Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Haluatko kysyä 49-vuotiaalta mieheltä mitä tahansa?
Kommentit (57)
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 11:49"]
Miten neuvoisit täysi-ikäisyyttä lähestyviä nuoria? Mitä kannattaa tehdä ja mitä ei?
[/quote]
No sanoisin että kaikkea rahaa ei mm. Kannata käyttää alkoholiin ja juoda sitä liian usein, koska muuten saatat huomata olevasi pian 20-vuotias alkoholisti ja sulla voi sisuskalut olla nii paskana et henki voi lähteä. Älkää tapelko, se on typerää hommaa herätä joka viikonloppu putkasta ja et vankeustuomiot kolkuttelee oven takana. Älkää tehkö myöskään muita rikoksia. Oppikaa kohtelemaan naisia tunteellisesti. Näin sanoisin mies puoliselle henkilölle.
Naiselle sanoisin, että arvostakaa itseänne. Älkää olko hirveitä jakorasioita. Seksistä saa kyllä nauttia, mutta sitä ei tarvitse tehdä jokaisen vastaantulijan kanssa. Ymmärtäkää, et meillä miehillä tää kehittyminen kestää myös hieman 'pidempään'. Ja jos tapaatte pahan pojan ja ihastutte sellaseen, niin älkää ite ainakaan lähtekö sille päihteiden ja rikollisuuden täyteiselle elämälle, koska se tuhoaa myös teidän elämän, oikeasti. Mun nuoruuden kaveri asu kadulla kun se ei tullu porukoidensa kanssa toimeen, käytti anteliaasti päihteitä niin kun minäkin ja oli rikollisissa puuhissa mukana, sit tuli kadulla vastaan kaveri jolla oli kovempi moraali ja se veti niin sitä pataan, että jätkä halvaantui ja istuu tänäkin päivänä vielä 49v pyörätuolissa... Että minä en oikeasti puhu paskaa, haluan vain varottaa. Ja yleensä moni meistä rikollisista ja päihdeongelmaisista kavereista on menny rikki syystä tai toisesta, joten tukekaa, rakastakaa ja koittakaa auttaa se poika siitä ylös. Älkää missään nimessä halventako tai halveksuko, koska se ajaa miehen vaan pahempaan suohon... Tai okei, ehkä ollaan pieni halveksunta ansaittu. Sekin voi vaan kasvattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 11:57"]
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 11:43"]
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 11:27"]
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 11:18"]
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 11:14"]
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 11:04"]
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 10:48"]
Mitä ajattelet itseäsi 10 vuotta nuoremmasta naisesta? Pidätkö ihan penskana vai voisiko olla tasapäinen elämänkumppani?
[/quote]
Ole hyvä vain. Minkäs ikäinen nainen ja millaisessa elämäntilanteessa siellä kirjottelee? :)
Itseasiassa on elämänkumppani. Tapasin v.2006 erään aivan ihanan 31-vuotiaan naisen 41-vuotiaana ja tässä sitä ollaan. Edelleen yhdessä, naimisissa ja on yksi lapsikin. :P
[/quote]
Toit pienen toivonpilkahduksen päivääni, kiitos :)
[/quote]
[/quote]
Epämääräisessä elämäntilanteessa oleva sinua 15 v. nuorempi. Pitäisi osata päättää, mihin suuntaan kulkea.
[/quote]
Kuule mun luonteella on näitä samoja tilanteita vielä 49-vuotiaanakin.
[/quote]
Uskon :) Eipä se ihmisluonto taida iän myötä sinänsä miksikään muuttua. Pitäisi vain tehdä todella isoja muutoksia elämässä, ja jotenkin tuntuu, että ei ole vielä kertynyt riittävästi elämänkokemusta, jotta uskaltaisi tehdä niitä muutoksia. Tosin mistäpä sitä kokemusta syntyy kuin muutoksista... Miten koet sen, että olet jo liki viisikymppinen ja elämässä on tuollainen napero?
