Narsistivanhemmat, onks kanssakärsijöitä? Kokemuksii? Juoksuhiekassa ja hädässä mun vanhempien kanssa.
Mun vanhemmat on narsisteja, ei oo muotijuttu, vaan tunnistettu. Käyn sekä psykiatrilla että psykologilla, miten rahat riittää. Kunnallisesta ei apua löytynyt riittävästi. (Mitenkään). Onks muilla kokemuksia? Miten pärjää? Varsinkin kun mä oon se romutettu uhri. Kun oon vastustanu. Veli ei, se myötäilee. Se on nyt saamassa perinnön, mä en. Sitä kehutaan sukulaisille, mä oon "se paska".
Kommentit (18)
Oma vanhempani on aiemmin sabotoinut terapiassakäyntini joten ei ole voimia enkä viitsi ottaa riskiä että menisin yksityiselle narsismiin perehtyneelle terapeutille.
Siis on soittanut hälle ja manipuloinut puolelleen, minua vastaan.
Pirullisia olentoja nämä. Pystyvät oikeasti pilaamaan ihmiselämiä halutessaan. Tsemppiä sulle!
En ole missään tekemisissä, pistin luukut täysin kiinni. Minulle on ihan sama kaikki perinnöt sun muut, kunhan saan elää oman elämäni rauhassa ja mieli tyynenä. Se ei onnistu jos olen vähääkään sinne suuntaan tekemisissä, vaan sitten se on aina tuota juoksuhiekkaa, ahdistusta ja ketutusta.
Ja ihan paperilla on diagnoosi myöskin, en ole itse keksinyt.
Narsistivanhemmat minullakin. En edes tiennyt mitä narsismi oikeasti on, ennenkuin aloin käymään psykoterapiassa ja silmäni avautuivat. Aloin lukemaan kirjallisuutta aiheesta ja ihan perinteiset oppikirjan mukaiset narsistivanhemmat minulla on. Tai oli. Katkaisin välit. Kivutonta se välien katkaiseminen ei ollut, koska olihan ne minun vanhemmat. Ainoat sellaiset. Mutta nyt olen kiitollinen siitä että jaksoin ja uskalsin tehdä sen. Voin itse nyt niin paljon paremmin ja alan jo tottumaan ajatukseen, että minulla ei enää ole vanhempia.
Etenkin äitini käytti minua taloudellisesti häikäilemättä hyväkseen, minun oli kuunneltavaa hänen murheet ja ongelmat, mutta minun asiat ei kiinnostaneet laisinkaan. Hän painosti minne saisin muuttaa, kenen kanssa seurustella, millanen hiustyyli minulle sopii, kenen sukulaisten kanssa sain olla tekemisissä. Ja kun "uhmasin" eli tein vastoin hänen tahtoaan, niin rangaistus oli muutama kuukausi mykkäkoulua. Rajattomuus, empatiakyvyttömyys, epäluotettavuus, valehtelu, juonittelu, henkinen väkivalta. En kaipaa yhtään. Koen että olen vasta nyt 30:nä kasvanut aikuiseksi ja löytänyt oman itseni. Mistä minä pidän, mitä minä haluan, kenen kanssa minulla on hyvä olla. Voin nyt hengittää vapaasti.
Vierailija kirjoitti:
Minä olisin iloissani, jos veli saisi perinnön. Voit sen varjolla sysätä kaikki vanhempiasi koskevat jutut veljellesi eikä tarvitse olla vanhempiisi yhteyksissä. Lakiosan kumminkin tulet saamaan.
Jaa, ymmärsin hyvän tahtosi, mutta a) ne on kuolleet kun perintö menee veljelle joka on aina vaan myötäilly eikä pistäny rajoja ja mun pitäny (esim. hänenkin lapsensa etu). Ei enää niitä täällä, sillä rahat ja mä köyhä ikinä. b)Lakiosa on kimurantti juttu, kun ovat näköjään antaneet lahjana etukäteen niin ei OLE perittävää, lakiosaa, kai kauheesti.
Vierailija kirjoitti:
Tuleeko jollekulle yllätyksenä ettå terapiassa itkemässä juoksevat ongelmakasat syyttävät kaikesta vanhempiaan 🤣
Joskus voi oikeesti olla niin. En muuten oo IKINÄ ollu vastuunpakoilija. Ja 3 ammattilaista pyytäny katkasemaan välit jotta vaan ei käy tosi huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Olette vammasia.
Oli kai huumoria. Muuten ite oot. Onks hiekkalaatikkotaso?
