Ehkäisy petti, mutta tyttöystävä haluaa pitää lapsen

[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 00:00"]

[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 23:51"]

[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 23:41"]

Ap, kauanko olette seurustelleet?

Miksi susta ei omasta mielestä ole isäksi? Puhuit kiireestä, mutta onko enemmän kyse siitä ettei sua vain kiinnosta (kuten alussa laitoit)?

Mitä suunnitelmia sulla on esim. seuraavalle 4 vuodelle? Eli miten sä olit suunnitellut että seuraavat 4v menee, jos koko tätä vahinkoraskautta ei olisi tapahtunutkaan?

[/quote]

Työn ja opiskelun hektistä yhdistämistä. Muutenkin ollu aika ns. kädestä suuhun -tyyppistä elämää, jossa on maisemat vaihtunu ja tyttöystävän kanssa seurustelukin ollu enemmän sellaista viikonlopputapailua. Sitä on kestäny 1,5 vuotta ja molemmat lähinnä nähty kun kiireiltämme ehditty.

[/quote]

Ok. No onko tämä nainen sellainen jonka kanssa olet ajatellut olla yhdessä vielä 10v kuluttuakin? (siis jos ei tätä vahinkoa olisi tapahtunut.) 

Olisitko voinut kuvitella perustavasi hänen kanssa perheen sitten joskus kun on oikea aika? 

Ette kai te kovin nuoria ole? 18-20v? Pärjääkö se nainen yksin teidän lapsen kanssa jos te lähdette, uskotko sä siihen että hänestä olisi äidiksi?

Ootko sä varma että haluat lähteä? Onko se lapsen isänä oleminen siis täysin ehdottomasti sulle mahdoton vaihtoehto, vai punnitsetko vielä mitä sun pitäisi tehdä?

[/quote]

No paha sanoa. Jos tietäisin varmaksi, että halua hänen kanssaan olla pitkään tai ikuisesti, niin olisihan tässä jo varmaan kosittukin ja kaikkea. Kyllä perheen haluan joskus vielä, mutta että hänen kanssaan? Liian aikaista sanoa. Nainen on 26 ja itse 28. No ainakin hän joutuu heittämään osan urahaaveistaan ja työstään romukoppaan (tai ainakin reilusti lykkäämään niitä), jos aikoo lapsesta huolehtia. Muuten varmaan ihan sopiva äidiksi. Nyt tuntuu että en halua, lähinnä katkeruutta siitä seuraisi. Sitten kun saan elämän sille mallille että on aikaa ja vakaa elämä, haluan omistautua perheelle kunnolla. Siihen menee ehkä 10 vuotta.

Luulevatko miehet että naiset hankkivat lapsia ihan ilkeyttään kun se on pelkästään kivaa ja ihanaa kun on vauva? Eikö tule mieleen että siihen liittyy valtavasti kipua, vastoinkäymisiä ja pelkoa? Sen sijaan että syyttää naista siitä ettei tämä kykene aborttiin, pitäisi tukea häntä vaikkei jäisikään lapsen lähivanhemmaksi. 

[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 00:09"]

[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 00:00"]

[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 23:51"]

[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 23:41"]

Ap, kauanko olette seurustelleet?

Miksi susta ei omasta mielestä ole isäksi? Puhuit kiireestä, mutta onko enemmän kyse siitä ettei sua vain kiinnosta (kuten alussa laitoit)?

Mitä suunnitelmia sulla on esim. seuraavalle 4 vuodelle? Eli miten sä olit suunnitellut että seuraavat 4v menee, jos koko tätä vahinkoraskautta ei olisi tapahtunutkaan?

[/quote]

Työn ja opiskelun hektistä yhdistämistä. Muutenkin ollu aika ns. kädestä suuhun -tyyppistä elämää, jossa on maisemat vaihtunu ja tyttöystävän kanssa seurustelukin ollu enemmän sellaista viikonlopputapailua. Sitä on kestäny 1,5 vuotta ja molemmat lähinnä nähty kun kiireiltämme ehditty.

[/quote]

Ok. No onko tämä nainen sellainen jonka kanssa olet ajatellut olla yhdessä vielä 10v kuluttuakin? (siis jos ei tätä vahinkoa olisi tapahtunut.) 

Olisitko voinut kuvitella perustavasi hänen kanssa perheen sitten joskus kun on oikea aika? 

Ette kai te kovin nuoria ole? 18-20v? Pärjääkö se nainen yksin teidän lapsen kanssa jos te lähdette, uskotko sä siihen että hänestä olisi äidiksi?

Ootko sä varma että haluat lähteä? Onko se lapsen isänä oleminen siis täysin ehdottomasti sulle mahdoton vaihtoehto, vai punnitsetko vielä mitä sun pitäisi tehdä?