Miehet muuten yleensä paranee vanhetessaan ;) Näin ainakin itse ajattelen.
[/quote]
No eipä tässä mittään. Ajattelen, että ihan kivahan toi on et sai tollasen pienen pojan vielä elämäänsä. <3 olin eka sitä mieltä, että mun tytär jää varmaan ainoaksi lapseksi... Mutta kummasti se elämä osaa yllättää. :) sä oot siis syntynyt -80 vai? Mitäs ajattelet siitä, et lähes sun ikänen, eli 31-vuotias mies on mun 19-vuotiaan tytön kanssa yhessä? Voisitko itse harkita rakastuvasi 19-vuotiaaseen nuoreen mieheen jos hän olisi sun mielestä erittäin hyvännäkönen ja luonteilta teillä synkkaisi oikein mukavasti ja kokisit kiinostusta? Mä uskon kyllä et ihmisluonne voi muuttua. Mm. Elämänkokemukset kasvattaa. Oon ihan omalla kohdalla ja monenkin muun kohdalla, mut tietyt perus luonteenpiirteet pysyy kyl samana. Perkele jos rupeaa ukkonen räiskämään tänään...
Mitä tuumisit jos vaimo nyt tulisi yllärinä raskaaksi? Vieläkö riittäisi kunto ja into uuteen vaipparumbaan? :)
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 12:23"]
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 11:57"]
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 11:43"]
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 11:27"]
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 11:18"]
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 11:14"]
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 11:04"]
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 10:48"]
Mitä ajattelet itseäsi 10 vuotta nuoremmasta naisesta? Pidätkö ihan penskana vai voisiko olla tasapäinen elämänkumppani?
[/quote]
Ole hyvä vain. Minkäs ikäinen nainen ja millaisessa elämäntilanteessa siellä kirjottelee? :)
Itseasiassa on elämänkumppani. Tapasin v.2006 erään aivan ihanan 31-vuotiaan naisen 41-vuotiaana ja tässä sitä ollaan. Edelleen yhdessä, naimisissa ja on yksi lapsikin. :P
[/quote]
Toit pienen toivonpilkahduksen päivääni, kiitos :)
[/quote]
[/quote]
Epämääräisessä elämäntilanteessa oleva sinua 15 v. nuorempi. Pitäisi osata päättää, mihin suuntaan kulkea.
[/quote]
Kuule mun luonteella on näitä samoja tilanteita vielä 49-vuotiaanakin.
[/quote]
Uskon :) Eipä se ihmisluonto taida iän myötä sinänsä miksikään muuttua. Pitäisi vain tehdä todella isoja muutoksia elämässä, ja jotenkin tuntuu, että ei ole vielä kertynyt riittävästi elämänkokemusta, jotta uskaltaisi tehdä niitä muutoksia. Tosin mistäpä sitä kokemusta syntyy kuin muutoksista... Miten koet sen, että olet jo liki viisikymppinen ja elämässä on tuollainen napero?
Miehet muuten yleensä paranee vanhetessaan ;) Näin ainakin itse ajattelen.
[/quote]
No eipä tässä mittään. Ajattelen, että ihan kivahan toi on et sai tollasen pienen pojan vielä elämäänsä. <3 olin eka sitä mieltä, että mun tytär jää varmaan ainoaksi lapseksi... Mutta kummasti se elämä osaa yllättää. :) sä oot siis syntynyt -80 vai? Mitäs ajattelet siitä, et lähes sun ikänen, eli 31-vuotias mies on mun 19-vuotiaan tytön kanssa yhessä? Voisitko itse harkita rakastuvasi 19-vuotiaaseen nuoreen mieheen jos hän olisi sun mielestä erittäin hyvännäkönen ja luonteilta teillä synkkaisi oikein mukavasti ja kokisit kiinostusta? Mä uskon kyllä et ihmisluonne voi muuttua. Mm. Elämänkokemukset kasvattaa. Oon ihan omalla kohdalla ja monenkin muun kohdalla, mut tietyt perus luonteenpiirteet pysyy kyl samana. Perkele jos rupeaa ukkonen räiskämään tänään...
