Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kadehdin vanhoja koulukavereitani!
23.07.2014 |
Olen rehellisesti sanottuna kateellinen. Pahimmat seläntakana juoruajat, perättömien huhujen levittelijät, kiusaajat ja ulkopuolelle jättäjät ovat onnistuneet elämässään moninkertaisesti paremmin kuin minä.
Minulla on kouluajoilta 1 läheinen ystävä, rakkaampi kuin yksikään toinen, mutta kadehdin tuon kiusaajaporukan laajaa ystäväpiiriä, jossa ovat tunteneet toisensa ala-asteelta saakka. Yhdessä tekemistä, mökkeilyä, festareita, illanistujaisia.
Ne ilkeimmät tytöt ovat löytäneet rinnalleen menestyviä ja rikkaita miehiä, joiden kanssa aikovat pian naimisiin. Asuvat kodikkaissa taloissa, ja tienaavat töillään ihan mukavasti. Lapsia ei vielä kellään.
Minä puolestaan olen kyllä löytänyt aivan upean, ihanan miehen, jonka kanssa yksi yhteinen lapsi. Oma elämäni on monien muutujien takia johtanut siihen, että nyt 24-vuotiaana minulla ei ole koulutusta. Olen ollut töissä R-kioskilla useamman vuoden, ja sillä olen tienannut juuri sen verran, että saan laskut ja ruoat maksettua, ja pikkurahaa säästöön. Nyt olen lähdössä kouluun, mutta luultavasti alalle, josta en sitten työllistykään. Näin ainakin useimmat minulle alaa ovat kuvailleet.
En tiedä ymmärrättekö kateuteni aihetta, koitan kai sanoa, että on epäreilua, että kiusaajien elämä on vain lipuen mennyt eteenpäin säilyttäen matkanvarrella haalimiaan ystäviä yms. Ja omani puolestaan on ollut kovin kivikkoista ja hankalaa. Olen tehnyt liikaa huonoja päätöksiä, ja nyt pelkää jälleen tehneeni yhden valitessani tämän tulevan alani.
Kommentit (8)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"the race is long, in the end it is only with yourself".
nuo muut tulevat vielä kohtaamaan eroja, sairautta, kuolemaa, pettämistä, lapsettomuutta. jokaisella on taakkansa kannettavanaan ja raskaita asioita jossain vaiheessa edessä.
itse koen, että vasta kouluaikojen jälkeen olen tullut onnelliseksi. siitä syystä, että nyt elän elämääni kuten itse haluan. koulurakenne ja yhteiskunta ovat sellaisia, että joidenkin ihmisten on helpompi pärjätä ja saada rahaa ja ulkoista menestystä, mutta itse koen saavuttaneen minulle tärkeitä asioita. en haluaisi viettää aikaa kovinkaan monen koulukaverin kanssa, siitä syystä että onnellisimmat hetkeni vietän useimiten kahden kesken
en kuitenkaan ole ollenkaan vakuuttunut, että nykyään olisin onnellinen, jos asuisin vielä siellä samalla pikkupaikkakunnalla, jossa kouluaikani vietin. vasta uudet ihmiset ja uudet mahdollisuudet ovat avanneet ovia ja vapauttaneet vanhasta.
Kaikki koulukiusaajat eivät tosiaankaan ole niitä luokan ressukoimpia vaan melko monet suosituimpia ja arvosanojenkin perusteella parhaimpia oppilaita. Nämä ihmiset hallitsevat sosiaalisen kanssakäymisen pelin ja osaavat olla oikein hyviäkin ystäviä niille, joille haluavat olla ystäviä. Jännä juttu muuten, että varsin moni vähemmän suosittukin haluaisi tällaisen luokan suosituimman - vaikkakin koulukiusaajan - kaveripiiriin. On siis aika loogista, että tällaiset suositut oppilaat menestyvät muutenkin elämässään.
Jotkut ihmiset elävät koko elämänsä läpi ilman mitään merkittäviä vastoinkäymisiä. Nro 4:n luulo, että kaikille ihmisille sattuisi elämänsä aikana jotain pahaa, on väärä. Monilla menestyvillä ja hyvällä itsetunnolla varustetuilla on ympärillään tukiverkosto, joka auttaa ja tukee, mikäli jotain vaikeuksia kuitenkin kohtaa.
Ei kuitenkaan kannata kadehtia vaan tehdä jotain saavuttaakseen asioita, joita itse haluaa. Olet lähdössä opiskelemaan, joten nyt voit luoda uusia ystävyyssuhteita, kutsua opiskelukavereitasi illanistujaisiin, käydä heidän kanssaan mökkeilemässä tai festareilla...ihan mitä itse haluat.
älä missään nimessä mene opiskelemaan alaa, joka ei työllistä. Siinä vaan sinä menetät ansiotuloja ja opit asioita joilla et tee mitään.
Mä olen kans aina ajatellut olevani entisten luokkakavereiden silmissä luuseri; amk opinnot kesken, kaksi lasta ja ihan tavallinen rivitalo kolmio. Elämä täyttyy lastenhoidosta ja satunnaisesti käyn ystävien kanssa ulkona tuulettumassa. Törmäsin baarissa vanhaan luokkakaveriin ja hän sanoi olevansa kateellinen minulle kun on lapset ja kaikki. Tuntui aivan kummalliselta, luulin olleeni yleinen hymistelyn ja pilkan kohde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 13:46"]
Jännä juttu muuten, että varsin moni vähemmän suosittukin haluaisi tällaisen luokan suosituimman - vaikkakin koulukiusaajan - kaveripiiriin. On siis aika loogista, että tällaiset suositut oppilaat menestyvät muutenkin elämässään.
