Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Oon päivä päivältä kiitollisempi, että meillä on vaan tämä yksi lapsi.

Vierailija
20.07.2014 |

Tarvitsee vain yhden lapsen kouluasiat hoitaa kunnialla läpi.

Ja alkaen vauvaiästä, opettaa vain yhden kerran vaipoista pois, pukeutumaan, syömään yms. perusasiat.

Ei tulisi mitään, jos kaikki pitäisi käydä uudestaa ja uudestaan ja uudestaan opettaa ja käydä läpi.

Yksi lapsi riittää täyttämään täysin mun hoivavietin.♡

Ja yhdenkin lapsen kasvua pystyy seuraamaan yhtä lailla kuin useammankin lapsen kasvua.

Välillä ollut sellainen olo, että pitäisikö tehdä toinen muksulle kaveriksi, mutta juuri tällaisina hetkinä kun on aikaa miettiä asioita, olen todella todella iloinen ja helpottunut, että meille on suotu vain tämä yksi lapsi! ♡

Kommentit (63)

Vierailija
1/63 |
20.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kukin tavallaan. Meillä on kaksi lasta pienellä ikäerolla ja olen erittäin kiitollinen, että näin on. Toki alussa oli rankkaa, mutta nyt pääseen niin helpolla, kun he menevät kuin paita ja peppu, eikä vanhenpien tarvitse koko ajan keksiä jotain viihdykettä.

Vierailija
2/63 |
20.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meilläkin vain yksi lapsi ja ihan hyvä näin :) Sain lapsen juuri opiskelujen jälkeen, en ehtinyt töitä saada. Enkä sitten myöhemminkään niitä saanut. Aloin opiskella uudelleen, pitää hankkia ammatti ja kunnon työ. Että elättää edes tämän yhden lapsen itse.

Lapsella läheiset välit pikkuserkkuihin, ihan niin kuin minulla aikoinaan serkkuihini. Ovat minulle kaikki kuin siskoja ja veljiä.

On niitä oikeitakin sisaruksia siunaantunut. 2en ole nähnyt yli 10vuoteen :) 1kanssa tulen jotenkin toimeen ja 1 kanssa on niin iso ikäero, ettei oikein yhteistä jutunjuurta meinaa löytyä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/63 |
20.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja ne ihanat koulumuistot. Valitettavasti siskoni haki jopa samalle linjalle opiskelemaan aikanaan. Koskaan ei ollut olemassa minua, oli me. Olisimpa joskus ollut ainoa lapsi.

-49-

Vierailija
4/63 |
20.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä en ymmärrä miksi ainokaisten vanhempien täytyy niin kovasti puolustella itseään. Joissain maissa taas on normaalia että lapsia on vaan yksi. Kulttuurikysymyskin. Harva ainokaisen vanhempi kuitenkaan tulee suu vaahdoten selittämään useampi lapsisille miten tämän lapset menevät pilalle kun on sisaruksia. Toisin päin taas kuulee paljonkin. Kun loppujen lopuksi sillä ei ole elämän kannalta väliä onko niitä sisaruksia vai ei. Henkistä pääomaa/huonoa oloa tulee myös niin monista muistakin asioista. Suurin osa lapsista kasvaa ihan "normaaleiksi", niin ainokaisista kuin sisarusparvestakin. En mä koe mitään tarvetta useampilapsisia mollata. Ehkä mä olen joo laiska kun toista en ole tähän putkeen tehnyt, mutta elämä on niin monimuotoista. Me halutaan keskittyä yhteen. Ei ole minulta pois jos joku toinen haluaa monta. En itse asiassa tunne yhtään joka ei haluaisi vähintään kahta.

