Pelkäätkö lapsesi/lastesi puolesta vai oletko enemmän "huoleton"?

Pelkään, tietenkin. Mutta joskus pitää tajuta, että niillä lapsilla ei ole mitään itsemurhaviettiä, vaan ne osaavat pitää itsensä hengissä.

Toisaalta, silloin kun olivat lapsia, niin mies lähti sairaan lapsen kanssa päivystykseen "sillä on keuhkokuume" ja lääkäri vaan sanoi, että antakaa juomista ja lepoa, tuo on ihan tavallinen fllunssa.

Pelkään ihan hirveästi. Kaikkea. Näen mielikuvituksessani tosi väkivaltaisia näkyjä siitä, miten lapsi on vaikka pudonnut pihapuusta naapurin puolelle asvalttiin ja sen kallo on haljennut. Hädin tuskin uskallan niiden käydä ulkomailla ravintolan vessassa yksin, ja jos yhtään menee aikaa niin alan panikoida että joku on ryöstänyt ne mukaansa. Jopa se ahdistaa, jos lapsi nukkuu epätavallisen myöhään sunnuntaiaamuna, alan kuvitella että ehkä se on saanut jonkun kohtauksen ja kuollut.

Tämä on yllättänyt minut täysin omassa äitiydessäni, sillä en muuten ole mitenkään erityisen varovainen tai pelokas.

Olen huoleton, vaikka pelkäänkin lapsen kuolevan nukkuessaan.Minulla on teini-ikäinen ja 3-vuotias, erilaiset huolet molemmissa, mutta ei mitään elämää rajoittavaa.

Olen suht "huoleton" mutta totta kai pelottaa välillä. Oli esim. tilanne kun itse olin 500 km päässä kotoa ja oli sovittu, että lapsi on mummollaan kunnes isänsä pääsi asioiltaan ja lapsi menee isälle viikonlopuksi. No, pe olin siis itse kaukana, mummo oli alkanut ryyppäämään (jep jep, oma äiti on alkanut tissuttelemaan mutta en tajunnut että se on jo NOIN vakavaa...), lasta ei näy missään, puhelin mykkänä ja lapsen isä -yhtä lailla huolesta hätääntyneenä- soittaa mulle ja haukkuu minut samalla kun äitinikin. No, sinä iltana pelotti, olin jo lähdössä ajamaan pois 7 tunnin ajomatkaa, mutta klo 21 saan puhelun että lapsi oli ollut kaverin luona, oli sanonut mummolle minne menee mutta mummo... no, niin. Mutta miten sitä vaan kuvitteli kaikki kauhuskenaariot läpi vaikka kyllä, ihan oikeasti tuo oli loogisin vaihtoehto. Sitin läpi kaikki perheet jotka oletin missä lapsi voisi olla, mutta tämän kaverin hän oli vaan tavannut leikkikentällä ja lapset olivat päättäneet jatkaa leikkejään tämän kaverin luona. Ja lupa mummolta oli, ja eipä sitä lapsi voinut tajuta että humalaisen lupa ei ole pätevä lupa... Ei ole muuten mummoa enää tarvittu lapsen hoitoon. Lapsen "katoamisen" lisäksi tuo oman äidin juopottelu oli aika shokki. Oon mä jonkun aikaa tiennyt että kyllä sille maistuu, mutta on se (kai?) tähän asti malttanut olla juomatta kun lapsi on läsnä.

Huoleton.

Lapsi on saanut kokeilla ja kolhia heti kun siihen vaan kyennyt. Pahempaa olisi tappaa lapsen seikkailumieli ja kokeilunhalu, kuin laastaroida ja puhaltaa pipiä pois. Lapsia sattuu vähemmän kuin aikuisia ja lapset kestää isompia kolhuja, juuri siksi että ovat lapsia ja niiden kuuluukin kestää, koska se kuuluu lapsuuteen!

Pelkään toki veden äärellä että lapsi uimataidottomana tippuu ja uppoaa, mutta meillä on pelastusliivit päällä ja kyllä sen huudosta kuulee kun se sinne molskahtaa.

Varsin hysteeritön olen lapsen kiikuttamisesta lääkäriin. Toiset vie lähes joka flunssasta ja itse katselen ja kotona parantelen. Tunnistan kyllä kun lääkäriä oikeasti tarvitaan, yhtään hutireissua ei olla tehty ikinä.

