Ihailen erästä äitiä
...jolla on vaikeasti autistinen poika, sotkuinen talo, neljä kissaa ja kaiken huipuksi ms-tauti. Yksinhuoltaja on myös, elää tuilla koska poika on kotiopetuksessa eikä äiti pääsisi ms-taudin kanssa muutenkaan kauas.
Tämä nainen on esikuvani. Kadehdin häntä, ja tiedättekö miksi? Siksi, että hän on ONNELLINEN kaikista vaikeuksistaan huolimatta. Hän on empaattinen, aina valmis auttamaan, hyvä kuuntelija ja ylipäätään hänellä on todella rauhoittava vaikutus muihin ihmisiin.
Hän ei ole erityisen kaunis, mutta hän henkii naiseutta, voimaa ja rauhaa. Ulkonäöllisesti voisin kuvailla häntä näin: hiukan ylipainoa mutta kauniisti muodostunut vartalo, hiukset aina laittamatta, ei meikkiä, vaatteet "noitamaiset" eli pitkiä hameita ja luonnonläheisiä värejä.
Haluan itse olla nelikymppisenä samanlainen ihmisenä, vaikka sairauksia en tietenkään halua... Mutta eikö ole hullua? Ennen ihailin rikkaita, vahvoja, kauniita menestyjiä ja nyt, kolmekymppisenä, esikuvani on köyhä ja sairas yh-äiti.
Elämän opetuksia osa 1!
Kommentit (6)
Mulla on arvot muuttuneet aivan samalla tavalla ikävälillä 20-30. Ihana aloitus. Itse ihailen omaa äitiäni, joka myöskin oli yh. Ennen piti aivan itsestäänselvyytenä hyvää lapsuutta.
kauniisti ap sanottu, kerro toki tämä asia myös ihailemallesi äidille, se saattaa merkitä hänelle äärrettömän paljon.
Kerrankin jotain kaunista ja opettavaista.Näitä juttuja lisää niin av viisastuu.
Niin, vanheneminenko auttaa ajattelemaan asioita hieman eri tavalla, itsellä käynyt aivan samoin. Ja nykyään säälittää nuoret, joille joka media tuputtaa paineita; pitää olla sitä ja tätä ja ainakin kaunis(lue: kaksi tuntia meikkiä). Kauneutta, laihuutta ja erilaisia statusjuttuja ihannoidaan niin paljon, että väkisinkin taviksella, varsinkin nuoremmalla sellaisella, tulee väkisinkin paha olo ja alemmuudentunne. Harmittaa suunnattomasti tämä narsistinen elämänmeno.
Kiva kuulla, että on ihmisiä, jotka ovat löytäneet elämäänsä tasapainon. Usein se löytyy vasta, kun elämä ensin kovasti koettelee. Ap, pidä kiinni ystävästäsi, hänellä on mahtava asenne elämään. Minullakin on ystävä,jota voisin kuvailla sanoilla viisas, elämänmyönteinen, avulias, toiset huomioiva jne. Hänen kanssaan vietetyn ajan jälkeen tunnen ikäänkuin itsekin eheytyväni. Sellaiset ihmiset ovat kultaakin arvokkaampia.
[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 23:09"]Niin, vanheneminenko auttaa ajattelemaan asioita hieman eri tavalla, itsellä käynyt aivan samoin. Ja nykyään säälittää nuoret, joille joka media tuputtaa paineita; pitää olla sitä ja tätä ja ainakin kaunis(lue: kaksi tuntia meikkiä). Kauneutta, laihuutta ja erilaisia statusjuttuja ihannoidaan niin paljon, että väkisinkin taviksella, varsinkin nuoremmalla sellaisella, tulee väkisinkin paha olo ja alemmuudentunne. Harmittaa suunnattomasti tämä narsistinen elämänmeno.
Kiva kuulla, että on ihmisiä, jotka ovat löytäneet elämäänsä tasapainon. Usein se löytyy vasta, kun elämä ensin kovasti koettelee. Ap, pidä kiinni ystävästäsi, hänellä on mahtava asenne elämään. Minullakin on ystävä,jota voisin kuvailla sanoilla viisas, elämänmyönteinen, avulias, toiset huomioiva jne. Hänen kanssaan vietetyn ajan jälkeen tunnen ikäänkuin itsekin eheytyväni. Sellaiset ihmiset ovat kultaakin arvokkaampia.
[/quote]
Näin! Olen aivan samaa mieltä kanssasi nykypäivän narsistisesta elämänmenosta.
Kiitos kaikille kommentoineille! On ihanaa huomata että täällä on järkevääkin porukkaa :)
ap
Ihana aloitus ♥ !