Vierailija
5/63 |
20.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 16:31"]Mä en ymmärrä miksi ainokaisten vanhempien täytyy niin kovasti puolustella itseään. Joissain maissa taas on normaalia että lapsia on vaan yksi. Kulttuurikysymyskin. Harva ainokaisen vanhempi kuitenkaan tulee suu vaahdoten selittämään useampi lapsisille miten tämän lapset menevät pilalle kun on sisaruksia. Toisin päin taas kuulee paljonkin. Kun loppujen lopuksi sillä ei ole elämän kannalta väliä onko niitä sisaruksia vai ei. Henkistä pääomaa/huonoa oloa tulee myös niin monista muistakin asioista. Suurin osa lapsista kasvaa ihan "normaaleiksi", niin ainokaisista kuin sisarusparvestakin. En mä koe mitään tarvetta useampilapsisia mollata. Ehkä mä olen joo laiska kun toista en ole tähän putkeen tehnyt, mutta elämä on niin monimuotoista. Me halutaan keskittyä yhteen. Ei ole minulta pois jos joku toinen haluaa monta. En itse asiassa tunne yhtään joka ei haluaisi vähintään kahta.

[/quote]

No itsesi ainakin tunnet. ;-)

Vierailija
6/63 |
20.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meilläkin on vain yksi ja ilman mitään ehkäisyä ollaan oltu koko avioliiton ajan. Ihanaa on, yksi on juuri hyvä meille, vaikka etukäteen kuviteltiin että haluttaisiin enemmän.

Välillä tulee melkein syyllinen olo siitä, kun päästään helpommalla ja rahat riittää vaikka itse olen työtön. Mutta ei meitä oikein voi syyttääkään, kun ei enempää ole tullut. Nautin täysillä ja yritän olla hehkuttamatta liikaa, kun kaikilla kavereilla on vähintään se kaksi lasta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/63 |
20.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sisarus ei automaattisesti tarkoita sitä, että lapsilla olisi hyvät välit aikuisena ja hoitaisivat vuoronperään dementoituneita tms  vanhempiaan!

Vierailija
8/63 |
20.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 12:31"]Epäreilua lapselle. Kun olette vanhoja sairaita dementikkoja niin lapsesi joutuu huolehtiman teistä molemmista. Nyt lasta hoitaessa teitä on kaksi siinä ja voitte jakaa huolet.

 

[/quote]

Olen ainut lapsi, 40v ja ei se ainakaan minulle ole ongelma.

Kaikkihan me tänne yksin synnyttää ja yksin kuollaan. Kaikkien meidän on lopulta ITSE kannettava vastuumme, valintamme, koko elämämme. Jakaa voi muidenkin kanssa, kuon sisarulsen, jos siihen yleensä on tarvetta. Koska lopulta työmme ja ratkaisumme teemme itse. Ei tällä kukan voi puolestamme elää ja siihen ei auta siskous, veljeys. Suuri maailma on täynnä muitakin ihmisiä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/63 |
20.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Monilla tällä hetkellä yksilapsisilla onnkuitenkin mahdollisuus toiseenkin joskus. Miksi olisi vain yksi ainoa oikea ikäero (pieni) ja odottajien/yhteen tyytyvien pitää aina selitellä :D

Vierailija
10/63 |
20.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kysyppä lapselta tykkääkö hän olla ainut lapsi?.Veikkaanpa että ei varmasti toivoisi lisää sisaruksia.Meillä ainakin vaikka on 5lasta niin lapset haluaisi vieläkin sisaruksia:)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/63 |
20.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minusta tuntuu, että vanhemmat hankkivat toisia lapsia luullen sillä olevan suurempi merkitys kuin on. Minulla on veli emmekä KOSKAAN pienenä leikkineet mitään yhdessä. Minä olin kiinnostunut tyttöjen jutuista ja gän valaista ja autoista. Teini-ikään saakka tappelimme todella paljon. Nyt aikuisena välimme ovat ihan ok. Tietenkään en hänestä luopuisi, mutta vanhemmillamme oli tosi rankkaa kahden lapsen kanssa ja heillä ei ollut kummallekaan tarpeeksi aikaa, koska loivat myös uraa samalla. Olen lukenut parikin tutkimusta, joiden mukaan alle kahden vuoden ikäerolla syntynyt sisarus on lapsen hyvinvoinnille suurempi riski kuin vanhempien avioero. Se veroittaa koko lapsuuden ja nuoruuden vanhempien voimavaroja, aikaa ja varallisuutta. Googlatkaa :) En ainakaan missään tapauksessa "ylistäisi" jotain sisarussuhteita. En ole täällä Helsingissä tavannut koskaan ketään nuorta tai aikuista, jonka paras tai edes hyvä ystävä olisi oma sisarus. Harvemmin ovat edes samaa sukupuolta. Kyllä ne kaverit ja sosiaaliset suhteet on ihan itse tehtävä ja usein lapsuuden kaverit säilyvätkin läpi elämän.

