Minun mieheni

Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä jo toistakymmentä vuotta. Päällisin puolin kaikki hyvin, ihanat pienet lapset, kiva koti ja töitä. Olen mielestäni hyvä puoliso ja äiti. Toisinaan myönnän kyllä komentelevani ja nalkuttavani. Pidän lapsista huolen, mieheni puhtaissa vaatteissa, kodin siistinä ja teen ruuat. Silti EN KOSKAAN saa kaipaamaani huomiota mieheltäni. En kosketusta, halausta, suukkoa. Syntymäpäivänäni ei muista ja kymmenen vuoden aikana olen saanut kukkia alle viisi kertaa. En nyt todellakaan tarkoita, että tarvitsisin ylenmäärin huomiota, mutta edes pikkuisen. Olen usein surumielinen. Kun puhun hänelle, aroistakin asioista, päälleni ei katsota, eikä useimmiten kuule mitä olen sanonut. Sukupuolielämää ei ole. Kihlasormuksen sain pyytämällä, minua ei ole kosittu. Silti olen kuulemma kaunis ja ihana. Eikä hän koskaan ole loukannut minua puheillaan. En ymmärrä?