Turha tuota trollia on ruokkia, kunhan huvikseen hämmentää. Voi olla itsekin narsistinen, joten keskustelun aloitus osui ehkä hermoon. Niin tai näin, noista ei kannata välittää.
Vierailija kirjoitti:
Tuleeko jollekulle yllätyksenä ettå terapiassa itkemässä juoksevat ongelmakasat syyttävät kaikesta vanhempiaan 🤣
Minkähän takia sinulla on noin paha olo? Mietin vaan,
Vierailija kirjoitti:
Narsistivanhemmat minullakin. En edes tiennyt mitä narsismi oikeasti on, ennenkuin aloin käymään psykoterapiassa ja silmäni avautuivat. Aloin lukemaan kirjallisuutta aiheesta ja ihan perinteiset oppikirjan mukaiset narsistivanhemmat minulla on. Tai oli. Katkaisin välit. Kivutonta se välien katkaiseminen ei ollut, koska olihan ne minun vanhemmat. Ainoat sellaiset. Mutta nyt olen kiitollinen siitä että jaksoin ja uskalsin tehdä sen. Voin itse nyt niin paljon paremmin ja alan jo tottumaan ajatukseen, että minulla ei enää ole vanhempia.
Etenkin äitini käytti minua taloudellisesti häikäilemättä hyväkseen, minun oli kuunneltavaa hänen murheet ja ongelmat, mutta minun asiat ei kiinnostaneet laisinkaan. Hän painosti minne saisin muuttaa, kenen kanssa seurustella, millanen hiustyyli minulle sopii, kenen sukulaisten kanssa sain olla tekemisissä. Ja kun "uhmasin" eli tein vastoin hänen tahtoaan, niin rangaistus oli muutama kuukausi mykkäkoulua. Rajattomuus, empatiakyvyttömyys, epäluotettavuus, valehtelu, juonittelu, henkinen väkivalta. En kaipaa yhtään. Koen että olen vasta nyt 30:nä kasvanut aikuiseksi ja löytänyt oman itseni. Mistä minä pidän, mitä minä haluan, kenen kanssa minulla on hyvä olla. Voin nyt hengittää vapaasti.
Kiitos. Tuota tarvitsin. Asiallinen vastaus, kuulosti mun elämältä. Se on ollut outoa, että itse hiljakseen ensin joutui opettelemaan mistä pitää ITSE. Tyhjää veti kun kaikki määrättiin mikten kuuluu suhtautua. Eksyin ihan erioloisen ihmisen kanssa naimisiin. Osoittautui narsistiksi. Kuulostaa epäuskottavalta, mutta on tyypillistä kuulemma. Ei tunnista, vaan jopa tuntuu tutulta. Muut ihmetteli valintaa, mä ihmettelin niitä. Oli kiva tyyppi, mutta pohjaongelmat samat enkä tajunnu että muilla se tökki, mulla ei tökkiny kun olin kasvanut semmosen keskellä eikä tajunnu. Nyt on vanhemmat ja vielä lasten isä, niin mulla on kaameeta kun me ei oikein olla selvitty. Mut lytätään niiltä yhteisvoimin, ja mä ja lapset yritetään pärjätä. Kiitti sun kommentista. Antoi voimia, oikeesti.
Vierailija kirjoitti:
Turha tuota trollia on ruokkia, kunhan huvikseen hämmentää. Voi olla itsekin narsistinen, joten keskustelun aloitus osui ehkä hermoon. Niin tai näin, noista ei kannata välittää.
Kiva, kiitti, vähän uuno ja vasta-alkaja täällä. Oon vaan lueskellu. Tais hermotki kyl mennä, tunnustan. No, opettelen. :-)
Pystyisitkö vaan katkaisemaan kaikki välit? Minulla elämä helpottui, kun pääsi muuttamaan pois vanhempien luota.
Vierailija kirjoitti:
Oma vanhempani on aiemmin sabotoinut terapiassakäyntini joten ei ole voimia enkä viitsi ottaa riskiä että menisin yksityiselle narsismiin perehtyneelle terapeutille.
Siis on soittanut hälle ja manipuloinut puolelleen, minua vastaan.Pirullisia olentoja nämä. Pystyvät oikeasti pilaamaan ihmiselämiä halutessaan. Tsemppiä sulle!