[/quote]
Aamusta asti paukkunut ja rytissyt täällä :) 19-v. tuntuu tosi nuorelta, 25-vuotiaskin vielä aika kakaralle. Elämänvaihe niin erilainen ja itse ainakin olin 19-vuotiaana aivan untuvikko enkä tuntenut itseäni kovinkaan hyvin, vain päällisin puolin. En tiedä, mikä meitä voisi henkisellä kokemustasolla yhdistää. Mutta tästä kymmenen vuotta eteenpäin, kokisin tilanteen erilailla. Siis esim. 44 ja 34. Tuskin edes huomaisin ikäeroa, ellei nuoremmalla miehellä tulisi perheen perustaminen mieleen. Itsellä alkaisi olla viime hetket silloin käsillä, jos ylipäätään enää onnistuisi. Miehillä tilanne ei ole niin yksioikoinen ja perustavanlaatuinen. Se ikäerossa ja eri elämänvaiheissa arveluttaa, kuinka sovittaa ne yhteen. Toki se on ihmisistäkin kiinni, mutta ne tuovat silti omat lisähaasteensa parisuhteeseen. Mutta tuo tyttäresi tilanne on näin ulkopuolisin silmin hieman pelottava. Olin itse siinä iässä täysin höynäytettävissä, vaikka haaveilinkin vanhemmista miehistä ennemmin kuin omanikäisistä... Mutta jos mies on luonteeltaan hyvä ja turvallinen, silloin tuo voi toimiakin. Antoisaa, kiitos :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 13:10"]
Mitä tuumisit jos vaimo nyt tulisi yllärinä raskaaksi? Vieläkö riittäisi kunto ja into uuteen vaipparumbaan? :)
[/quote]
Ei. Ja kaksi lasta riittää mulle muutenkin. Olen saanut tytön että pojan. Voiko ihminen enää parempaa toivoa?
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 13:16"]
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 12:23"]
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 11:57"]
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 11:43"]
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 11:27"]
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 11:18"]
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 11:14"]
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 11:04"]
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 10:48"]
Mitä ajattelet itseäsi 10 vuotta nuoremmasta naisesta? Pidätkö ihan penskana vai voisiko olla tasapäinen elämänkumppani?
[/quote]
Ole hyvä vain. Minkäs ikäinen nainen ja millaisessa elämäntilanteessa siellä kirjottelee? :)
Itseasiassa on elämänkumppani. Tapasin v.2006 erään aivan ihanan 31-vuotiaan naisen 41-vuotiaana ja tässä sitä ollaan. Edelleen yhdessä, naimisissa ja on yksi lapsikin. :P
[/quote]
Toit pienen toivonpilkahduksen päivääni, kiitos :)
[/quote]
[/quote]
Epämääräisessä elämäntilanteessa oleva sinua 15 v. nuorempi. Pitäisi osata päättää, mihin suuntaan kulkea.
[/quote]
Kuule mun luonteella on näitä samoja tilanteita vielä 49-vuotiaanakin.
[/quote]
Uskon :) Eipä se ihmisluonto taida iän myötä sinänsä miksikään muuttua. Pitäisi vain tehdä todella isoja muutoksia elämässä, ja jotenkin tuntuu, että ei ole vielä kertynyt riittävästi elämänkokemusta, jotta uskaltaisi tehdä niitä muutoksia. Tosin mistäpä sitä kokemusta syntyy kuin muutoksista... Miten koet sen, että olet jo liki viisikymppinen ja elämässä on tuollainen napero?
Miehet muuten yleensä paranee vanhetessaan ;) Näin ainakin itse ajattelen.
