Lue keskustelun säännöt.
Luulen, äitini on tehnyt suuren virheen - liittyy muuttoon ja koulunvaihtoihin
22.07.2014 |
Olen 18-vuotias vanhempieni luona asuva opiskelija. Asumme pikkukylän keskustassa. Meitä on kaksi lasta sekä vanhemmat, joista isä on ongelmatapaus ja nyt äitini onkin suunnitellut, että me, muu perhe, muuttaisimme n. 20 kilometrin päässä olevaan tuttuun kaupunkiin. Minulle henkilökohtaisesti muutto on samantekevä, mutta olen huolissani, että tämä on väärä ratkaisu. Sisareni menee ala-asteen viidennelle luokalle ja muuton yhteydessä hänen täytyisi vaihtaa koulua johonkin kaupungin kouluun. Pikkukylän koulussa hänellä on kaksi parasta kaveria, ja pelkään, ettei hän saa kavereita uudesta koulusta.
Huolestuttaa myös se, että muuton myötä vuokra keskustakolmiossa on aika suuri, ja tuntuu, että äiti otti asunnon vain hetken mielijohteesta. Muutenkin perheessäni vallitsee täydellinen vaikenemisen kulttuuri, eli asioista ei puhuta, ja jos puhutaan, tunnelma muuttuu kiusalliseksi. En tiedä mitä nyt tapahtuu, isäkö jää asumaan edelliseen asuntoomme? Mitenköhän hän maksaa työttömänä (on kyllä pääomatuloja jonkin verran) sen sitten?
Juu tiedän, että fiksuinta olisi avata suu ja kysyä, mutta enpä tiedä. Eniten huolestuttaa pikkusiskon tilanne. Pikkukylän koulussa oli paljon lähiöteiniäitien kasvattamia adhd-sokerihumala-lapsia, mutta kaupungin koulussa suuremmat oppilasmäärät ja kaupunki on aina kaupunki liikennevaloineen ja risteyksineen....
Kommentit (7)
Kyllä kaikki lutviutuu. T. Peruskoulunsa 4:ssä eri koulussa käynyt ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 14:53"]
Hyvä se on päästä isompiin ympyröihin. Saa ongelmatapaus olla keskenään.
[/quote]
No joo näin se kai on ajateltava. -ap
[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 14:54"]
Kyllä kaikki lutviutuu. T. Peruskoulunsa 4:ssä eri koulussa käynyt ;)
[/quote]
Toivottavasti näin :) -ap
On ymmärrettävää, että olet huolestunut! Ja myös kovin liikuttavaa, että huolehdit niin kovin siskostasi. Näen tässä osittain kyllä myös varoittavia merkkejä. Itse nimittäin teininä ja parikymppisenä huolehdin samalla tavalla pikkusiskostani, mikä suurelta osin johtui siitä, etten tietyistä sekoista johtuen osannut täysin luottaa hänen arvostelukykyynsä siskoni huoltajana. Koin siis tarvetta toimia myös toisena vanhempana siskolleni (isäni ei asunut kotonamme). Tekstistäsi välittyy minulle tunne, että koet ehkä samoin? Ainoa apu tähän minulle oli äidilleni asioista, niin vaikeata kuin se olikin, puhuminen. Kaikista vaikeimmasta asiasta, josta kannoin eniten huolta, en osannut sanoa ääneen vaan kirjoitin hänelle kirjeen, ja jätin sen sellaiseen paikkaan sellaisena hetkenä, että hän löytäisi sen yksin ja joutuisi myös miettimään asiaa tovin, ennen kuin saisi tilaisuuden puhua minulle aiheesta. Myös siksi, että ajattelin hänen loukkaantuvan niin, ettei juttelusta tulisi mitään.
Voisitko sinä kirjoittaa äidillesi kirjeen, jossa ilmaisisit huolesi ja pelkosi? Toisen kirjeen voisit kirjoittaa isällesi. Etenkin, jos asioista puhuminen yhdessä ei onnistu.
En epäile, etteikö siskosi voisi selvitä muutosta, jos häntä tuetaan siinä. Sinä voisit omalta osaltasi auttaa: jutella hänelle asiasta etu- ja jälkikäteen, kysellä, miten uudessa koulussa menee, ja käydä hänen kanssaan yhdessä entisellä kotipaikkakunnalla katsomassa kavereita tms. Muista kuitenkin, ettei sinun ole tarkoitus olla se, joka pitää siskostasi huolta! Se on oikeasti vanhempiesi tehtävä, joten jos sinusta tuntuu, että kannat harteillasi raskasta taakkaa ja vastuuta perheen hyvinvoinnista, ota asia puheeksi. Jos pelkäät vanhempiesi reaktiota, voit puhua myös kouluterveydenhoitajalle, sukulaistädille tai -sedälle, johon sekä sinulla että vanhemmillasi on hyvät läheiset välit, tai muulle turvalliselle, tutulle ja luotettavalle aikuiselle.
Älä jää murheidesi kanssa yksin!
Komppaan edellisiä, mutta lisäksi ehkä yrittäisin kaiken kiusallisuuden uhalla tai siitä tietoisesti piittaamatta keskustella ainakin äitisi kanssa asiasta. Tuulettaa vähän komeroita. Kysyä, onko jotakin jota hän haluaa asiassa sinulle kertoa (sinulle täysi-ikäiselle lapsellensa, ei ehkä sisarellesi).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä hyvä ihminen vanhempiesi raha-asioita murehdi, ne ei kuulu sinulle
Sen verran otan takaisin, että totta kai ne jossain määrin kuuluu, mutta uskoisin että äitisi on laskelmasi tehnyt ja joskus asioita mietitään pitkään mielessä ja kun tilaisuus tulee, siihen on vaan tartuttava. Hän on varmaan ajatellut muuttoa, nyt vaan löytyi kämppä jonne kannattaa muuttaa.
Elämässä tapahtuu yhtä sun toista, joskus on vaan uskallettava. Varman päälle eläminen ei välttämättä ole se paras vaihtoehto.
Hyvä se on päästä isompiin ympyröihin. Saa ongelmatapaus olla keskenään.