Vaikea tuleva ekaluokkalainen...
Kyseessä tyttö, joka täyttää kohta 7. On aina ollut luonteeltaan siskojaan haastavampi, temperamenttinen ja uhmakas. Tuntuu että nuo piirteet ovat vain korostuneet eskarivuoden aikana. Kiusaa iso- ja pikkusiskoaan, mutta aina itse suureen ääneen valittaa, että HÄNTÄ kiusataan.
Ihailee isosiskoa ja haluaisi tehdä kaiken yhtä hyvin tai paremminkin kuin hän ja saa kauheita raivareita jos/kun se ei onnistu. Ei halua yrittää uudelleen epäonnistumisen jälkeen. Ei ole juurikaan kiinnostunut lukemisen opettelusta ja eskaristakin tuli huonoa palautetta, kun ei tunnista kirjaimia tai numeroita niin kuin pitäisi. Häntä ei vaan kiinnosta eikä varsinkaan kiinnosta opetella niitä minun eli äidin kanssa.
Vaatteista ja kaikesta tulee kiukuttelukohtauksia, tyttö makaa huoneensa lattialla huutamassa ja sätkimässä. Lyö siskojaan, varastaa tavarat käsistä. Kavereita ei juurikaan ole, koska hän ei itse ole kiinnostunut. Esim. eskarin kautta olisi saanut kavereita mutta hän ei halunnut, hän haluaa leikkiä vain isosiskonsa kanssa. Ja leikeissä hänen on edelleen vaikea tehdä kompromisseja, joten monesti leikit päättyvät hänen raivokohtaukseensa, kun asiat eivät mene hänen mielensä mukaan.
Tiedän, että tämä ikä on monille lapsille vaikea. Jotenkin vaan pelottaa tulevaisuus, millaista mahtaa olla teini-iässä, kun hän on nyt jo noin mahdoton. Yritän komentaa johdonmukaisesti ja olla oikeudenmukainen, mutta myönnän kyllä että usein palaa hermot hänen järjettömään kiukutteluunsa ja huudan hänelle pää punaisena :( Minulla onkin tästä asiasta huono omatunto. Halailemme toki paljon ja kerron hänelle kuinka rakas ja hyvä hän on sellaisena kuin on, mutta silti koen jotenkin syyllisyyttä hänen haastavasta luonteestaan. Pelkään, etten ole osannut ja osaa edelleenkään tukea häntä oikealla tavalla.
Onko muilla tällaisia lapsia? Onko helpottanut vai pahentunut?
Kommentit (5)
Mun molemmat lapset olivat aivan kamalia 6-vuotiaana. Kyllä tokenivat siitä sitten. Murrosikä meni kohtuullisen mukavasti ohi.
Yrittäisin hankkia lapselle apua jo nyt, enkä vasta sitten kun hän ei ole koulussa saanut yhdään kaveria ja hänelle on muodostunut kuva itsestään huonona ja osaamattomana koululaisena.
Eli varaappa aika yksityiselle lasten spykologille ja pyydä häneltä apua.
Meillä ykkösluokkalainen kiroilee joka lauseessa ja hyppii ja pomppii kokoajan. Haukkuu ja lyö muita ja opettajalta on tullut paljon negatiivista palautetta tyttäremme agressiivisesta ja rumasta kielenkäytöstä yms. Oli varmaan enemmän jälki-istunnossa kuin tunneilla. Mitää näistä ongelmista ei ollut ennen koulua. Toivo vaan sydämesi pohjalta että koulun alkaessa tilanne ei pahene. Niinkuin meillä.
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 13:03"]
Toivo vaan sydämesi pohjalta että koulun alkaessa tilanne ei pahene. Niinkuin meillä.
[/quote]
Moniko ongelma on ihan oikeasti parantunut toivomalla sydämen pohjasta?
Teidän huono ja epätasapuolinen kasvatus on tehnyt tytöstä tuollaisen. Vertailet itsekin lapsea sisaruksiinsa, joten ihmekös, jos lapsi peilaa itseään vain sitä kautta.
Suosittelisin antamaan lapselle aikaa ja panostusta. Etsikää lapsen vahvuuksia ja jotain häntä kiinnostavaa harrastusta. Kiinnostukaa lapsestanne muutenkin kuin vertailukohteena.
Tuollaisia äitinsä (ja isänsä) pilaamia sisarussarjan nuorimpia on paljonkin! Yleensä äitien käytös pahenee vain ajanmyötä.