee. Kaikki lasketaan sentin tarkkuudella ja mitään ei saa heittää pois. Sitten perillisillä on hemmetinmoinen työ tyhjentää näitä vanhoja omakotitaloja mitkä on täynnä kamaa sen 70:n vuoden ajalta. Pitäis kertoa näille rojun hamstraajille, että ne kaikki heitetään joka tapauksessa siirtolavalle heti kun viimeinen henkäys on otettu.
Jep! Just näin kävi minulle. Äidin isän rintamamiestalo oli aivan tupaten täynnä vuosikymmeniä varastoitua rojua. Tämän jälkeen tuli itse äidin talon siivous ja oli ilmeisesti perinyt samat hamstraus-geenit isältään. Tämä hamstraus perinne loppuu kyllä tässä sukulinjassa äitiini sillä 2 romua täynnä olleen talon jälkeen olen todellakin hankkinut vain sen mitä tarvitsen ja antanut tarpeettomat kiertoon. Jos hankkii jotain uutta niin vanhan on lähdettävä kiertoon eikä sitä saa varastoida kellariin, ullakolle taikka mihinkään ulkorakennukseen.
Sano, että jättää pari tonnia tyhjennysfirman laskua varten, kuoleman varalle. Itse yritän vähentää kaiken turhan käymällä läpi tavaroita ja kierrättämällä, jotta rakas lapseni ei joudu sitä tekemään. Kirjat ovat pahimmat, kun niistä ei raatsisi luopua ja ani harva kirja on niin hyvä, että se houkuttelee lukemaan useamman kerran. Nuorison astiamaku on erilainen kuin vanhojen ihmisten jne.
Pakkohan se on vaihtaa ja poistaa huonoksi mennyttä huonekalua tai pyyhettä. Harmi etteivät jotkut ihmiset tajua, ettei kaikilla ole enää yhtä kestävää huonekalua kuin joskus 50 vuotta sitten.
Meillä on pahimpia kaikki harrastuksiin liittyvät tavarat: piano, äänilevyt, musiikki-CD:t, kirjat, muut soittimet, golf-, laskettelu-, hiihto-, lumilautailu-, lacrosse-, uinti-, partio/retkeily-, uinti-, tennis- yms tavarat. Vaatteitakin on paljon, samoin astioita. Matkailua varten on runsaasti matkalaukkuja, rinkkoja yms. Haluaisin kerätä suomalaista lasitavaraa, mutta tilaa ei ole. Ehkä onneksi.
Iän karttuessa monet äidit alkavat muistuttaa teini-ikäistä. Itseriittoisuus ja kaikentietävyys ja muiden määräily lähestyy maksimia.
Kaikki pitäs kiitollisena ottaa vastaan ja pitää jalustalla, koska on armollisesti hyvää hyvyyttään teille annettu.