Vierailija
12/63 |
20.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siinä on paljon hyviä puolia jos lapsia useampi. Oppivat jakamaan asioita ja heistä tulee aikusena jaksavia sekä ahkeria työntekijöitä.Jos lapsesta asti joutuu tekemään töitä niin ei aikusenakaan valita vähästä työnteosta.Oppii ajattelemaan myös toisen parasta ja huomioimaan muita ihmisiä myöskin enemmän.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/63 |
20.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä ymmärrän valintana paremmin sen, että on yksi lapsi kuin useampi hyvin pienillä ikäeroilla. En ole koskaan hyväksynyt ajatusta tehdä jotakin ja selvitä siitä sitten vain jotenkuten sumussa ja hajoamaisillaan muutaman vuoden ajan. Kyllä kaikista elämänvaiheista pitää nauttia tai sitten niitä valintoja ei tehdä. Esim. siskoni perhe nautti taloprojektista. Se itse asiassa lähensi heitä ja oli hauska harrastus, vähän niin kuin pari vuotta retkeilemässä jokainen ilta ja viikonloppu. Minä taas en kestä keskeneräisiä asioita. Ahdistun ja masennun. Meille ei taloprojeti tulllut kyseeseenkään.

Miehen sisko taas hankki kolme lasta neljässä vuodessa. Kertoo edelleen oikealle ja vasemmalle, miten hyvä ratkaisu se oli, koska lapset leikkivät nyt hyvin yhdessä, on ollut toisilleen seuraa, vaatteet ovat olleet muodikkaita, vaikka ovat periytyneet pienemmille ja että vain nelisen vuotta piti olla pää sumussa ja selviytymässä ja sen jälkeen on ollut yhtä onnea ja autuutta.

Miksi minä haluaisin viettää neljä vuotta tai edes kahta vuotta pää sumussa? Minä nautin lasteni vauvavuosista (minulla on kaksi lasta isommalla ikäerolla). Ne olivat ja ovat edelleen elämäni parhainta aikaa. Oli  mahtavaa tutustua vauvanhoitoon ja kasvaa äidiksi, vaikka vauva valvottikin. Kirjoitin tuona aikana päiväkirjaa ja kuvasin tuntojani, koska en missään nimessä halunnut unohta niitä. Oli paljon negatiivistakin mutta ehdottomasti enemmän positiivista. Vauvan kanssa tehtiin uusia juttuja ja opeteltiin vanhemmiksi. Toisen lapsen vauva-aika oli vielä tärkeämpää, kun nyt ei enää tarvinnut kasvaa vanhemmaksi vaan vain tutustua uuteen perheenjäseneen. Esikoisen kanssa hoidettiin ja hoivattiin ja valokuvattiin. Oli hauskaa ja ihanaa! En vaihtaisi noita vuosia mihinkään ikinä!

Ymmärrän, että siihen yhteen lapseen halutaan panostaa. En lainkaan käsitä, että rahavaikeuksinen perhe tehtailee lapsia tahdissa ja ihmettelee sitten, miten mihinkään ei ole varaa. Miehen sisko ihmettelee edelleen, miten me pienempituloisina voimme matkustaa ja tehdä viikonloppureissuja ja käydä kaikissa lapsikohteissa ja ravinitoloissa syömässä, vaikka meidän nuorin on nuorempi kuin heidän nuorin ja lapsimäärässäkin eroa on vain yhden verran. Meillä kun on oikeasti laskettu, mihin meillä on varaa ja varmistettu, ettei esim. esikoisen tarvitse luopua harrastuksista siksi, kun on saanut sisaruksen. Rahaa on kerätty säästöön, jotta vauvavuosi sujuu kivuttomasti. Kummankin lapsen vauva-aikana on voitu matkustaa aivan samalla tavalla kuin ennenkin.