[/quote]
No eipä tässä mittään. Ajattelen, että ihan kivahan toi on et sai tollasen pienen pojan vielä elämäänsä.
[/quote]
Aamusta asti paukkunut ja rytissyt täällä :) 19-v. tuntuu tosi nuorelta, 25-vuotiaskin vielä aika kakaralle. Elämänvaihe niin erilainen ja itse ainakin olin 19-vuotiaana aivan untuvikko enkä tuntenut itseäni kovinkaan hyvin, vain päällisin puolin. En tiedä, mikä meitä voisi henkisellä kokemustasolla yhdistää. Mutta tästä kymmenen vuotta eteenpäin, kokisin tilanteen erilailla. Siis esim. 44 ja 34. Tuskin edes huomaisin ikäeroa, ellei nuoremmalla miehellä tulisi perheen perustaminen mieleen. Itsellä alkaisi olla viime hetket silloin käsillä, jos ylipäätään enää onnistuisi. Miehillä tilanne ei ole niin yksioikoinen ja perustavanlaatuinen. Se ikäerossa ja eri elämänvaiheissa arveluttaa, kuinka sovittaa ne yhteen. Toki se on ihmisistäkin kiinni, mutta ne tuovat silti omat lisähaasteensa parisuhteeseen. Mutta tuo tyttäresi tilanne on näin ulkopuolisin silmin hieman pelottava. Olin itse siinä iässä täysin höynäytettävissä, vaikka haaveilinkin vanhemmista miehistä ennemmin kuin omanikäisistä... Mutta jos mies on luonteeltaan hyvä ja turvallinen, silloin tuo voi toimiakin. Antoisaa, kiitos :)
[/quote]
Mukavaa, että vastasit. :) no joo, he ovat pitäneet yhtä jo viimeiset 3 vuotta.. eli siis kun suhde alkoi niin olivat 16 ja 28-vuotiaita ja sitä ennen kavereita jonkun aikaa... Mä mietin joskus, että oonkohan mä ollu hirveän huono isä kun oon tuollasen sallinu? siis sehän on nyt pääasia, että heillä on menny hyvin ja tyttäreni on onnellinen. Just tätä mä hänelle toivoinkin. Mut tietysti, kyllähän se ikäero alussa pelottavan suurelta kuulosti ja onhan se suuri vieläkin, mutta kun hyvin menee ja siihen on jo jotenkin tottunut, niin ei siinä enää ongelmaa näe... ja miehelläkin oli omat taustansa, huumeita ja rikollisuutta... mutta mikäpä minä olen saarnaamaan, kun mäkin olen ollut alkoholisti ja mieron tiellä muutenkin? mut sittemmin raitistunu ja lopettanu tuon mieron tiellä olemisen ja nykyään pystyn alkoholia nauttimaan ihan kohtuudella joskus. :) se oli tuo silloinen rankka elämäntilanne joka ajoi juomaan... säälittävää, kun ihmisellä on joka tapauksessa kuitenkin vastuu aina itestään... niin ei sitä voi tuommosenkaan piikkiin ihan täysin perustella. Mut mä tiedän, et jos tyttären poikaystävä ois satuttanu häntä jotenkin, niin hän ois aivan viiiitunmoisissa ongelmissa mun kanssa... koska ei sillä välii, et hän on ollu sellanen rikollinen tyyppi, niin oon ollu minäkin ja tunnen siltä puolelta myös ihmisiä... Sanoisin et älähän ala nyt "isälles" turpaa soittaa, kun mä oon kuitenkin sua 18-vuotta vanhempi. Mulle on vaan hirveen tärkeetä ollu se, et mun tytär on oikeesti onnellinen. Siksi olen antanut hänen tehdä niitä valintoja, mitkä välillä on ollu aika radikaalejakin, että hän löytäisi sen oman tiensä, enkä minä olisi myöskään ollut liikaa vastustelemassa ja estämässä sitä oman elämän tien löytymistä... mut sit tietysti oon yrittäny myös olla hyvä isä ja kasvattaa ja tyttäreni on suuresti rakastettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 13:29"][quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 13:10"]
Mitä tuumisit jos vaimo nyt tulisi yllärinä raskaaksi? Vieläkö riittäisi kunto ja into uuteen vaipparumbaan? :)
[/quote]
Ei. Ja kaksi lasta riittää mulle muutenkin. Olen saanut tytön että pojan. Voiko ihminen enää parempaa toivoa?