[/quote]

No paha sanoa. Jos tietäisin varmaksi, että halua hänen kanssaan olla pitkään tai ikuisesti, niin olisihan tässä jo varmaan kosittukin ja kaikkea. Kyllä perheen haluan joskus vielä, mutta että hänen kanssaan? Liian aikaista sanoa. Nainen on 26 ja itse 28. No ainakin hän joutuu heittämään osan urahaaveistaan ja työstään romukoppaan (tai ainakin reilusti lykkäämään niitä), jos aikoo lapsesta huolehtia. Muuten varmaan ihan sopiva äidiksi. Nyt tuntuu että en halua, lähinnä katkeruutta siitä seuraisi. Sitten kun saan elämän sille mallille että on aikaa ja vakaa elämä, haluan omistautua perheelle kunnolla. Siihen menee ehkä 10 vuotta.

[/quote]

Olitko kertonut hänelle nuo asiat?

[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 00:07"]

[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 00:00"]

[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 23:58"]

Et ole siis yhtään vakavassasi tämän "tyttöystävän" kanssa, mutta silti ehkäisy ei kiinnosta hevon vitun viertaa? Tiedätkö miten sellaisia miehiä kutsutaan? Heitä kutsutaan etäiseiksi, joiden suurin arvo on elareiden säännöllinen maksaminen.

[/quote]

Jaa että en ole vakavissani? Mistäs tällainen tulkinta?

[/quote]Työn ja opiskelun hektistä yhdistämistä. Muutenkin ollu aika ns. kädestä suuhun -tyyppistä elämää, jossa on maisemat vaihtunu ja tyttöystävän kanssa seurustelukin ollu enemmän sellaista viikonlopputapailua. Sitä on kestäny 1,5 vuotta ja molemmat lähinnä nähty kun kiireiltämme ehditty.

[/quote]

Ja miten se, että molemmilla on kiireinen elämä ja kunnianhimoiset tavoitteet joiden takia emme voi tai haluakaan käyttää niin paljon aikaa yhdessäoloon kuin jotkut muut, tarkoittaa ettemme ole vakavissamme? On niitä sellaisiakin suhteita joissa molemmat reissaa työn takia ympäri maapalloa ja silti ollaan vakavissaan. Ongelma tossa toki on, että menee kauemmin ennen kuin oppii todella tuntemaan toisen, mutta se ei ole ongelma niin kauan kun kummallakaan ei ole kiire mihinkään.

[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 00:15"]

[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 00:09"]

[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 00:00"]

[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 23:51"]

[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 23:41"]

Ap, kauanko olette seurustelleet?

Miksi susta ei omasta mielestä ole isäksi? Puhuit kiireestä, mutta onko enemmän kyse siitä ettei sua vain kiinnosta (kuten alussa laitoit)?

Mitä suunnitelmia sulla on esim. seuraavalle 4 vuodelle? Eli miten sä olit suunnitellut että seuraavat 4v menee, jos koko tätä vahinkoraskautta ei olisi tapahtunutkaan?

[/quote]

Työn ja opiskelun hektistä yhdistämistä. Muutenkin ollu aika ns. kädestä suuhun -tyyppistä elämää, jossa on maisemat vaihtunu ja tyttöystävän kanssa seurustelukin ollu enemmän sellaista viikonlopputapailua. Sitä on kestäny 1,5 vuotta ja molemmat lähinnä nähty kun kiireiltämme ehditty.

[/quote]

Ok. No onko tämä nainen sellainen jonka kanssa olet ajatellut olla yhdessä vielä 10v kuluttuakin? (siis jos ei tätä vahinkoa olisi tapahtunut.) 

Olisitko voinut kuvitella perustavasi hänen kanssa perheen sitten joskus kun on oikea aika? 

Ette kai te kovin nuoria ole? 18-20v? Pärjääkö se nainen yksin teidän lapsen kanssa jos te lähdette, uskotko sä siihen että hänestä olisi äidiksi?

Ootko sä varma että haluat lähteä? Onko se lapsen isänä oleminen siis täysin ehdottomasti sulle mahdoton vaihtoehto, vai punnitsetko vielä mitä sun pitäisi tehdä?

[/quote]

No paha sanoa. Jos tietäisin varmaksi, että halua hänen kanssaan olla pitkään tai ikuisesti, niin olisihan tässä jo varmaan kosittukin ja kaikkea. Kyllä perheen haluan joskus vielä, mutta että hänen kanssaan? Liian aikaista sanoa. Nainen on 26 ja itse 28. No ainakin hän joutuu heittämään osan urahaaveistaan ja työstään romukoppaan (tai ainakin reilusti lykkäämään niitä), jos aikoo lapsesta huolehtia. Muuten varmaan ihan sopiva äidiksi. Nyt tuntuu että en halua, lähinnä katkeruutta siitä seuraisi. Sitten kun saan elämän sille mallille että on aikaa ja vakaa elämä, haluan omistautua perheelle kunnolla. Siihen menee ehkä 10 vuotta.

[/quote]

Olitko kertonut hänelle nuo asiat?