Jotkut ihmiset elävät koko elämänsä läpi ilman mitään merkittäviä vastoinkäymisiä. Nro 4:n luulo, että kaikille ihmisille sattuisi elämänsä aikana jotain pahaa, on väärä. Monilla menestyvillä ja hyvällä itsetunnolla varustetuilla on ympärillään tukiverkosto, joka auttaa ja tukee, mikäli jotain vaikeuksia kuitenkin kohtaa.
[/quote]
oon todennut, että sitten kun juttelee jonkun tällaisen ihmisen kanssa, joka välimatkan päästä katsottuna näyttää mielenkiintoiselta ja suositulta, niin pettyy monesti pahemman kerran. se, että pärjää ryhmässä, ei välttämättä tarkoita sitä, että ko ihminen olisi itselle mieluista seuraa sitten kuitenkaan. ko. ihminen voi tuntua vain pinnalliselta ja tylsältä sitten loppujen lopuksi. tietysti tämä on tapauskohtaista. mutta itseltäni on mesti hävinnyt totaalisesti mielenkiinto kanssakäymiseen sellaisten kanssa, se jokin "glow" häviää kun on lähempänä ;)
on totta, ettei kaikille satu mitään katastrofeja elämänsä aikana. mutta pointti on, ettei voi koskaan tietää kenelle niitä sattuu ja milloin. oon todennut, että tärkeintä elämässä on miettiä mitä itse haluaa ja tehdä asioita, joista itse tulee onnelliseksi. silloin se kouluaikojen hierarkia menettää merkityksensä.
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 14:04"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 13:46"]
Jännä juttu muuten, että varsin moni vähemmän suosittukin haluaisi tällaisen luokan suosituimman - vaikkakin koulukiusaajan - kaveripiiriin. On siis aika loogista, että tällaiset suositut oppilaat menestyvät muutenkin elämässään.
Jotkut ihmiset elävät koko elämänsä läpi ilman mitään merkittäviä vastoinkäymisiä. Nro 4:n luulo, että kaikille ihmisille sattuisi elämänsä aikana jotain pahaa, on väärä. Monilla menestyvillä ja hyvällä itsetunnolla varustetuilla on ympärillään tukiverkosto, joka auttaa ja tukee, mikäli jotain vaikeuksia kuitenkin kohtaa.
[/quote]
oon todennut, että sitten kun juttelee jonkun tällaisen ihmisen kanssa, joka välimatkan päästä katsottuna näyttää mielenkiintoiselta ja suositulta, niin pettyy monesti pahemman kerran. se, että pärjää ryhmässä, ei välttämättä tarkoita sitä, että ko ihminen olisi itselle mieluista seuraa sitten kuitenkaan. ko. ihminen voi tuntua vain pinnalliselta ja tylsältä sitten loppujen lopuksi. tietysti tämä on tapauskohtaista. mutta itseltäni on mesti hävinnyt totaalisesti mielenkiinto kanssakäymiseen sellaisten kanssa, se jokin "glow" häviää kun on lähempänä ;)
on totta, ettei kaikille satu mitään katastrofeja elämänsä aikana. mutta pointti on, ettei voi koskaan tietää kenelle niitä sattuu ja milloin. oon todennut, että tärkeintä elämässä on miettiä mitä itse haluaa ja tehdä asioita, joista itse tulee onnelliseksi. silloin se kouluaikojen hierarkia menettää merkityksensä.
[/quote]
Totta, henkilö voi sitten tosiaan osoittautuakin aivan tavalliseksi. Kuitenkin useimmilla ihmisillä on halu pyrkiä menestyjien seuraan. Osittain vasrmasti siksi, että sen menestyjän seurassa olemisesta uskotaan (ihan aiheellisestikin) olevan hyötyä oman menestymisen kannalta. Kun puhutaan verkostoitumisesta, niin nimenomaan kannattaa verkostoitua menestyjien kanssa, koska heillä on vaikutusvaltaa, jota perus-perteillä ei ole.
Alue: Aihe vapaa
Kaikilta löytyy varmasti omat ongelmansa, joten älä kadehdi. Pää pystyyn ja eteenpäin. Onnea ihanasta miehestä ja tsemppiä uuden alanvalinnan suhteen, päädyit sen kanssa mihin ratkaisuun tahansa! Muista, että oman tien löytymiseen menee aikaa, mutta matkakin on tärkeä.
Itse en itse asiassa ole yhdenkään vanhan koulukaverin kanssa yhteydessä, joten minulla ei ole aavistustakaa, olisiko minulla jotain syytä kadehtia heitä. Sellaisen käsityksen sain ainakin jokunen vuosi sitten, että osa on yhteydessä keskenään, mutta voihan olla, että tilanne on muuttunut. Etenkin opiskelemaan lähteneet ovat sen verran liikkuvaisia, että sosiaaliset ympyrätkin ovat muuttuneet, ja lapsuuden kulmille on jäänyt vain tietty porukka. Mutta koulu on lyhyt aika elämässä, joten mitä sitä enää jaksaisi siellä sattumalta samalla luokalla olleiden elämää seurata, ellei mitään yhteistä oikeasti enää ole.