Yritän koulia nuukuutta itsestäni huonolla menestyksellä.

Tuo on tauti josta on tosi vaikea parantua. Mutta hyvä kun yrität. Ostatko koskaan lapsille irtopallojäätelöitä kioskista?

Nuukuus ainakin itselläni liittyi turvattomuuden tunteeseen. Kävin terapian 2008-2009 ja sen jälkeen on alkanut helpottaa. Noiden vaatteiden suhteen ajattelen, että jos en jaksa nähdä vaivaa, annan, ja jos jaksan nähdä vaivaa, myyn. Minusta palkkio myynnistä kuuluu sille, joka laittaa vaatteet myyntiin. 

Kuulostaapa tutulta. Itsekin olen häiritsevän pihi -ja yllätys, yllätys!- kokenut turvattoman lapsuuden. Kiitos kolmoselle, kun vinkkasit yhteydestä. Mielellään otan vinkkejä vastaan, kuinka tästä"parantuu". Turvattomuuden tunnetta olen kyllä jo aika paljon työstänyt.

Nelonen jatkaa: Saan suurta nautintoa siitä, kun annan lahjoja tai tavaroita yleensäkin muille. Itseeni en vaan osaa satsta.

jaa. mulla on kaksi tyttöä ja annan jos kehtaan, saavat vaatteet kulutettua niin huonoon kuntoon, että en kehtaa antaa kenellekään. Laihoja ja luisia molemmat, niin kuluu.

Enkä muutenkaan ole ikinä tienannut kirppiksiltä mitään ja vanhojen vaatteiden valokuvaaminen olisi minulle liian outoa (huutis?)

Kolmonen tässä. Mulla on helpottanut, kun olen oppinut tunnistamaan omat tarpeeni. Kun huolehdin omista tarpeistani, on helpompi jakaa myös muille. Kaikesta ei tarvitse pitää kiinni, kun huomaa, että saa sen mitä tarvitsee muutenkin. Eikä nurkan takana vaani koko ajan se paha päivä, jota varten pitäisi säästää. Mutta nuuka olen kyllä edelleenkin, mutten mitenkään sairaalloisen nuuka. Ja olen oppinut törsäämään asioihin, joita itse pidän tärkeinä ja jotka ilahduttavat minua (asunto, lastenvaatteet). Ja myös tasapaino on tärkeää: välillä voi nuukailla (halvat pakettituutit) ja välillä törsäillä (ne irtojätskit).

Kannattaa myös miettiä,. mitä varten säästää. Itse haluaisin lapsilleni paremman aikuisuuden eli perintöä, mutta havahduin huomaamaan, että haluan heille myös hyvän lapsuuden, johon kuuluu lelut ja matkustelu. Niinpä on tärkeää pitää törsääminen ja säästäminen tasapainossa.

Kiitos asiallisesta vastauksesta. Minunkaan saituuteni ei ole äärimmäistä, mutta koen sen jossain määrin elämää rajoittavaksi. Olen mm. esteetikko, mutten kuitenkaan esim. asu niin kauniissa ympäristössä kuin haluaisin (enkä nyt tarkoita, että pitäisi jossain lukaalissa asua). Pihistelemällä rahojani yritän varmaankin hallita elämääni. Jospa tämä itsetutkiskelun myötä vielä helpottaisi.

nelonen

Teit ihan oikein kun annoit ilmaiseksi, ei kai ylimääräinen tavara mihinkään mahtuisi kun alkaisi odottaa saavansa hinnan.  Pihit ihmiset eivät hyödy yhtään enempää.

Minullakin nuukuus liittyy turvattomuuden ja epävarmuuden tunteisiin. Ja toisaalta se on käytännön pakkokin; ei minulla ole oikeastaan koskaan ollut rahaa. Olen silti saanut aina hankittua mitä olen tarvinnut, en ole koskaan joutunut ottamaan lainaa ja olen selvinnyt pahoistakin päivistä sen säästäväisyyden ansiosta. 

Minuakin on joskus harmittanut se, että olen antanut pois tavaraa jonka kuitenkin olisin halunnut myydä, koska olen silloin halunnut miellyttää toista ihmistä enkä siksi ole kieltäytynyt. Onhan se nyt ihan tervettä ja normaalia, että harmittelee sitä, että ei ole tavallaan huolehtinut niistä omista tarpeista ja jotenkin alistunut toisen tarpeille, vaikka se toinen ei sitä ole mitenkään edes vaatinut.  Nykyään en ikinä tarjoudu antamaan kenellekään mitään, koska rehellsiesti sanottuna kaikki ympärilläni ovat minua varakkaampia, eivätkä tarvitse tai haluakaan minulta mitään. Ja kun olen kieltäytynyt (esimerkiksi perhetuttu, joka on siis aidosti varakas, oletti että annan lapseni pieneksi jääneet tavarat hänelle) niin mitään pahaa ei ole tapahtunut. Ei se ole isoa asia ihmiselle, joka tienaa tuhansia euroja kuussa, että ostaa marketista uuden haalarin eikä saa sitä ilmaiseksi. Tulee jotenkin hyvä mieli, kun tajuaa että voin sanoa myös ei ja elämä silti jatkuu.

sääntö numero 1 elämässä: älä kadu tehtyjä päätöksiä. ne on jo tehty eikä saa takaisin. hae positiivista siitä mitä olet tehnyt. opi siitä mitä olet tehnyt äläkä toista tyhmyyksiä.    

sait iloa kun annoit lahjoja. myy sitten jatkossa jos kaduttaa antamisesi.