[/quote]

Kyllä hän tietää millä aikajänteellä olen miettinyt lastenhankintaa. Siitä en ole sanonut että en ole varma siitä, haluanko viettää loppuelämäni hänen kanssaan, mutta kyllähän normaali ihminen tajuaa, ettei siitä yleensä olla varmoja 1,5 vuoden seurustelun jälkeen.

[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 00:09"]

[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 00:00"]

[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 23:51"]

[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 23:41"]

Ap, kauanko olette seurustelleet?

Miksi susta ei omasta mielestä ole isäksi? Puhuit kiireestä, mutta onko enemmän kyse siitä ettei sua vain kiinnosta (kuten alussa laitoit)?

Mitä suunnitelmia sulla on esim. seuraavalle 4 vuodelle? Eli miten sä olit suunnitellut että seuraavat 4v menee, jos koko tätä vahinkoraskautta ei olisi tapahtunutkaan?

[/quote]

Työn ja opiskelun hektistä yhdistämistä. Muutenkin ollu aika ns. kädestä suuhun -tyyppistä elämää, jossa on maisemat vaihtunu ja tyttöystävän kanssa seurustelukin ollu enemmän sellaista viikonlopputapailua. Sitä on kestäny 1,5 vuotta ja molemmat lähinnä nähty kun kiireiltämme ehditty.

[/quote]

Ok. No onko tämä nainen sellainen jonka kanssa olet ajatellut olla yhdessä vielä 10v kuluttuakin? (siis jos ei tätä vahinkoa olisi tapahtunut.) 

Olisitko voinut kuvitella perustavasi hänen kanssa perheen sitten joskus kun on oikea aika? 

Ette kai te kovin nuoria ole? 18-20v? Pärjääkö se nainen yksin teidän lapsen kanssa jos te lähdette, uskotko sä siihen että hänestä olisi äidiksi?

Ootko sä varma että haluat lähteä? Onko se lapsen isänä oleminen siis täysin ehdottomasti sulle mahdoton vaihtoehto, vai punnitsetko vielä mitä sun pitäisi tehdä?

[/quote]

No paha sanoa. Jos tietäisin varmaksi, että halua hänen kanssaan olla pitkään tai ikuisesti, niin olisihan tässä jo varmaan kosittukin ja kaikkea. Kyllä perheen haluan joskus vielä, mutta että hänen kanssaan? Liian aikaista sanoa. Nainen on 26 ja itse 28. No ainakin hän joutuu heittämään osan urahaaveistaan ja työstään romukoppaan (tai ainakin reilusti lykkäämään niitä), jos aikoo lapsesta huolehtia. Muuten varmaan ihan sopiva äidiksi. Nyt tuntuu että en halua, lähinnä katkeruutta siitä seuraisi. Sitten kun saan elämän sille mallille että on aikaa ja vakaa elämä, haluan omistautua perheelle kunnolla. Siihen menee ehkä 10 vuotta.

[/quote]

No tuon ikäiselle naiselle on äitiysloma todella yleistä, joten ei varmasti mene ura tai työpaikka pilalle, kyllä se sitten taas jatkuu kun palaa työelämään. Nuo on enemmän sellaisia motivaatiokysymyksiä, jos on halua ja tahtoa. Iän puolesta mä ajattelen että teidän tulisi kyllä jo olla henkisesti valmiita kasvattamaan lapsi, joten halutessanne varmasti kaikki järjestyisi, mutta ongelmahan onkin se haluamattomuus.

Mun mielestä sulla on vain muutama vaihtoehto, joko jäät suhteeseen isäksi tai sitten lähdet ja autat vaimokettasi lapsen kanssa. Älä painosta häntä aborttiin, se oikeasti voi tuhota ihmisen, se ei ole oikea tapa.

Katkeruutta mä en siinä mielessä pohtisi, koska jos sä teet itse sen päätöksen niin mille oot katkera? Jos valinta on oma?

Aina kun ei oo onnistunut tekemään oikeaa päätöstä, niin joskus sitten pitää tehdä se päätös oikeaksi.

[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 00:19"]

[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 00:15"]

[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 00:09"]

[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 00:00"]

[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 23:51"]

[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 23:41"]

Ap, kauanko olette seurustelleet?

Miksi susta ei omasta mielestä ole isäksi? Puhuit kiireestä, mutta onko enemmän kyse siitä ettei sua vain kiinnosta (kuten alussa laitoit)?

Mitä suunnitelmia sulla on esim. seuraavalle 4 vuodelle? Eli miten sä olit suunnitellut että seuraavat 4v menee, jos koko tätä vahinkoraskautta ei olisi tapahtunutkaan?

[/quote]

Työn ja opiskelun hektistä yhdistämistä. Muutenkin ollu aika ns. kädestä suuhun -tyyppistä elämää, jossa on maisemat vaihtunu ja tyttöystävän kanssa seurustelukin ollu enemmän sellaista viikonlopputapailua. Sitä on kestäny 1,5 vuotta ja molemmat lähinnä nähty kun kiireiltämme ehditty.

