Treenaan hiki päässä lähes päivittäin, jotta kelpaisin miehelle
Joka on ylipainoinen. Omat mittani alle 3kk synnytyksestä ovat 57/163.
Kommentit (52)
Olen mieluummin se justiina, jonka vuoksi mies saa tehdä mitä vaan.
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 15:11"]
Onko kaikki nyt sitten sitä mieltä, että mun ehdottomasti kannattaisi erota näillä perusteilla? Ap
[/quote]
Ei ole, mutta mieti nyt hetki! Onko se mies todella muuten niin ihana kultakimpale, että sinun kannattaa tehdä hänen vuokseen mitä vaan.
Annas kun arvaan, treenaaminen ei ole ainoa mitä miehen vuoksi teet. Luultavasti se olet sinä, joka siivoat miehesi jäljet, peset hänen pyykkinsä jne.
Mitäkö sinun pitäisi tehdä? Sinun pitäisi aikuistua ja itsenäistyä. Sinun ei enää tarvitsisi elää tois(t)en ilmis(t)en ehdoilla, vaan uskaltaisit olla rohkeasti oma itsesi. Silloin sinun ei tarvitsisi miettiä, kelpaatko SINÄ jollekin, vaan se joku muu saisi miettiä, mitä hänen (miehesi) pitäisi tehdä, jotta kelpaisi sinulle.
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 15:59"][quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 15:11"]
Onko kaikki nyt sitten sitä mieltä, että mun ehdottomasti kannattaisi erota näillä perusteilla? Ap
[/quote]
Ei ole, mutta mieti nyt hetki! Onko se mies todella muuten niin ihana kultakimpale, että sinun kannattaa tehdä hänen vuokseen mitä vaan.
Annas kun arvaan, treenaaminen ei ole ainoa mitä miehen vuoksi teet. Luultavasti se olet sinä, joka siivoat miehesi jäljet, peset hänen pyykkinsä jne.
Mitäkö sinun pitäisi tehdä? Sinun pitäisi aikuistua ja itsenäistyä. Sinun ei enää tarvitsisi elää tois(t)en ilmis(t)en ehdoilla, vaan uskaltaisit olla rohkeasti oma itsesi. Silloin sinun ei tarvitsisi miettiä, kelpaatko SINÄ jollekin, vaan se joku muu saisi miettiä, mitä hänen (miehesi) pitäisi tehdä, jotta kelpaisi sinulle.
[/quote] no on ja ei. Mistä sen tiedän, kun en ole muiden kanssa ollut! Se on yksi syy huonoon itsetuntooni. Mutta en mä sen puolesta kotitöitä tms. tee. Muuten tuossa viestissä on paljon
perää. Jos voisin olla varma että joku hyvä mies mut ottaisi, ehkä en skitsoilisi mieheni sanomisista. Mutta myös siinä tapauksessa itsetuntoni perustuisi toisen mielipiteeseen minusta. Itsetuntoni on edelleen heikentynyt siksi, että mies ei ole vuosiin halunnut seksiä kuten ekat pari vuotta. ... ap
olen satakiloinen olen satakiloinen kaukana on vuodet laiheliininä, sävel sama kun oon kolmekymppinen......
Voi ap, sun elämä on sun elämä, oli siinä tuo mies tai ei. Rupea elämään sellaista elämää kuin itse haluat, äläkä etsi jonkun toisen hyväksyntää. Itsetunto tulee sisältä, ei siitä että seisot rivissä jonkun vähä-älyisen itsekekseisen äijän arvosteletavana.
Jos mies ei ole vuosiin ollut sinusta kiinnostunut muutenkaan, sulla ei ole mitään menetettävää. Lisäksi jos hän ei halua sinua, onglema on hänen. Sun pitää miettiä haluatko sinä häntä? Tuleeko sinulle kiva ja kiihottunut olo miehen kropasta tai edes tyypin persoonasta saati sen kommenteista? Mitä sinä saat suhteesta? Vai oletko siinä vain siksi että pelkäät ettei kukaan muu huoli ja lapsikin on siinä?
Elämä on tosi lyhyt. Sun pitää nyt miettiä mitä sinä haluat ja kehittää itseäsi ja itsetuntoasi siihen malliin. Sitten kun sulla on selvillä kuka olet ja mitä haluat, sitten pystyt ratkaisemaan parisuhteesi kohtalon: haluatko tuon miehen vai et, kelpaako hän sinulle.
Kiitos 47. Mistäköhän revin sitten voimat ajattelutapani muuttamiseksi...
ap
Taisin mennä naimisiin liian nuorena ja kokemattomana, mutta enhän sille enää mitään voi. Ehkä mies puhuisi mulle arvostavammin, jos oikeasti arvostaisin itseäni riippumatta sen sanomisista. Elämäni menee tosiaan hukkaan näin, kun jollain tasolla tiedän, että en ole niin huono kuin usein tuntuu. Ap
Nostan tän nyt vielä kerran ja sitten alan oikeasti miettiä, miten saisin rakennettua muista eli lähinnä miehestä riippumattoman omanarvontunnon. Helvetisti tekemistä siinä on. AP
Nostan tän nyt vielä kerran ja sitten alan oikeasti miettiä, miten saisin rakennettua muista eli lähinnä miehestä riippumattoman omanarvontunnon. Helvetisti tekemistä siinä on. AP
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 18:25"]
Nostan tän nyt vielä kerran ja sitten alan oikeasti miettiä, miten saisin rakennettua muista eli lähinnä miehestä riippumattoman omanarvontunnon. Helvetisti tekemistä siinä on. AP
[/quote]
Sinä tarvitset oman, miehistä riippumattoman ELÄMÄN, omanarvontunto on vain osa siitä.
Hanki miehestä/miehistä riippumatonta elämää, esimerkiksi harrastuksia, opintoja, työtä. Nythän sinä olet olemassa vain miestä varten ja identiteettisi muodostuu miehen kautta.
Oletko koskaan pohtinut, miksi näin on? Oletko suomalainen vai miksi sinun elämässä mies on niin tärkeä? Onko sinulle pienestä pitäen painotettu viime vuosisadan puolivälin kasvattajien tapaan, että nainen ei ole mitään ilman miestä, vai onko sinun suhde omaan isääsi ollut jotenkin ongelmallinen?
Tällaisia mietiskelee nimimerkki kyökkisykolooki.
No ehkä niin. On mulla työ, nyt olen tietysti äitiyslomalla. Oon ihan suomalainen. Isäsuhde on tosiaan ollut ongelmallinen ja olin nuorena tosi ahdistunut siitä, että mulla ei ollut poikaystävää kuin vasta parikymppisenä. Ulkonäöstäni olen ollut epävarma 6-vuotiaasta. Ap
Kuinka typerä voi ihminen olla..? Heivaa ukko ja ala nauttia elämästä.
Voisinhan hankkia myös ammattiapua. Psykologilta tms.
Vihtonen yritti kirjoittaa voisithan, mutta autocorrect...
Äääh, siis vitonen, taas iPad vauhdissa!
Mitä jos treenaisit sitä varten että saat upean uuden miehen rinnallesi ja vanha läski sosiopaatti jäisi nuolemaan näppejään? Vai onko sillä rahaa ja sen takia olet sen paskakasan kanssa?
Kertokaa nyt please te täyspaisemmät sitten mitä mun pitäis tehdä. Miehen mielestä mitään ongelmaa ei siis ole, mutta mulla on koko ajan paha mieli. Ap