Käsi sydämelle, miksi lapsilukusi jää yhteen?

Ja jos ei ole, niin aika monella yksinelävällä on kuitenkin läheisiä ystäviä yms. Että ei siinä nyt automaattisesti niin yksin olla - eikä automaattisesti olla ei-yksinäisiäkään, vaikka sisaruksia olisi kuinka monta.

Toivottavasti tämä omakin neitimme, nyt 4v, on silloin jo löytänyt Jaakkonsa:)) (on päättänyt mennä Jaakon kanssa naimisiin)



t. ap

aika jättää, jää yksin. itselläni on alkoholisti-sisar ja olisin todella onnellisempi ilman sisartani. Kun vanhemmistani aika jättää, joudun kantamaan huolta sisarestani

Koko raskauden ajan pelkäsin, että saan keskenmenon. En halua sitä kiitti enää.

joista toinen asuu Australiassa ja toinen Italiassa, kaikilla omat työt ja perheet ja näemme TODELLA harvoin. Kun vanhemmistamme aika jättää, niin eipä meistä toisillemme niin kovin suurta tukea ole. Ei ne sisarukset siis välttämättä ole toisillensa mikään tuki ja turva.

Ei tarvitse vaihtaa autoa, ei tarvitse uudelleen valvoa, saa jo hengähtää hieman itsekseenkin...



Ja silti tämä ei ole ihan varmaa vielä, mutta helppoa ainakin olisi näin. Ja minähän tykkään helposta. En ole masokisti-uhrautuja -tyyppiä. Ja materialistinenkin olen, tai ehkä vain mukavuudenhaluinen...

äiti täysin dementti. Tuttavallani on oma perhe jne. mutta on useaan otteeseen sanonun että antaisi mitä tahansa siitä että hänellä olisi nyt sisaruksia joiden kanssaan jakaa taakka (=isän kuolema ja äidin sairaus). Puoliso ei kuitenkaan pysty täysin asettumaan hänen asemaansa.



Toisella ystävälläni ei ole enää muita sukulaisia kuin äiti, aika paljon hänkin on nykyään puhunut siitä kuinka olisi mukavaa kun olisi sisaruksia.

joskus lopu. Tosin esikoinen vasta 7kk... Jäi kyllä ahdistava olo... olin aina ajatellu 3 lasta haluavani jos luoja suo...

kotona olemiseen meinasin todella hajota

kuinka paljon mukavampaa olisi jos ois vaan yksi, pääsisi niin paljon helpommalla.. ja älkää ymmärtäkö väärin, rakastan toista lastani hirveästi, enkä millään tavoin kadu hänen hankintaansa, mutta välillä vaan mietiskelen tuollaista.



Meillä jää siis mukavuuden halusta lapsiluku kahteen

Kunnes " sairastuin" vakavaan vauvakuumeeseen esikoisen ollessa 4,5v.

Saimme sitten toisen lapsen vuoden päästä vauvakuumeen alusta.

Heti sen jälkeen halusin seuraavan vauvan.. ikäeroa tuli 1,5v.

Ja sen jälkeen seuraavan.. jota nyt odotellaan.. ikäeroksi tulee jälleen 1,5v.



.. ja vielä ainakin yhden haluan tämän perään.

100 varma, et jääkö lapsiluku yhteen. Toisinaan tekis mieli vielä sellasta nyyttiä syliin, mut toisaalta kun järjellä ajattelee niin..nyt just on hyvä.

yhtäpäljon kun esikoista ja sit miten voi olla 100sella tasapuolinen molemmille. Ja mitä jos alkaakin " vihaamaan" esikoista. tai mitä jos sit katuu kun tuli tehtyä toinen eikä jaksaiskaan...???

Ainoalla lapsella ei ole koskaan kotona leikkiseuraa, aikuisen täytyy olla aina " järjestämässä" tekemistä tai viemässä ja hakemassa kavereilta. Kun vanhemmista aika jättää, tämä ainoa lapsi on muuten aika yksinäinen... (tuo on kyllä tietysti aika kaukaa haettu)

ehkä mukavuudenhalusta olen edelleenkin " vain" yhden lapsen äiti.

lapsen kannalta ja ajattelin että hän jää paitsi sisar/veljen rakkaudelta ja kiistoilta. Ja toiseksi jos ainokainen sattuu kuolemaan niin minä jään lapsettomaksi loppuelämäksi. no nyt on 2 ja ajattelen että 3. olis mukava riitapukari muille =) kohtalosta ei koskaan tiedä

siksi että en tiedä haluanko/uskallanko enää hypätä siihen " raskaana vai ei ruljanssiin" , kun muistan niin selvästi vielä mitä se oli..pettymystä ja masennusta.

En haluaisi tyttölasta, en olla raskaana, en synnyttää, en kärsiä vauva-aikaa... Ei kiitos enää.

mutta en halunnut " tehdä" toista lasta huonoon parisuhteeseen. Miehen alkoholiongelma selvisi minulle vasta esikoista odottaessani ja paheni koko ajan, se oli syynä.



Lopulta siis erosin ja nyt elän kaksin lapsen kanssa. Eli ikävä kyllä lapsiluku jää yhteen :(

niin se ainoa lapsi on aika yksinäinen. Sitä joutuu kyllä miettiä!!! Jos ajattelee omalle kohdalle, niin olisihan se aika ankeeta.