[/quote]

Ok. No onko tämä nainen sellainen jonka kanssa olet ajatellut olla yhdessä vielä 10v kuluttuakin? (siis jos ei tätä vahinkoa olisi tapahtunut.) 

Olisitko voinut kuvitella perustavasi hänen kanssa perheen sitten joskus kun on oikea aika? 

Ette kai te kovin nuoria ole? 18-20v? Pärjääkö se nainen yksin teidän lapsen kanssa jos te lähdette, uskotko sä siihen että hänestä olisi äidiksi?

Ootko sä varma että haluat lähteä? Onko se lapsen isänä oleminen siis täysin ehdottomasti sulle mahdoton vaihtoehto, vai punnitsetko vielä mitä sun pitäisi tehdä?

[/quote]

No paha sanoa. Jos tietäisin varmaksi, että halua hänen kanssaan olla pitkään tai ikuisesti, niin olisihan tässä jo varmaan kosittukin ja kaikkea. Kyllä perheen haluan joskus vielä, mutta että hänen kanssaan? Liian aikaista sanoa. Nainen on 26 ja itse 28. No ainakin hän joutuu heittämään osan urahaaveistaan ja työstään romukoppaan (tai ainakin reilusti lykkäämään niitä), jos aikoo lapsesta huolehtia. Muuten varmaan ihan sopiva äidiksi. Nyt tuntuu että en halua, lähinnä katkeruutta siitä seuraisi. Sitten kun saan elämän sille mallille että on aikaa ja vakaa elämä, haluan omistautua perheelle kunnolla. Siihen menee ehkä 10 vuotta.

[/quote]

Olitko kertonut hänelle nuo asiat?

[/quote]

Kyllä hän tietää millä aikajänteellä olen miettinyt lastenhankintaa. Siitä en ole sanonut että en ole varma siitä, haluanko viettää loppuelämäni hänen kanssaan, mutta kyllähän normaali ihminen tajuaa, ettei siitä yleensä olla varmoja 1,5 vuoden seurustelun jälkeen.

[/quote]

Silloin kun "se oikea" tulee vastaan, niin väitän kyllä silloin ollaan varmoja.

[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 18:43"]Olen nainen itse ja päättänyt, etten koskaan halua lapsia.. En voi ymmärtää näitä naisia, jotka syyllistää miestä siitä, että ehkäisy petti ja mies ei olekaan valmis isäksi vaikka asia on aiemmin jo puhuttu selväksi. Onneksi kukaan mies ei voi koskaan minun puolesta päättää, että minun onkin nyt vaan väkisin alettava äidiksi, halusin sitä tai en.Tsemppiä ap, en osaa mitään neuvoja tähän kyllä antaa.

[/quote]

Täysin samaa mieltä. Ap, olen puolellasi. Nainen 23v

[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 00:19"]

[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 00:15"]

[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 00:09"]

[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 00:00"]

[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 23:51"]

[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 23:41"]

Ap, kauanko olette seurustelleet?

Miksi susta ei omasta mielestä ole isäksi? Puhuit kiireestä, mutta onko enemmän kyse siitä ettei sua vain kiinnosta (kuten alussa laitoit)?

Mitä suunnitelmia sulla on esim. seuraavalle 4 vuodelle? Eli miten sä olit suunnitellut että seuraavat 4v menee, jos koko tätä vahinkoraskautta ei olisi tapahtunutkaan?

[/quote]

Työn ja opiskelun hektistä yhdistämistä. Muutenkin ollu aika ns. kädestä suuhun -tyyppistä elämää, jossa on maisemat vaihtunu ja tyttöystävän kanssa seurustelukin ollu enemmän sellaista viikonlopputapailua. Sitä on kestäny 1,5 vuotta ja molemmat lähinnä nähty kun kiireiltämme ehditty.

[/quote]

Ok. No onko tämä nainen sellainen jonka kanssa olet ajatellut olla yhdessä vielä 10v kuluttuakin? (siis jos ei tätä vahinkoa olisi tapahtunut.) 

Olisitko voinut kuvitella perustavasi hänen kanssa perheen sitten joskus kun on oikea aika? 

Ette kai te kovin nuoria ole? 18-20v? Pärjääkö se nainen yksin teidän lapsen kanssa jos te lähdette, uskotko sä siihen että hänestä olisi äidiksi?

Ootko sä varma että haluat lähteä? Onko se lapsen isänä oleminen siis täysin ehdottomasti sulle mahdoton vaihtoehto, vai punnitsetko vielä mitä sun pitäisi tehdä?

[/quote]

No paha sanoa. Jos tietäisin varmaksi, että halua hänen kanssaan olla pitkään tai ikuisesti, niin olisihan tässä jo varmaan kosittukin ja kaikkea. Kyllä perheen haluan joskus vielä, mutta että hänen kanssaan? Liian aikaista sanoa. Nainen on 26 ja itse 28. No ainakin hän joutuu heittämään osan urahaaveistaan ja työstään romukoppaan (tai ainakin reilusti lykkäämään niitä), jos aikoo lapsesta huolehtia. Muuten varmaan ihan sopiva äidiksi. Nyt tuntuu että en halua, lähinnä katkeruutta siitä seuraisi. Sitten kun saan elämän sille mallille että on aikaa ja vakaa elämä, haluan omistautua perheelle kunnolla. Siihen menee ehkä 10 vuotta.