[/quote]
Jos vahinkoraskaus sattuisi, mitä luulet että siinä kohtaa tekisitte? Onko vaimolla muuta kuin teidän yhteinen lapsenne ja oletteko keskustelleet asian läpi että nykyiset riittää myös hänelle? :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 13:52"]
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 13:29"][quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 13:10"]
Mitä tuumisit jos vaimo nyt tulisi yllärinä raskaaksi? Vieläkö riittäisi kunto ja into uuteen vaipparumbaan? :)
[/quote]
Ei. Ja kaksi lasta riittää mulle muutenkin. Olen saanut tytön että pojan. Voiko ihminen enää parempaa toivoa?
[/quote]
Jos vahinkoraskaus sattuisi, mitä luulet että siinä kohtaa tekisitte? Onko vaimolla muuta kuin teidän yhteinen lapsenne ja oletteko keskustelleet asian läpi että nykyiset riittää myös hänelle? :)
[/quote]
Kyllä riittää yksi lapsi myös hänelle ja olemme asian keskustelleet läpi. Hän myös ymmärtää minun ikäni, että se on jo sen verran korkea, ettei sillä enää vauvan isäksi ryhdytä... tai voisi ryhtyä, mutta minä en halua. Ja tekisimme varmaan abortin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 13:53"]
kuvaile kaikista karmein pimpsa minkä olet nähnyt?
[/quote]
Todella karvainen, pahalle haiseva...
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 13:54"]
Pelottaako täyttää 50 v? Nolottaako?
[/quote]
Joo...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 13:52"]
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 13:16"]
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 12:23"]
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 11:57"]
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 11:43"]
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 11:27"]
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 11:18"]
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 11:14"]
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 11:04"]
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 10:48"]
Mitä ajattelet itseäsi 10 vuotta nuoremmasta naisesta? Pidätkö ihan penskana vai voisiko olla tasapäinen elämänkumppani?
[/quote]
Ole hyvä vain. Minkäs ikäinen nainen ja millaisessa elämäntilanteessa siellä kirjottelee? :)
Itseasiassa on elämänkumppani. Tapasin v.2006 erään aivan ihanan 31-vuotiaan naisen 41-vuotiaana ja tässä sitä ollaan. Edelleen yhdessä, naimisissa ja on yksi lapsikin. :P
[/quote]
Toit pienen toivonpilkahduksen päivääni, kiitos :)
[/quote]
[/quote]
Epämääräisessä elämäntilanteessa oleva sinua 15 v. nuorempi. Pitäisi osata päättää, mihin suuntaan kulkea.
[/quote]
Kuule mun luonteella on näitä samoja tilanteita vielä 49-vuotiaanakin.
[/quote]
Uskon :) Eipä se ihmisluonto taida iän myötä sinänsä miksikään muuttua. Pitäisi vain tehdä todella isoja muutoksia elämässä, ja jotenkin tuntuu, että ei ole vielä kertynyt riittävästi elämänkokemusta, jotta uskaltaisi tehdä niitä muutoksia. Tosin mistäpä sitä kokemusta syntyy kuin muutoksista... Miten koet sen, että olet jo liki viisikymppinen ja elämässä on tuollainen napero?
Miehet muuten yleensä paranee vanhetessaan ;) Näin ainakin itse ajattelen.
