Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
tajusin tänään etten halua..
22.07.2014 |
Istuin tänään raitiovaunussa, tulossa haaveideni työpaikasta. työ maistuu nykyään puulta ja työnkuva tunutuu enää ihastuttaa niitä jotka ei sitä ole tehneet koskaan. Parisuhdetta ei ole, ja kotia en ole jaksanut remontoida, sinne on vaan kannettu tavarani ja niin se sitten jäi. Paras ystäväni muutti ulkomaille ja ystävien yhteydenpito on harevntunut tai se tuntuu hankalalta. Tajusin siinä istuessani ja maisemia katsellessani etten ole varma haluanko elää. en ole masentunut, en koskaan kärsinyt mistään mielnterveysongelmista, enkä ole ollut itsetuhoinen. olen ihan tavallinen tyttö, jolla asiat näyttää ulkopuolisen silmin, ja miksei omienkin, olevan juuri niinkuin pitää ja miten toivoa. siitä huolimatta tänään en ole päässyt yli ajatuksesta etten välttämättä halua elää. Ajatus on jotenkin hirveän pelottava, mutta samalla jotenkin seesteinen. kuulostaa ihan hullulta, mutta onko? onko joku ajatellut samoin. olen vaan aika väsynyt, ja ajattelen usein monista aisoista että "tämä oli tässä, tän mä olen nyt nähnyt"... hmmm.. tavallaan haluisin erooon ajatuksesta, tavallaan taas haluisin vain lakata olemasta. olenkohan ihan sekasin, vai ajatteleeko joku muukin "terve" näin...
Kommentit (6)
Pohdi, mitä ovat unelmasi ja mitä haluaisit tehdä. Ala sitten toteuttaa niitä. Yksi kerrallaan. Se on elämän tarkoitus: luoda oma elämänsä itsensä näköiseksi. Nauti matkasta tyttö!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin ehkä olen. kuulostaisi niin mahtavalta lähteä pidemmäksi aikaa jonnekkin pois, thaimaahan, ah, mutta olisi kamala tulla takaisin tähän samaan "turhuuteen". pelkään että muutun elämän ja maailman suhteen kyyniseksi jos en pääse ajattelutavastani eroon. Maailma tuntuu pahalta paikalta aj ihmiselämä jotnekin niin turhalta.
Elämään kyllästyminen on varmasti oikein ilmaistu asia, sillä tuntuu niin pöhköltä tehdä yhtään mitään. En ole koskaan ymmärtänyt ituhippien puhetta oravanpyörästä loikkaamiseen, mutta nyt alan sisäistää sen asian. Ajattelen myös että toisaalta miksi nyt itsensä tappaisi, kun kuolema tulee jokatapauksessa. voihan tässä sitäkin odotella. Tämän ajatuksen myötä palasi teini-iässä aloittamani harrastus, tupakointi.. voi plaah, kuulostan niin säälittävältä vikisijältä, mutta nyt ei ole oikeasti kyse pelkästään marisemisesta vaan tavallaan tunteesta joka uskottelee mull eettä kuolema olis nyt vaan tosi hyvä ja seesteinen vaihtoehto tälle ihme rämpimiselle.
ps. en voi uskoa että avaudun asiasta av palstalle, mutta olen huomannut joskus että täällä on ihania ja ystävällsiiä vastailijoita kaiken paskan seassa, ehkä niitä olen nyt etsiskelemässä:D
Mieti mikä tekee SINUT onnelliseksi. Ala tekemään tai pyrkimään kohti näitä asioita. Irtisano itsesi. Lähde matkalle. Muuta ystävän luo toiseen maahan. Juhli ja tanssi. Nuku rannalla. ELÄ!!
Alue: Aihe vapaa
Kuulostaa siltä, että olet vain kyllästynyt elämääsi. Tee joku irtiotto? Ota kuukausi palkatonta jos saat ja lennä Thaimaahan?