Ero 11 vuoden suhteesta ja tunteet vaihtuivat toiseen

Olemme alkuvuodesta asti puhunneet satunnaisesti tulevaisuuden haaveistamme ja siitä, että ne ovat muuttuneet. Haluaisin sitoutua ja mennä kihloihin ja ostaa asunnon yhdessä 5 vuoden sisällä. Puoliso taas koki, että hän haluaa elää vapaammin eikä voi luvata noin isoa sitoutumista, koska pelkää, että jää alakynteen eikä hänen tarpeitansa huomioda. Tällä hän tarkotti sitä, että minä olen ns. vahvempi luonne ja pelkää, että jäisi esim. lapsen kasvatuksessa alakynteen. On totta, että olen tempperamenttisempi, mutta huomioin aina myös puolison mielipiteet.

Juhannuksen jälkeen hän pamautti, että haluaa ehkä erota. Olin shokissa, koska emme olleet tosissamme puhuneet erosta. Kertoi, että tarvitsee aikaa miettiä. Tämän miettimiseen teki samalla kun joi monta päivää kaveriensa kanssa. Selvisi myös, että on ”tykästynyt” pitkäaikaiseen ystäväänsä on sekaisin. Olin aivan rikki tästä, koska tunnen myös hänen ystävänsä ja olemme viettäneet useita iltoja yhdessä.

Huutoitkin kotona 4 päivää ja hän vietti kesälomaansa ja joi nuo päivät tämä ystävän seurassa (hänellä on vain 2 ystävää.) Sanoi, että ei voi olla kotona (asumme yksiössä) kun tilanne on niin tulehtunut ja vaikea. Tuli aina yöksi kotiin kuitenkin.

Päädyimme eroon, koska sanoin, ettei hän antanut minulle vaihtoehtoja. Olisin halunut hänen kanssa kaiken, mutta hän ei uskalla sitoutua syvemmin vaikka olemme seurustelleet 11 vuotta ja olemme pian 30 vuotiaita. Lisäksi tuo ihastuminen ystävään häiritsee ja tiedän, ettei hän voisi jättää tätä ihmistä elämästään, koska hänellä on vain kaksi hyvää ystävää.

Jälkeen päin tivasin onko tämän ystävän kanssa tapahtunut jotain ja hän lopulta kertoi, että kun olimme eronneet niin olivat pussanneet. Se ei kuulemma kuulu minulle, koska olimme eronneet. Oon aivan paskana tästä, koska mielestäni tämä oli viimeinen pisara, joka kertoi epäkunnioituksesta meidän pitkää suhdettamme kohtaan. Hän oli vielä sanonut ettei halua menettää minua ja haluaisi maailman eniten olla ystävä. Miten voisin olla ystävä hänen kanssaan? Ansaitseeko hän ystävyyttäni?

Koko elämältä meni pohja ja olemme olleet 15 v parhaita ystäviä ja 11 v parisuhteessa. Ymmärrän eron järkisyyt ja ne olisi paljon helpompi sietää ilman tätä ihastuskuviota. Tuntuu, että en tunne enää minulle maailman rakkainta ihmistä ja hän hoiti tämän eron itselleni traumaattisella tavalla.

Tänään hän tulee viikonloppureissulta tämän ihastuksen luota. Pelkään, että ovat taas pussanneet tai edenneet pidemmälle. Se ei enää kuulu minulle, mutta en halua majottaa häntä täällä jos ovat menneet esim. sänkyyn. Olenko liian kylmä jos sanon, että ovi on tuossa ja heitän ulos jos ovat touhuillet jotain?

Sydän on särjetty. Nyt joudumme asumaan vielä 5 viikkoa yhdessä yksiössä. Sanokaa miten kestän tämän?