Traumaattinen kokemus lapsena/nuorena, jonka koet vaikuttaneen elämääsi

Perheenjäsenten mielenterveysongelmat, vanhempien riidat, emotionaalinen kaltoinkohtelu. Sisaruksen nyrkkeilysäkkinä oleminen, sisaruksen kuolema. Kiusatuksi joutuminen, yksinäisyys ja ulkopuolisuus. Suurimmaksi ongelmaksi olen kokenut jo lapsuudessa alkaneet jännitys- ja ahdistusoireet, jotka ovat vaikeuttaneet ja viivästyttäneet mm. opiskelua ja työntekoa. Jatkuvaa jännittyneisyyttänikin pidin vain normaalina olotilana, koska olin tottunut elämään sellaisen olon kanssa lapsesta asti.  Jossain vaiheessa sitä vaan alkoi ihmetellä kun arki ja elämä ei suju, perhettäkin olin pitänyt normaalina kun ei muusta ollut tietoa.

Nykyään elämä tosin menee ihan siedettävästi ja pystyn toimimaan arjessa, välillä joutuu tosin taistelemaan päivän kerrallaan. Aina on sellainen pieni tunne, että elämältä voi pudota pohja koska tahansa ja on vaikeaa luottaa huomiseen tai edes itseensä ja omaan jaksamiseen.

En nyt tiedä vastasiko tämä lopulta kysymykseen kun ei ollut mikään yksittäinen kokemus, mutta koin tarpeelliseksi kirjoittaa ja avautua silti. Näistä asioista ei tule puhuttua kellekään kasvotusten, mutta kirjoittaminen keventää mieltä.

Seksuaalinen hyväksikäyttö. Olin 15-vuotias, mies melkein 25. Se oli todella julmaa ja nöyryyttävää. Ihme, että selvisin.

Äiti ja isäpuoli yhdessä pahoinpitelivät minulle kunnon mustasilmän.

Asuin muutaman päivän isovanhempien luona.

Tuohon aikaan ei kuule kukaan naapuri tehnyt lastensuojeluilmoituksia. Valitettavasti.

Onneksi päädin 18-vuotiaana muuttamaan pois lapsuudenkodistani.

Siitä asti olen elättänyt itse itseni ja olen jops hyvin koulutettu ja menestynyt veronmaksaja.

Perheväkivalta on silti arka aihe.

En ole koskaan kertonut kenellekään, mitä olen kokenut. Mutta sen voin sanoa, että omat lapset ovat kasvaneet suuressa rakksudessa ja hellyydessä.

Jaa, täällä olikin vähän rankempia juttuja. Minulla oli niinkin tylsä asia kuin koulukiusaaminen. Ei fyysistä, mutta julmasti eristettiin porukasta ja naureskeltiin selän takana, kirjoiteltiin törkyjä vessan seiniin jne. Koen, että se edelleen vaikuttaa itsetuntooni aika paljon. 

Isäni alkoholismi ja sairaus. Joutui noin 4-kymppisenä eläkkeelle sairaden vuoksi ja alkoholisoitui. Oli ilmeisesti masentunutkin. Lapsuus ja nuoruus kului isän voinnin huononemista seuratessa. 

Mummon kuolema, kunolin noin 10-vuotias. Mummo oli se, joka huolehti minusta pääasiallisesti siihen asti, eli mummo oli minulle läheisempi kuin äiti, joka oli etäinen ja töissään paljon poissa kotoa.

Vierailija kirjoitti:

Minut adoptoitiin vanhemmille, joista toinen (äiti) alkoholisoitui, ja toinen ei tiennyt, miten olla vanhempi. Pääsin siis alkoholistiperheestä lastenkodin kautta toiseen samanlaiseen, erotuksena vain, että uuden perheen sukulaiset eivät pitäneet vertaisenaan ja kaikki - siis ihan kaikki - katsoivat toisaalle.

Aika yksin olen saanut lapsuuteni ja nuoruuteni elää. Adoptiovanhemmat erosivat kun olin alakouluikäinen. Äiti lähti ja isä löysi uuden naisen, joka ei sietänyt minua ollenkaan.

Koulussa jätettiin porukasta ulkopuolelle, ja tuen sijaan kuulin vain kettuilua siitä, että en pärjännyt missään ja pilasin luokan maineen.

Jotenkin olen pysynyt elossa, enkä ole sortunut rikoksiin tai päihteiden käyttäjäksi. Mutta koska olen traumojeni vuoksi työkyvyttömyyseläkkeellä, olen oikeaa paariaa koko nainen. Näillä mennään.

Eli vastaus kysymykseen: koko lapsuus oli yhtä traumaattisten tapahtumien sarjaa. Parhaiten sitä kuvaa hiuksista repivä adoptioäiti joka huutaa naama punaisena, että olen hirvein lapsi jonka hän on koskaan nähnyt.

Nimim. Näkymätön Ninni vm. 83

Ps. Ei tapahtunut Porvoossa, vaan Keski-Suomessa.

Olet aika uskomaton nainen, mieti mistä olet selvinnyt! Jättää toki jälkensä niinkuin minulla koulukiusaaminen. Meitä on täällä, meitä rikkinäisiä. Kaikkea hyvää sinulle ja toivon että voit nähdä itseäsi positiivisessakin valossa.

Äidin psykoosi ja suljetulla osastolla oleminen. Psykoosi oli lapsen näkökulmasta todella pelottavaa ja suljettu osasto oli suorastaan karmiva paikka. Elämältä lähti pohja. Lisäksi äidin käyttämä väkivalta. Koko elämä mennyt näitä asioita enemmän ja vähemmän käsitellessä.