[/quote]

Olitko kertonut hänelle nuo asiat?

[/quote]

Kyllä hän tietää millä aikajänteellä olen miettinyt lastenhankintaa. Siitä en ole sanonut että en ole varma siitä, haluanko viettää loppuelämäni hänen kanssaan, mutta kyllähän normaali ihminen tajuaa, ettei siitä yleensä olla varmoja 1,5 vuoden seurustelun jälkeen.

[/quote]

Jos ei puolentoista vuoden (!!!) seurustelun jälkeen ole varma, niin eiköhän se tarkoita että on paras antaa toisen jatkaa etsintää.

[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 00:20"]

[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 00:09"]

[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 00:00"]

[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 23:51"]

[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 23:41"]

Ap, kauanko olette seurustelleet?

Miksi susta ei omasta mielestä ole isäksi? Puhuit kiireestä, mutta onko enemmän kyse siitä ettei sua vain kiinnosta (kuten alussa laitoit)?

Mitä suunnitelmia sulla on esim. seuraavalle 4 vuodelle? Eli miten sä olit suunnitellut että seuraavat 4v menee, jos koko tätä vahinkoraskautta ei olisi tapahtunutkaan?

[/quote]

Työn ja opiskelun hektistä yhdistämistä. Muutenkin ollu aika ns. kädestä suuhun -tyyppistä elämää, jossa on maisemat vaihtunu ja tyttöystävän kanssa seurustelukin ollu enemmän sellaista viikonlopputapailua. Sitä on kestäny 1,5 vuotta ja molemmat lähinnä nähty kun kiireiltämme ehditty.

[/quote]

Ok. No onko tämä nainen sellainen jonka kanssa olet ajatellut olla yhdessä vielä 10v kuluttuakin? (siis jos ei tätä vahinkoa olisi tapahtunut.) 

Olisitko voinut kuvitella perustavasi hänen kanssa perheen sitten joskus kun on oikea aika? 

Ette kai te kovin nuoria ole? 18-20v? Pärjääkö se nainen yksin teidän lapsen kanssa jos te lähdette, uskotko sä siihen että hänestä olisi äidiksi?

Ootko sä varma että haluat lähteä? Onko se lapsen isänä oleminen siis täysin ehdottomasti sulle mahdoton vaihtoehto, vai punnitsetko vielä mitä sun pitäisi tehdä?

[/quote]

No paha sanoa. Jos tietäisin varmaksi, että halua hänen kanssaan olla pitkään tai ikuisesti, niin olisihan tässä jo varmaan kosittukin ja kaikkea. Kyllä perheen haluan joskus vielä, mutta että hänen kanssaan? Liian aikaista sanoa. Nainen on 26 ja itse 28. No ainakin hän joutuu heittämään osan urahaaveistaan ja työstään romukoppaan (tai ainakin reilusti lykkäämään niitä), jos aikoo lapsesta huolehtia. Muuten varmaan ihan sopiva äidiksi. Nyt tuntuu että en halua, lähinnä katkeruutta siitä seuraisi. Sitten kun saan elämän sille mallille että on aikaa ja vakaa elämä, haluan omistautua perheelle kunnolla. Siihen menee ehkä 10 vuotta.

[/quote]

No tuon ikäiselle naiselle on äitiysloma todella yleistä, joten ei varmasti mene ura tai työpaikka pilalle, kyllä se sitten taas jatkuu kun palaa työelämään. Nuo on enemmän sellaisia motivaatiokysymyksiä, jos on halua ja tahtoa. Iän puolesta mä ajattelen että teidän tulisi kyllä jo olla henkisesti valmiita kasvattamaan lapsi, joten halutessanne varmasti kaikki järjestyisi, mutta ongelmahan onkin se haluamattomuus.

Mun mielestä sulla on vain muutama vaihtoehto, joko jäät suhteeseen isäksi tai sitten lähdet ja autat vaimokettasi lapsen kanssa. Älä painosta häntä aborttiin, se oikeasti voi tuhota ihmisen, se ei ole oikea tapa.

Katkeruutta mä en siinä mielessä pohtisi, koska jos sä teet itse sen päätöksen niin mille oot katkera? Jos valinta on oma?

Aina kun ei oo onnistunut tekemään oikeaa päätöstä, niin joskus sitten pitää tehdä se päätös oikeaksi.

