Äh, ero ja minun koirani (ongelma)
Erosimme siis avomieheni kanssa hiljattain ja muutamme erillemme. Ongelman muodostaa koirani, joka on hyvin kiintynyt exääni :/ Voin vain kuvitella mitä tapahtuu kun koira ei enää näe häntä enää, nytkin on mennyt aina eteiseen itkemään ja tärisemään kun exä on lähtenyt töihin.
Pitäisikö antaa koira exälle? Exällä tosin ei ole läheskään niin paljon aikaa koiralle. Toinen vaihtoehto (jonka toimivuudesta en ole varma) olisi ottaa koiralle kaveri, joka saattaisi lievittää ikävää.
Piikille en haluaisi viedä, kuinkahan nopeasti koira unohtaa ikävänsä?
Kommentit (28)
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 13:02"]
Koirasi itki ja tärisi, kun miehesi lähti töihin? Pelkääkö jäädä kanssasi?
[/quote]
Ei kyllä kuulosta terveeltä koiralta ollenkaan...
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 17:09"]
Kerroppa ap missä asut, niin tulen katsomaan miten pidät koiraasi... Haiskahtaa eläinrääkkäykseltä.
[/quote]
Muakin kiinnostaisi tietää...
Kyllä koira ikävästä ajan kanssa eroon pääsee. Tsemppiä opetteluun
Koira unohtaa exäsi kahdessa viikossa.
Kaveri koiralle kuulostaa kyllä hyvältä idealta, saattaa vauhdittaa exäsi unohtamista kun on lajitoveri ja pentukoira joka on uusi ja jännä.
Ota siis ehdottomasti pentu, toiseen aikuiseen saattaa suhtautua ikävissään ja masentuneena yllättävästi jos tunkee koirasi alueelle.
No et helvetissä ota uutta koiraa!
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 12:02"]No et helvetissä ota uutta koiraa!
[/quote]
Miksi ei
Yhteishuoltajuuskin on mahdollinen! Eräillä tutuillani on ainakin toiminut. Tämä toki edellyttää hyviä välejä eksään ja vain maltillista välimatkaa asuinpaikkojenne välillä. Mutta kunhan koira tottuu molempiin asuntoihin, voi sille olla ihan mukavaa nähdä yhtä ihmistä vuoroviikoin tms. Tai pidät muuten vain hyvät yhteydet eksään ja sovitte, että hän ottaa koiran luokseen silloin, kun sinä olet matkoilla tai haluat vapaan viikonlopun?
Koiran yhteishuoltajuuden kulmakivi on kuitenkin varmaan hyvä keskusteluyhteys eksän kanssa ja kypsä käyttäytyminen sen suhteen, ettei koirasta tulee mitään pelinappulaa, edes sitten, kun kuvioon astuu uusia puolisoita yms.
Tai sitten vaan pidät koiran. Kyllähän koirilta joskus kuolee omistajakin, tai perheenjäsen muuttaa pois. Meidän perheemme koira oli todella kiintynyt isääni, mutta jäi erossä äidilleni (ja meille lapsille), kun isän uusi puoliso on koirille allerginen. Isä kävi viikon tai parin välein tervehtimässä koiraa lastenvaihtovuoronsa alkaessa tai päättyessä, ja se oli aina iloinen isäni nähdessään. Koirasta ei onneksi tullut koskaan kiistakapulaa, itse asiassa äitinikin olisi mielellään antanut koiran isälleni, mutta isäni ei vaan voinut sitä ottaa. Koiran kuoleman hetkellä isäni oli kaikista surullisin. Koko perheen suostumuksella koira haudattiin isäni kesämökin pihalle.
En minäkään suosittele uutta pentua, jos motiivit sen ottamiseen olisivat pelkästään tuon ikävän lievittäminen (joka tosiaan kestää max. Sen kaksi viikkoa). Se ei ole pätevä syy, ja kohta olet täällä itkemässä kun olet kusessa kahden koiran kanssa. Kyllä ne syyt pennun ottamiselle pitää olla hiukan toiset, kuten oma henkilökohtainen halusi ottaa koira, sinulla on myös edellytykset huolehtia kahdesta koirasta jne. Jos syy on pelkästään tuo aloituksessa mainitsemasi niin ÄLÄ ota pentua.