Joo, sä oot ihana!! Mut laitettu MONTA kertaa ilman oikeaa syytä sairaalaan kesäks just, ihan vaan uskottavasti selittäen että he niin tietää kun ovat vanhemmat ettei sillä ole kaikki kotona. Että kyllä nyt tekis terää semmonen pitkä osastohoito, kun on niin "riitaisa että viime viikolla ihan huusi heille, ihan ilman syytä jne. jne.) Yritin katkaista välit 2 viikoks kerran ja ilmoitin ettei tarvitse huolestua kun olen kertonut etukäteen etten vastaa ja psykologin neuvo. No, 2 pvn päästä tuli poliisi ja ambulanssi että kun en vastaa puhelimeen. Niin kyllä HE TIETÄÄ. Ja taas mentiin, kun ovat uskottavia. Tätä on kirjallisuudessa, mutta ei mua silti oo kuunneltu kovin usein. Olin mä sit jo hirveessä jamassa välillä. Niinhän sanotaan, että "uhri" näyttää mielenterveysromulta ja ne uskottavan kuuloisina porskuttaa. Lapset vieraannutettu, suku kans, pahaa puhumalla musta niille. Sitten hetkittäin tajuavat jotain ja mulla kans sydän rikki. On ne mun rakkaat ihmiset olleet. Välillä vaan kivoja ja rakkaita olleet, välillä sitä pirunpaskaa. Kuka vaan tulee eteen, niin mun maine pilataan hetkessä : "ei tota "hullua" sit kuunnella, sillä on vähän ongelmia. HEIDÄN kanssa asiat hoidetaan. " Oli poliisi tai lääkäri tai lasten kaveri tai sukulaiset. Tai veljeni ja perheensä. Ne omatkin lapseni. "Mä paistan teille pannukakkua, ai mitä SÄ siinä teet, sä oot tiellä, mee muualle kun lapset nyt juttelee mun kanssa. Pannukakkua et sit syö että lapsille riittää, joo, MUMMO pitää teistä huolta, kun TOI on vaan tommonen vähän pipi päästään." Lapsille. Omasta äidistään. Mummolta. Syvältä. Ikinä h.vettiä. Kiitti sympatiasta.
Opetelkaa ottamaan vastuu omasta elämästänne. Tuo muiden syyttely omista ongelmista ei johda mihinkään. Terapiassa saatte juosta niin pitkään kuin haluatte, mutta ei siitä apua ole ennen kuin otatte vastuun itsestänne. Uhriutuminen ei toimi - sillä voi saada muilta jotain sääliä tai muuta huomiota, mutta se ei ole ratkaisu ongelmaanne. Tiedätte itsekin sisimmässänne, että asia on niin. Lopettakaa siis itsepetos ja muiden syyttely. Kaikilla on ollut vaikeuksia elämässä, tilanteenne ei ole mitenkään ainutlaatuinen.
Vierailija kirjoitti:
Opetelkaa ottamaan vastuu omasta elämästänne. Tuo muiden syyttely omista ongelmista ei johda mihinkään. Terapiassa saatte juosta niin pitkään kuin haluatte, mutta ei siitä apua ole ennen kuin otatte vastuun itsestänne. Uhriutuminen ei toimi - sillä voi saada muilta jotain sääliä tai muuta huomiota, mutta se ei ole ratkaisu ongelmaanne. Tiedätte itsekin sisimmässänne, että asia on niin. Lopettakaa siis itsepetos ja muiden syyttely. Kaikilla on ollut vaikeuksia elämässä, tilanteenne ei ole mitenkään ainutlaatuinen.
Ja mihinköhän kommenttiin tai kommentoijaan viittaat? Kyllä se vaan on etäisyyden otto pakollista jos meinaa narsistivanhempien jäljiltä mielenrauhaan päästä. On ne sellaisia pirulaisia.
Kommentoija465 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma vanhempani on aiemmin sabotoinut terapiassakäyntini joten ei ole voimia enkä viitsi ottaa riskiä että menisin yksityiselle narsismiin perehtyneelle terapeutille.
Siis on soittanut hälle ja manipuloinut puolelleen, minua vastaan.Pirullisia olentoja nämä. Pystyvät oikeasti pilaamaan ihmiselämiä halutessaan. Tsemppiä sulle!