[/quote]

Kyllä se vähän on, että jos joudun heittämään perustamani yritystoiminnan ja opintoni nyt telakalle, niin ei se tekisi henkisesti hyvää ollenkaan. Haluan perustaa perheen sitten, kun olen saanut nämä asiat siihen balanssiin, että voin olla normaalissa 8-16 (tai jos kaikki menee putkeen niin vielä lyhyemmässä) duunissa ja todella mukana lapsen elämässä. Mieluummin kasvatan lapsen, jonka kasvattamiseen olen valmis, kuin lähden nyt perustamaan sellaista perhettä, jota en ole toivonut. 

[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 00:26"]

[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 00:19"]

[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 00:15"]

[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 00:09"]

[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 00:00"]

[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 23:51"]

[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 23:41"]

Ap, kauanko olette seurustelleet?

Miksi susta ei omasta mielestä ole isäksi? Puhuit kiireestä, mutta onko enemmän kyse siitä ettei sua vain kiinnosta (kuten alussa laitoit)?

Mitä suunnitelmia sulla on esim. seuraavalle 4 vuodelle? Eli miten sä olit suunnitellut että seuraavat 4v menee, jos koko tätä vahinkoraskautta ei olisi tapahtunutkaan?

[/quote]

Työn ja opiskelun hektistä yhdistämistä. Muutenkin ollu aika ns. kädestä suuhun -tyyppistä elämää, jossa on maisemat vaihtunu ja tyttöystävän kanssa seurustelukin ollu enemmän sellaista viikonlopputapailua. Sitä on kestäny 1,5 vuotta ja molemmat lähinnä nähty kun kiireiltämme ehditty.

[/quote]

Ok. No onko tämä nainen sellainen jonka kanssa olet ajatellut olla yhdessä vielä 10v kuluttuakin? (siis jos ei tätä vahinkoa olisi tapahtunut.) 

Olisitko voinut kuvitella perustavasi hänen kanssa perheen sitten joskus kun on oikea aika? 

Ette kai te kovin nuoria ole? 18-20v? Pärjääkö se nainen yksin teidän lapsen kanssa jos te lähdette, uskotko sä siihen että hänestä olisi äidiksi?

Ootko sä varma että haluat lähteä? Onko se lapsen isänä oleminen siis täysin ehdottomasti sulle mahdoton vaihtoehto, vai punnitsetko vielä mitä sun pitäisi tehdä?

[/quote]

No paha sanoa. Jos tietäisin varmaksi, että halua hänen kanssaan olla pitkään tai ikuisesti, niin olisihan tässä jo varmaan kosittukin ja kaikkea. Kyllä perheen haluan joskus vielä, mutta että hänen kanssaan? Liian aikaista sanoa. Nainen on 26 ja itse 28. No ainakin hän joutuu heittämään osan urahaaveistaan ja työstään romukoppaan (tai ainakin reilusti lykkäämään niitä), jos aikoo lapsesta huolehtia. Muuten varmaan ihan sopiva äidiksi. Nyt tuntuu että en halua, lähinnä katkeruutta siitä seuraisi. Sitten kun saan elämän sille mallille että on aikaa ja vakaa elämä, haluan omistautua perheelle kunnolla. Siihen menee ehkä 10 vuotta.

[/quote]

Olitko kertonut hänelle nuo asiat?

[/quote]

Kyllä hän tietää millä aikajänteellä olen miettinyt lastenhankintaa. Siitä en ole sanonut että en ole varma siitä, haluanko viettää loppuelämäni hänen kanssaan, mutta kyllähän normaali ihminen tajuaa, ettei siitä yleensä olla varmoja 1,5 vuoden seurustelun jälkeen.

[/quote]

Jos ei puolentoista vuoden (!!!) seurustelun jälkeen ole varma, niin eiköhän se tarkoita että on paras antaa toisen jatkaa etsintää.

[/quote]

No eiköhän tämä ole aika subjektiivista.

Abortti on murha. Oman lapsen murha. Jäät naisesi kanssa tai et - ei ole väliä, koska ihan selvää on se että sinusta ei ole isäksi eikä oikeaksi mieheksi. Ainakaan vielä. Se nainen ja tuleva vauva eivät tarvitsekaan sinua. Toivottavasti nainen ymmärtää sen eikä kuormitta itseään tällaisellä "miehellä". Älä pakota häntä lapsensa murhaan!

[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 00:30"]

[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 00:20"]

[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 00:09"]

[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 00:00"]

[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 23:51"]

[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 23:41"]

Ap, kauanko olette seurustelleet?

Miksi susta ei omasta mielestä ole isäksi? Puhuit kiireestä, mutta onko enemmän kyse siitä ettei sua vain kiinnosta (kuten alussa laitoit)?

Mitä suunnitelmia sulla on esim. seuraavalle 4 vuodelle? Eli miten sä olit suunnitellut että seuraavat 4v menee, jos koko tätä vahinkoraskautta ei olisi tapahtunutkaan?

[/quote]

Työn ja opiskelun hektistä yhdistämistä. Muutenkin ollu aika ns. kädestä suuhun -tyyppistä elämää, jossa on maisemat vaihtunu ja tyttöystävän kanssa seurustelukin ollu enemmän sellaista viikonlopputapailua. Sitä on kestäny 1,5 vuotta ja molemmat lähinnä nähty kun kiireiltämme ehditty.