Mitä tulee sisarussuhteisiin niin ne ovat hyvin muuttuvia asioita. Miehen siskon lapset tappelivat alle kouluikäisinä koko ajan. Jatkuvasti. Nyt toki tulevat hienosti toimeen. Minun ja sisarusteni välit ovat kohteliaan etäiset. Emme esim. kyläile toistemme luona vaan näemme aina vaan vanhemmillani tai jonkun lapsen syntymäpäivänä. Emme ole parhaita kavereita emmekä tarvitse toisiamme mihinkään. Vanhempani ovat ilmoittaneet jo, että ovat keränneet ns. pahanpäivänrahaston, jonka turvin hankkivat mm. hoitajan kotiin, jos eivät pärjää enää ilman ulkopuolista apua. Emme siis tarvitse toisiamme edes vanhempiemme hoitamiseen, vaikka varmasti käymme katsomassa ja autamme esim. ostosten teossa. Omat vanhempani ja mieheni vanhemmat ovat kaikki riitautuneet vähintään yhden sisaruksen kanssa lopullisesti. Kaikilla neljällä on sisaruksia 4-10 kpl. Osan kanssa ollaan läheisiä ja paljon tekemisissä, osan kanssa ei lainkaan. Ei sisarussuhde ole automaattisesti onnistunut ja ihana, se voi ola myös iso taakka tai - niin kuin minulla - yhdentekevä. En tietenkään toivo mitään pahaa sisaruksilleni ja olisin varmasti hyvin surullinen, jos heille tapahtuisi jotain, mutta he eivät kuulu aktiivisesti elämääni.

Minulla on ystäväpiirissäni kaksi ainoaa lasta. Molemmille kävi niin ikävästi, että he menettivät vanhempansa yhtäaikaa onnettomuuksissa (eri onnettomuuksissa). Kumpikin on kovasti halunnut lapsia ja näille sisaruksia juuri tämän takia. On yksinäistä olla alle 40-vuotiaana perheetön. Tämän takia yksilapsisten perheiden pitäisi pyrkiä saamaan lapselleen elinikäisiä ystävperheitä ja muuta sukua. Jos lapsella ei ole serkkuja tai ne eivät ole läheisiä ja jos ei ole pysyviä ystäväperheitäkään, voi aikuiselämä olla hyvin yksinäsitä. Myönnän itse, että tämän takia lapselleni hankittiin sisarus. Ei siksi, että heistä automaattisesti voisi tulla toistensa parhaita kavereita tai ylipäätään läheisiä, koska näinhän ei ole käynyt minullekaan vaan siksi, että jos jotain traagista meille tapahtuu yhtäaikaa, on lapsillamme se sisarus, joka kokee sen saman. Suru voi yhdistää ja yhteinen kokemus voi lähentää. Ei aina mutta ainakin se mahdollisuus on olemassa. Ei tarvitse yksin setviä omaisuutta tai järjestää hautajaisia. Itsestänikin tuntuu lohdulliselta ajatella vanhempieni kuolemaa, kun tiedän, että sisarukseni ovat kokemassa sen saman ja yhdessä järjestämässä asioita.

Mutta sen sisaruksen voi korvata myös läheinen serkku tai ystävä. Ei se sukulaisuus ole ainoa keino jakaa toisen surua. Ainoat lapsetkin menevät naimisiin ja saavat lapsia. Ehkä niissä isovanhempien hautajaisissa on  mukana puoliso ja omat lapset tuikemassa ja auttamassa. Ei ole mikään automaatio, että ainoa lapsi joutuisi suremaan vanhempiaan yksin tai järjestämään hautajaisia yksin. Se sama lapsi säästyy perinitöriidoilta, lapsuuden kaunoilta, tappelusta siitä, mihin haudataan ja minkälainen arkku. Ne sisarukset voivat olla oikeasti mielettömiä energiasyöppöjä vaikkapa sitten juuri niissä vanhempien hautajaisissa. Ei elämää pysty suunnittelemaan niin, että saisi sisarukset läheisiksi ja välit riidattomiksi. Mies tappeli siskonsa kanssa verissä päin lapsena ja teini-iässä, nuorena aikuisena välit olivat lähinnä korrektit, mutta nyt toisen vanhemmista sairastuttua vakavasti ovat välit lähentyneet huomattavasti. Joskus voi tapahtua näinkin päin. Mutta vielä muutama vuosi sitten mies olisi väittänyt kiven kovaan, ettei saa sisareltaan mitään.