Eivät koirat kyllä parissa viikossa tärkeätä ihmistä unohda! Kuinka vajaaälyisiä koiria teillä on oikein ollut? Meidän koiramme muisti kymmenen vuoden takaisella asuinalueella reitin kotiin, kun kerran karkasi siellä - löytyi vanhasta kotipihasta. Ei koira varmastikaan "sure" montaa viikkoa, mutta ei kyllä unohdakaan.
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 12:08"]Eivät koirat kyllä parissa viikossa tärkeätä ihmistä unohda! Kuinka vajaaälyisiä koiria teillä on oikein ollut? Meidän koiramme muisti kymmenen vuoden takaisella asuinalueella reitin kotiin, kun kerran karkasi siellä - löytyi vanhasta kotipihasta. Ei koira varmastikaan "sure" montaa viikkoa, mutta ei kyllä unohdakaan.
[/quote]
koira elää nykyhetkessä, ei menneisyydessä tai tulevassa. Siksi se unohtaa surunsa siinä kahdessa viikossa. Ihan totta, että voi tunnistaa mikäli vastaan kävelee, mutta apn ongelma tulee katoamaan parissa viikossa, eikä se koira enää sen jälkeen exää muistele.
En suosittele yhteishuoltajuutta. Kaveri ei eräänä päivänä saanut enää koiraansa takaisin, ei edes poliisin avulla vaikka hänellä oli kuitti koiran maksanisesta.
Ei uutta koiraa kannata hankkia miehen korvikkeeksi. Itse olen eronnut koiran aikana kolmesta mieskaverista, jotka ovat kuuluneet elämäämme 2-4 vuotta. Koira on ollut jokaisen kanssa paras kaveri ja aina eron tultua olen miettinyt, "selviääkö" koira. Muutaman päivän koira on ollut apea, mutta sen jälkeen elämä on jatkunut. Koira on "vain" eläin eli elää tätä hetkeä, eikä murehdi menneessä.
Yhteishuoltajuus voi olla huono idea. Koiralle voi olla parempi, ettei näe ex-miestäsi, jos on siihen kovin kiintynyt. Aina kun hän saa viettää miehen kanssa pari mukavaa päivää, tuleekin taas ero ja koira on masentuneena muutaman päivän. Parempi ettei hän näe miestä, niin selviää erosta nopeammin. Uusi pentu ei ole ratkaisu, ennemmin uusi rapsuttaja/mies.
Minun vanhempieni koira näki toisen vanhemmistani viiden vuoden jälkeen erosta. Se ei koskaan ole saanut sellaista kohtausta... Anna koira exälle.
Olen siis miettinyt jo kauemminkin toisen koiran hankkimista. Ajattelin vain että olisiko tässä hyvä sauma ottaa pentu, vai lykkäänkö vielä myöhemmälle.
Ei kannata ottaa nyt samantien uutta pentua. Anna tilanteen rauhoittua ensin ja katso sitten uudestaan. Tietysti koirakaveri on aina hyvä juttu, mutta ei tuosta syystä mitä meinaat.
Sun käytös vaikuttaa tosi paljon, älä sääli koiraa ja lässytä sille ikävästä, vaan otat asenteen että elämä jatkuu, lauma supistui, elämä on.
Eikä sitä uutta kannata ottaa noin sormia napsauttamalla, vaan etsi nyt rauhassa sitä uutta pentua ja ota sitten kun tulee hyvä kohdalle.
Koiria pitäisi aina olla vähintään kaksi... Surullista kun ihmiset itsekkyydessään riistävät koiralta mahdollisuuden koirakaveriin :( Ei ihminen lajitoverin seuraa korvaa.
Ota vaan se pentu jos olet jo aiemmin asiaa miettinyt. Siinähän omakin surusi hälvenee kun koulutat pentua. Vanhempikin koirasi saa vähän uutta ajateltavaa.
Kerroppa ap missä asut, niin tulen katsomaan miten pidät koiraasi... Haiskahtaa eläinrääkkäykseltä.