[/quote]

Ok. No onko tämä nainen sellainen jonka kanssa olet ajatellut olla yhdessä vielä 10v kuluttuakin? (siis jos ei tätä vahinkoa olisi tapahtunut.) 

Olisitko voinut kuvitella perustavasi hänen kanssa perheen sitten joskus kun on oikea aika? 

Ette kai te kovin nuoria ole? 18-20v? Pärjääkö se nainen yksin teidän lapsen kanssa jos te lähdette, uskotko sä siihen että hänestä olisi äidiksi?

Ootko sä varma että haluat lähteä? Onko se lapsen isänä oleminen siis täysin ehdottomasti sulle mahdoton vaihtoehto, vai punnitsetko vielä mitä sun pitäisi tehdä?

[/quote]

No paha sanoa. Jos tietäisin varmaksi, että halua hänen kanssaan olla pitkään tai ikuisesti, niin olisihan tässä jo varmaan kosittukin ja kaikkea. Kyllä perheen haluan joskus vielä, mutta että hänen kanssaan? Liian aikaista sanoa. Nainen on 26 ja itse 28. No ainakin hän joutuu heittämään osan urahaaveistaan ja työstään romukoppaan (tai ainakin reilusti lykkäämään niitä), jos aikoo lapsesta huolehtia. Muuten varmaan ihan sopiva äidiksi. Nyt tuntuu että en halua, lähinnä katkeruutta siitä seuraisi. Sitten kun saan elämän sille mallille että on aikaa ja vakaa elämä, haluan omistautua perheelle kunnolla. Siihen menee ehkä 10 vuotta.

[/quote]

No tuon ikäiselle naiselle on äitiysloma todella yleistä, joten ei varmasti mene ura tai työpaikka pilalle, kyllä se sitten taas jatkuu kun palaa työelämään. Nuo on enemmän sellaisia motivaatiokysymyksiä, jos on halua ja tahtoa. Iän puolesta mä ajattelen että teidän tulisi kyllä jo olla henkisesti valmiita kasvattamaan lapsi, joten halutessanne varmasti kaikki järjestyisi, mutta ongelmahan onkin se haluamattomuus.

Mun mielestä sulla on vain muutama vaihtoehto, joko jäät suhteeseen isäksi tai sitten lähdet ja autat vaimokettasi lapsen kanssa. Älä painosta häntä aborttiin, se oikeasti voi tuhota ihmisen, se ei ole oikea tapa.

Katkeruutta mä en siinä mielessä pohtisi, koska jos sä teet itse sen päätöksen niin mille oot katkera? Jos valinta on oma?

Aina kun ei oo onnistunut tekemään oikeaa päätöstä, niin joskus sitten pitää tehdä se päätös oikeaksi.

[/quote]

Kyllä se vähän on, että jos joudun heittämään perustamani yritystoiminnan ja opintoni nyt telakalle, niin ei se tekisi henkisesti hyvää ollenkaan. Haluan perustaa perheen sitten, kun olen saanut nämä asiat siihen balanssiin, että voin olla normaalissa 8-16 (tai jos kaikki menee putkeen niin vielä lyhyemmässä) duunissa ja todella mukana lapsen elämässä. Mieluummin kasvatan lapsen, jonka kasvattamiseen olen valmis, kuin lähden nyt perustamaan sellaista perhettä, jota en ole toivonut. 

[/quote]

Tiiätkö, tosi harva on oikeasti perustanut sen perheen juuri ideaalina aikana. Joskus sitä suunnitellaan pitkään jotta on rahaa ja talo ja valkoinen aita, se kultainen noutaja ja henkinen kypsyys optimilla tasolla ja sitten se lapsi ei tulekaan. Ei vuoteen,kahteen, viiteen. Tai päinvastoin, niinkuin sulla, tulee vaikka ei pitäis. Ja ne muutkin perheet on selvinneet, vaikka muidenkin lasten isät on töissä pitkiä päiviä tehden. Mä luulen että kun se lapsi tulee, niin sunkin arvot heittää ympäri kun tajuat miten mahtava tyyppi se on ja mitä sä saat sun elämääs. Tai sitten ei.

Jos sä huomenna sanot sille vaimokkeelles, että saa pitää lapsen, mutta sä et voi jäädä, niin missä määrin sä aiot osallistua sen lapsen elämään? Maksat elarit, mutta et muuta? Haluatko sä että se lapsi tietää susta? Aiotko nähdä sen? Osallistutko mitenkään, kortti synttärinä, jouluna?

Se lapsi nyt kuitenkin on ainakin vielä tulossa maailmaan?

Toivotko sä nyt vaan että se tyttöystävä suostuu aborttiin? Mitä jos se suostuu, eroatteko sitten vai haluatko jatkaa hänen kanssaan?