[/quote]
No eipä tässä mittään. Ajattelen, että ihan kivahan toi on et sai tollasen pienen pojan vielä elämäänsä.
[/quote]
Aamusta asti paukkunut ja rytissyt täällä :) 19-v. tuntuu tosi nuorelta, 25-vuotiaskin vielä aika kakaralle. Elämänvaihe niin erilainen ja itse ainakin olin 19-vuotiaana aivan untuvikko enkä tuntenut itseäni kovinkaan hyvin, vain päällisin puolin. En tiedä, mikä meitä voisi henkisellä kokemustasolla yhdistää. Mutta tästä kymmenen vuotta eteenpäin, kokisin tilanteen erilailla. Siis esim. 44 ja 34. Tuskin edes huomaisin ikäeroa, ellei nuoremmalla miehellä tulisi perheen perustaminen mieleen. Itsellä alkaisi olla viime hetket silloin käsillä, jos ylipäätään enää onnistuisi. Miehillä tilanne ei ole niin yksioikoinen ja perustavanlaatuinen. Se ikäerossa ja eri elämänvaiheissa arveluttaa, kuinka sovittaa ne yhteen. Toki se on ihmisistäkin kiinni, mutta ne tuovat silti omat lisähaasteensa parisuhteeseen. Mutta tuo tyttäresi tilanne on näin ulkopuolisin silmin hieman pelottava. Olin itse siinä iässä täysin höynäytettävissä, vaikka haaveilinkin vanhemmista miehistä ennemmin kuin omanikäisistä... Mutta jos mies on luonteeltaan hyvä ja turvallinen, silloin tuo voi toimiakin. Antoisaa, kiitos :)
[/quote]
Mukavaa, että vastasit. :) no joo, he ovat pitäneet yhtä jo viimeiset 3 vuotta.. eli siis kun suhde alkoi niin olivat 16 ja 28-vuotiaita ja sitä ennen kavereita jonkun aikaa... Mä mietin joskus, että oonkohan mä ollu hirveän huono isä kun oon tuollasen sallinu? siis sehän on nyt pääasia, että heillä on menny hyvin ja tyttäreni on onnellinen. Just tätä mä hänelle toivoinkin. Mut tietysti, kyllähän se ikäero alussa pelottavan suurelta kuulosti ja onhan se suuri vieläkin, mutta kun hyvin menee ja siihen on jo jotenkin tottunut, niin ei siinä enää ongelmaa näe... ja miehelläkin oli omat taustansa, huumeita ja rikollisuutta... mutta mikäpä minä olen saarnaamaan, kun mäkin olen ollut alkoholisti ja mieron tiellä muutenkin? mut sittemmin raitistunu ja lopettanu tuon mieron tiellä olemisen ja nykyään pystyn alkoholia nauttimaan ihan kohtuudella joskus. :) se oli tuo silloinen rankka elämäntilanne joka ajoi juomaan... säälittävää, kun ihmisellä on joka tapauksessa kuitenkin vastuu aina itestään... niin ei sitä voi tuommosenkaan piikkiin ihan täysin perustella. Mut mä tiedän, et jos tyttären poikaystävä ois satuttanu häntä jotenkin, niin hän ois aivan viiiitunmoisissa ongelmissa mun kanssa... koska ei sillä välii, et hän on ollu sellanen rikollinen tyyppi, niin oon ollu minäkin ja tunnen siltä puolelta myös ihmisiä... Sanoisin et älähän ala nyt "isälles" turpaa soittaa, kun mä oon kuitenkin sua 18-vuotta vanhempi. Mulle on vaan hirveen tärkeetä ollu se, et mun tytär on oikeesti onnellinen. Siksi olen antanut hänen tehdä niitä valintoja, mitkä välillä on ollu aika radikaalejakin, että hän löytäisi sen oman tiensä, enkä minä olisi myöskään ollut liikaa vastustelemassa ja estämässä sitä oman elämän tien löytymistä... mut sit tietysti oon yrittäny myös olla hyvä isä ja kasvattaa ja tyttäreni on suuresti rakastettu.