Pahiten kävi kuitenkin kun villikoksikin tituleerattu lapsi kompastui hiekkalaatikon reunaan ja sai silmäkulman auki ;)

Vielä kysymys: Jos pelkäät, mitkä ovat pahimmat pelkosi? - ei ap

Olen huoleton. Jos jotain jossain tapahtuu, en voi sille mitään. Lapseni siis 11-vuotias. Sen ikäistä ei sitoa itseensä kiinni. Itselläkin huoleton lapsuus, riitti kunhan oli joka päivä klo 17.00 ruokapöydässä, muuten sai tulla ja mennä miten halusi.

[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 13:58"]Vielä kysymys: Jos pelkäät, mitkä ovat pahimmat pelkosi? - ei ap

[/quote]

Pelkään ihan arkisia asioita... Rappusissa kompastuminen, kiipeilytelineestä (tai vielä korkeammalta putoaminen), hukkuminen, auto-onnettomuus... Huh, kamalaa ajatellakin :/

Pelkään niin, että hampaat tippuu suusta. Yritän kuitenkin olla rajoittamatta lasteni elämää omien pelkojeni takia.

Saavat siis mennä ja tulla aika keskiverrosti. On minua tiukempia vanhempia, mutta myös rennompia.

[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 14:01"]Olen huoleton. Jos jotain jossain tapahtuu, en voi sille mitään. Lapseni siis 11-vuotias. Sen ikäistä ei sitoa itseensä kiinni. Itselläkin huoleton lapsuus, riitti kunhan oli joka päivä klo 17.00 ruokapöydässä, muuten sai tulla ja mennä miten halusi.

[/quote]

Oppisipa tuohon itsekin ajan kanssa. Lapseni tosin vasta 3v, ja pienempi on puolivuotias.

Olen kyllä aika varpasillani tuon melkein 2v tytön kanssa. Esim. puistossa haluan nähdä koko ajan missä menee ja kotonakin olen lähes koko ajan tietoinen mitä tekee. Eniten pelkään ehkä, että tukehtuu johonkin mitä laittaa suuhunsa tai sitten, että juoksee auton alle tms. On kova menemään, mutta kun ei ymmärrä oikein vielä mitä osaa ja mitä ei. Kiipeää esim puistossa isompien perässä korkealle ja unohtaakin yhtäkkiä että piti pitää kiinni.

Kotona olisin ehkä höllempi ellei olisi tuota vauvaa vielä lisäksi. Tällä isommalla 2v:llä siis myös tapana käydä läpsimässä vauvaa tms

Yksi pvä kerkesin juuri väliin kun oli tarjoamassa siskolleen (5kk) herneitä....

Kyllä minuä pekkään. Mutta yritän ajatella, että en mitenkään voi suojella lapsia kaikelta. Ja en anna pelolle liikaa valtaa, niin että se vaikuttaisi normaaliin elämään. Pelko johtuu ehkä osittain siitäkin että olen esikoiseni menettänyt puolen vuoden ikäisenä, kuitenkin täysin ilman mitään onnettomuuksia tms.

Kolme vuotiaamme tipahti joku aika sitten sohvalta pää edelle alas, vaikka me mieheni kanssa olimme siinä myös. Minä säikähdin ihan mahdottomasti, näin kaikki kauhukuvat miten lapsi olisi voinut taittaa päänsä esim. sohvapöytään jne. Selvittiin vain itkulla ja pienellä haavalla jalassa.

Sain mielessäni kehitettyä myös autokolarin, kun lapsi lähti viikko sitten sukulaiseni mukana mummolaan. Itse menin myöhemmin viikolla perässä. Tosin sain myös kehiteltyä autokolarin kun oltiin ihan itse liikenteessä. Kai se on sellaista menettämisen pelkoa. Ja tiedän kuitenkin että ei elämistä näiden pelkojen vuoksi voi lopettaa. Eli pyrin kuitenkin olemaan huoleton ja olemaan kieltämättä ihan kaikkea. Pidän pelkoni omassa tiedossa.

Niin pahin pelko on kai tuo autokolari.

[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 14:05"]

[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 14:01"]Olen huoleton. Jos jotain jossain tapahtuu, en voi sille mitään. Lapseni siis 11-vuotias. Sen ikäistä ei sitoa itseensä kiinni. Itselläkin huoleton lapsuus, riitti kunhan oli joka päivä klo 17.00 ruokapöydässä, muuten sai tulla ja mennä miten halusi.

[/quote]

Kyllä opit ajan kanssa. Toista ihmistä ei vaan voi kahlita, omistaa tai kytätä alati. Jossain vaiheessa lapset kasvaa "isoiksi" ja niille tulee omat menot ilman vanhempia. Silloin täytyy vain toivoa parasta.

Oppisipa tuohon itsekin ajan kanssa. Lapseni tosin vasta 3v, ja pienempi on puolivuotias.

[/quote]