Haluat siis naisesi tekevän abortin eli siis että oma lapsesi tapettaisiin.

Jos nyt olet oikea kirjoittaja, etkä mikään provotrolli, niin käy ihmeessä kurkkaamassa Pakkotoisto-foorumi ja kerro sinne tilanteesi. Siellä on varmasti miehiä joilla kokemuksia samasta tilanteesta ja saat myös miehistä näkökantaa asiaan. 

Siellä on asiallista ja fiksua keskustelua.

ap! olet vain kusipää. Kaikki muu selittely on täysin yhdentekevää. Elä yksin, niin ei et rasita muita.

[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 00:23"]

[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 18:43"]Olen nainen itse ja päättänyt, etten koskaan halua lapsia.. En voi ymmärtää näitä naisia, jotka syyllistää miestä siitä, että ehkäisy petti ja mies ei olekaan valmis isäksi vaikka asia on aiemmin jo puhuttu selväksi. Onneksi kukaan mies ei voi koskaan minun puolesta päättää, että minun onkin nyt vaan väkisin alettava äidiksi, halusin sitä tai en.Tsemppiä ap, en osaa mitään neuvoja tähän kyllä antaa.

[/quote]

Täysin samaa mieltä. Ap, olen puolellasi. Nainen 23v

[/quote]Minulle herää kysymys että miten nainen on saanut tyttöystävän "vahingossa" raskaaksi?

Vai onko ap tässä kommentoinut omia viestejään muka naisena? Se selittäisi nämä sympatiat.

Ihan oikeasti. Tämä keskustelu on todella säälittävä!

Ap, voimia, oikeasti. On niin väärin, että nainen voi vedättää miestä näissä asioissa 100-0, ja sitten mies saa kaikki kurat niskaansa. Et ole tehnyt mitään väärää. Pitäisikö teidän kiihkoilijoiden mielestä esim. velojen olla harrastamatta seksiä koko elämä, koska raskaus on mahdollinen 0,01% todennäköisyydellä tehokasta ehkäisyä käytettäessä?! Järkyttävää. Seksi on ihmisen perustarve sekä OIKEUS, vaikka ei lapsia koskaan haluaisikaan. Tiedoksi myös, että ei se kumi vie kaikilta miehiltä vain vähän tuntoa. Se voi pilata koko nautinnon. Minusta molempien kuuluu saada nauttia. Tuplaehkäisy on hysteerisille. Mitä todennäköisimmin, ap, naisesi on jättänyt pillerit syömättä salaa tai ei ole pilkuntarkasti noudattanut pakkausohjeita. Esim. erittäin harva nainen tajuaa, että ripulointi, oksentelu ja tietyt lääkkeet heikentävät ehkäisytehoa. Tämä on niin nähty.

Oletko ymmärtänyt, mitä on tapahtunut??

Sinun oma lapsesi on jo maailmassa! Jokainen sekunti hän kasvaa ja uskoo hyvään. 

Elämää ei voi suunnitella etukäteen. Viisas taipuu niin hyvän kuin pahankin edessä. Lakkaa olemasta niin uppiniskainen, tai et kohta ehkes saa mitään. Se, miten toimit tässä asiassa, tulee vaikuttamaan jokaiseen suhteeseesi elämäsi aikana.

Olet tilanteessa, jossa sinun on kannettava vastuusi. Hyväksy kohtalosi. Sinulle nyt kävi näin. Sinusta tuli nyt isä.

Oma lapsi on elämän hienoin asia. Ja rakkain. Jokainen normaali ihminen tuntee niin.

Anna ajan kulua ja sulattele asiaa. Opettele uusi roolisi isänä. Kasva aikuiseksi. Pidä hyvä ja asiallinen suhde lapsesi äitiin ja ole hyvä isä lapsellesi.

Lapsesi tarvitsee ja ansaitsee rakkautesi! Mikään ei ole niin tärkeää kuin se.

Sori, mutta aikuisen ihmisen pitäisi tietää, ettei mikään ehkäisy ole sataprosenttisen varma. Jos lapsi on ehdoton ei ja totaalinen katastrofi, niin silloin voi käyttää tuplaehkäisyä. Se nyt vaan on biologinen fakta, että lapsi kasvaa naisen ruumiin sisällä, ja sen vuoksi naisella on viimeinen sana aborttiasiassa. Et sinä voi sanella, mitä toinen ihminen tekee ruumiilleen, oli kyse sitten lapsen synnyttämisestä tai abortista. Harmi ehkä, mutta se on se "maksu" siitä hyvästä, ettei miehen tarvitse kantaa lasta 9 kuukautta ja pusertaa sitä ulos pienestä reiästä.

Voit joko heittäytyä vastuuta pakoilevaksi luuseriksi tai sopeutua ja tehdä parhaasi. Pitkät työpäiväsi ovat varmasti lapsen kannalta pienempi paha kuin täydellinen poissaolo. Turha siis vedota vaikeaan tilanteeseen. Aika kasvaa aikuiseksi.