[/quote]
Juuri tätä tarkoitin, että miehet yleensä paranee vaan vanhetessaan :) Menneisyydellä ei ole väliä, jos asioista on ottanut opikseen ja on sallinut itselleen ajattelun ja tunteiden kehittymisen. Ja antaa myös itselleen anteeksi. Nuoremmat miehet ovat usein aika pihalla todellisesta empatiasta. Se on varmaan sekä biologiaa että kasvatuksen tulosta. Voi olla, että tyttäresi miehen tapauksessakin näin on jo käynyt tai käymässä. Lasten suhteet ovat vaikea asia, eikä vanhempien ole hyvä puuttua liikaa, vaikka kirpaisisikin. Tiedän sen itsestäni. Se synnyttää vain uhmaa, koska nuori ei tajua, että elämä on opettanut tulkitsemaan ihmisistä tiettyjä merkkejä eri tavalla. Tietty alaikäisen kanssa tilanne on vähän eri, mutta ainakin kun itseäni ajattelen, olin vielä 25-v. ihan ulalla elämästä. Siis vaikka päällisin puolin kaikki paremmin kuin hyvin, hyvä koulutus, vakaa parisuhde jne. Ei se elämä vieläkään täysin aukea, mutta kai jo vähän enemmän... Tosin nyt yli kolmekymppisenä toivoisin joskus, että isä tulisi ja veisi minut tästä elämästä pois...:) Elämä ei mennytkään ihan niin kuin piti ja parisuhde muuttui joksikin muuksi. Vanhemmat siitä vuosia sitten varoittivat, mutta en uskonut. Nyt toivoisin vain, että solmut aukeaisivat. Vaikka isän avulla. Isät ovat oikeasti todella tärkeitä turvallisuuden tuojia tyttärille, vaikka elämässä ei aina muuten aina yhteistä löytyisikään. Siksi on hienoa, että teilläkin on läheiset ja lämpimät välit :)
Miten saan mieheni lopettamaan juomisen? Hänestä kun tulee tulee ihan pirun hankala, riitaa haastava kännipää juodessaan :(.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 11:43"]
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 11:27"]
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 11:18"]
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 11:14"]
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 11:04"]
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 10:48"]
Mitä ajattelet itseäsi 10 vuotta nuoremmasta naisesta? Pidätkö ihan penskana vai voisiko olla tasapäinen elämänkumppani?
[/quote]
Ole hyvä vain. Minkäs ikäinen nainen ja millaisessa elämäntilanteessa siellä kirjottelee? :)
Itseasiassa on elämänkumppani. Tapasin v.2006 erään aivan ihanan 31-vuotiaan naisen 41-vuotiaana ja tässä sitä ollaan. Edelleen yhdessä, naimisissa ja on yksi lapsikin. :P
[/quote]
Toit pienen toivonpilkahduksen päivääni, kiitos :)
[/quote]
[/quote]
Epämääräisessä elämäntilanteessa oleva sinua 15 v. nuorempi. Pitäisi osata päättää, mihin suuntaan kulkea.
[/quote]
Kuule mun luonteella on näitä samoja tilanteita vielä 49-vuotiaanakin.
[/quote]
Uskon :) Eipä se ihmisluonto taida iän myötä sinänsä miksikään muuttua. Pitäisi vain tehdä todella isoja muutoksia elämässä, ja jotenkin tuntuu, että ei ole vielä kertynyt riittävästi elämänkokemusta, jotta uskaltaisi tehdä niitä muutoksia. Tosin mistäpä sitä kokemusta syntyy kuin muutoksista... Miten koet sen, että olet jo liki viisikymppinen ja elämässä on tuollainen pieni napero?
Miehet muuten yleensä paranee vanhetessaan ;) Näin ainakin itse ajattelen.