Joo, sä oot ihana!! Mut laitettu MONTA kertaa ilman oikeaa syytä sairaalaan kesäks just, ihan vaan uskottavasti selittäen että he niin tietää kun ovat vanhemmat ettei sillä ole kaikki kotona. Että kyllä nyt tekis terää semmonen pitkä osastohoito, kun on niin "riitaisa että viime viikolla ihan huusi heille, ihan ilman syytä jne. jne.) Yritin katkaista välit 2 viikoks kerran ja ilmoitin ettei tarvitse huolestua kun olen kertonut etukäteen etten vastaa ja psykologin neuvo. No, 2 pvn päästä tuli poliisi ja ambulanssi että kun en vastaa puhelimeen. Niin kyllä HE TIETÄÄ. Ja taas mentiin, kun ovat uskottavia. Tätä on kirjallisuudessa, mutta ei mua silti oo kuunneltu kovin usein. Olin mä sit jo hirveessä jamassa välillä. Niinhän sanotaan, että "uhri" näyttää mielenterveysromulta ja ne uskottavan kuuloisina porskuttaa. Lapset vieraannutettu, suku kans, pahaa puhumalla musta niille. Sitten hetkittäin tajuavat jotain ja mulla kans sydän rikki. On ne mun rakkaat ihmiset olleet. Välillä vaan kivoja ja rakkaita olleet, välillä sitä pirunpaskaa. Kuka vaan tulee eteen, niin mun maine pilataan hetkessä : "ei tota "hullua" sit kuunnella, sillä on vähän ongelmia. HEIDÄN kanssa asiat hoidetaan. " Oli poliisi tai lääkäri tai lasten kaveri tai sukulaiset. Tai veljeni ja perheensä. Ne omatkin lapseni. "Mä paistan teille pannukakkua, ai mitä SÄ siinä teet, sä oot tiellä, mee muualle kun lapset nyt juttelee mun kanssa. Pannukakkua et sit syö että lapsille riittää, joo, MUMMO pitää teistä huolta, kun TOI on vaan tommonen vähän pipi päästään." Lapsille. Omasta äidistään. Mummolta. Syvältä. Ikinä h.vettiä. Kiitti sympatiasta.
Voi eiih! Toi on niin väärin miten sua kohdellaan! Tuo kosketti, varsinkin viimeiset rivit.
Voin kuvitella että on vaikeaa. Tää käytös menee niin syvälle ja laajalle että musta ainaki tuntuu joskus et on joutunut hämähäkin verkkoon ja vaikka kuinka yrittää pyristellä ni irti et pääse.
No, pakko vaan jaksaa toivoa että joskus jollain keinolla tilanne paranee. Sitä toivon myös sulle. Oot just hyvä tollasta ku oot, muista se vaikka joku sulle muuta koittaa toitottaa. ❤
Vierailija kirjoitti:
Opetelkaa ottamaan vastuu omasta elämästänne. Tuo muiden syyttely omista ongelmista ei johda mihinkään. Terapiassa saatte juosta niin pitkään kuin haluatte, mutta ei siitä apua ole ennen kuin otatte vastuun itsestänne. Uhriutuminen ei toimi - sillä voi saada muilta jotain sääliä tai muuta huomiota, mutta se ei ole ratkaisu ongelmaanne. Tiedätte itsekin sisimmässänne, että asia on niin. Lopettakaa siis itsepetos ja muiden syyttely. Kaikilla on ollut vaikeuksia elämässä, tilanteenne ei ole mitenkään ainutlaatuinen.
Tää kuvastaa että et ymmärrä mitä narsismi käytännössä tarkoittaa. Kyllä se niin vaan on että traumoista yli pääsemiseen ei oikein muulla keinolla kuin terapialla onnistu. En käytä enempää energiaa nyt tähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opetelkaa ottamaan vastuu omasta elämästänne. Tuo muiden syyttely omista ongelmista ei johda mihinkään. Terapiassa saatte juosta niin pitkään kuin haluatte, mutta ei siitä apua ole ennen kuin otatte vastuun itsestänne. Uhriutuminen ei toimi - sillä voi saada muilta jotain sääliä tai muuta huomiota, mutta se ei ole ratkaisu ongelmaanne. Tiedätte itsekin sisimmässänne, että asia on niin. Lopettakaa siis itsepetos ja muiden syyttely. Kaikilla on ollut vaikeuksia elämässä, tilanteenne ei ole mitenkään ainutlaatuinen.
Ja mihinköhän kommenttiin tai kommentoijaan viittaat? Kyllä se vaan on etäisyyden otto pakollista jos meinaa narsistivanhempien jäljiltä mielenrauhaan päästä. On ne sellaisia pirulaisia.
Etäisyyden ottaminen on ok, en puhunut varsinaisesti siitä.
Minä olisin iloissani, jos veli saisi perinnön. Voit sen varjolla sysätä kaikki vanhempiasi koskevat jutut veljellesi eikä tarvitse olla vanhempiisi yhteyksissä. Lakiosan kumminkin tulet saamaan.