Vierailija
14/63 |
20.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 12:47"]

[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 12:31"]Epäreilua lapselle. Kun olette vanhoja sairaita dementikkoja niin lapsesi joutuu huolehtiman teistä molemmista. Nyt lasta hoitaessa teitä on kaksi siinä ja voitte jakaa huolet.

 

 

 

 

[/quote]

 

Pitäisiko niitä lapsia tehdä toisten takia? No ei.

Et pysty antamaan parastasi hoitaessasi lasta/lapsia joita et ITSE ole halunnut.

Kyllä on niin järjen köyhyyttä!!

[/quote]

 

Nimenomaan toisille niitä lapsia tehdään eikä itselle. Suurimman osan elinajastaan eli aikuisiän he elävät kuitenkin omissa ympyröissään usein itsevalitsemiensa ihmisten parissa, harvemmin vanhempiensa kylkiäisinä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/63 |
20.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

 

 

[/quote]

 Koska lopulta työmme ja ratkaisumme teemme itse. Ei tällä kukan voi puolestamme elää ja siihen ei auta siskous, veljeys. Suuri maailma on täynnä muitakin ihmisiä.

[/quote]

 

Tuolla logiikalla voisi yhtä hyvin sanoa "ei kananta mitään puolisoa itselleen etsiä, kun yksinhän tässä synnytään ja kuollaan, eikä sen puolison kautta voi muutenkaan elää, joten mitä väliä". Sisarukset jakavat saman lapsuuskodin kokemukset. Sinusta sillä ei ole mitään merkitystä, mutta monelle jolla on sisaruksia, se on tärkeä juttu.

Vierailija
16/63 |
20.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 12:38"]Lapsia ei vielä ole, mutta olen miettinyt että olenko itsekäs kun haluaisin vain yhden lapsen. Itse en tullut toimeen sisarusteni kanssa kuin vasta aikuisiällä, joten ei se sisarus aina kaveriksi tule vaikka niin toivoisi.

[/quote]Ei niin.Ja elämässä voi tapahtua niknkin kauheita asioita että tekee kaksi lasta ja menettää kuolemalle toisen.Se sanonta:Ihminen sujnnittelee,Jumala nauraa.

Vierailija
17/63 |
20.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 19:07"][quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 12:38"]Lapsia ei vielä ole, mutta olen miettinyt että olenko itsekäs kun haluaisin vain yhden lapsen. Itse en tullut toimeen sisarusteni kanssa kuin vasta aikuisiällä, joten ei se sisarus aina kaveriksi tule vaikka niin toivoisi.

[/quote]Ei niin.Ja elämässä voi tapahtua niknkin kauheita asioita että tekee kaksi lasta ja menettää kuolemalle toisen.Se sanonta:Ihminen sujnnittelee,Jumala nauraa.

[/quote]Siis ihminen suunnittelee Jumala nauraa.

Vierailija
18/63 |
20.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Epäreilua lapselle. Kun olette vanhoja sairaita dementikkoja niin lapsesi joutuu huolehtiman teistä molemmista. Nyt lasta hoitaessa teitä on kaksi siinä ja voitte jakaa huolet.

 

Vierailija
19/63 |
20.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lapsia ei vielä ole, mutta olen miettinyt että olenko itsekäs kun haluaisin vain yhden lapsen. Itse en tullut toimeen sisarusteni kanssa kuin vasta aikuisiällä, joten ei se sisarus aina kaveriksi tule vaikka niin toivoisi.

Vierailija
20/63 |
20.07.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 12:31"]

Epäreilua lapselle. Kun olette vanhoja sairaita dementikkoja niin lapsesi joutuu huolehtiman teistä molemmista. Nyt lasta hoitaessa teitä on kaksi siinä ja voitte jakaa huolet.

 

 

[/quote]

Tulevaisuudessa, vuonna 2060, vanhainkodit ovat muuttuneet tomuksi, lähihoitajat kuolleet sukupuuttoon ja ainoastaan omat lapset hoitavat vanhuksia. Lapsettomat vanhukset jauhetaan ruuaksi.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän kolme yksi