Olemme eroamassa, miten se käykään ihan sivullisten tunteisiin.
Oikeasti, mitä se kenellekään kuuluu. No meidän aikuisille lapsille ehkä vähän.
Esimerkkejä alla:
-Tajuatko kuinka hyvän miehen päästät menemään. Toki, se on hyvä varmaan jollekin muulle.
-Noin pitkän liiton jälkeen, kannattaako ero. Kyllä, nyt on viime hetket hankkia oma elämä.
-Ettehän te edes riitele. No kun ei kiinnosta edes riidellä.
-Mitä me voitais tehdä(tuttavapariskunta). Ihan vaan olla puuttumatta muiden asioihin.
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että mies pääsee noin negatiivisesta vaimosta eroon. Onnea miehelle!
Minäkin onnittelen häntä. Hän vaan ei oikein ymmärrä miten onnellinen on päästessään musta eroon. Ehkä se vielä valkenee hänelle.
ap
PS. ilmeisesti tunnet mieheni=)
Siis sinä olet eroamassa ja miehesi ei haluaisi. Tilanne näyttää käyvän kaikkien muiden tunteisiin paitsi sinun.
No eikös yleensä kannata erota , mikäli ei tunne kumppania kohtaan yhtään mitään? -eri
Vierailija kirjoitti:
L O L 😂😂😤
Pyyhi nenäsi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Klassikko mun mutsilta: miten jätit sen miehen, vaikka se oli niin pitkä?
Siis ihan oikeasti, ei tapahtunut Porvoossa.
Olihan mies pitkä, olipa vaan kaikki koulut kesken jättänyt tyhjäntoimittaja, jota kai olisi pitänyt katsella, kun se oli niin pitkä.
Ihmiset on outoja.
Ihmiset on tosiaankin outoja. Miksi alunperin otit koulut kesken jättäneen tyhjäntoimittajan?
Koska se kävi vielä sitä koulua, silloin kun aloimme seurustella. Eikö tullut mieleen tämmöinen mahdollisuus?
onnellinen ex kirjoitti:
Kokemusta ihan samanlaisesta.. Erosta aikaa jo kohta 2v ja kaikilla oli hirveesti mielipiteitä siitä mitä pitäis tehdä vaikka itse olin täysin varma - ja olen edelleen.
Kuulin kaikki nämä klassikot:
-mieti kunnolla, sinua alkaa kaduttaa jos teet hätiköityjä päätöksiä
-oletko varma että haluat heittää kaiken yhteisen rakennetun elämän pois
-miten lapset? haluatko että joutuvat elämään rikkinäisessä kodissa
-tulet joutumaan todella tiukille rahallisesti
-turha hypätä mihinkään uuteen suhteeseen, jäät vain kuitenkin yksin
Myös kaikki yhteiset kaverit (yhtä lukuunottamatta) on katkaissut välit sekä miehen perhe ei ole yhteydessä edes lapsiin. Hohhoi.
Juu, sama kuoro lauloi täälläkin, sillä erotuksella ettei meillä ollut lapsia. Ihan kuin se eroaminen ei olisi muutenkin ollut tarpeeksi hirveätä, siihen päälle vielä kaikenkarvaiset besservisserit neuvomassa. Ei kai kukaan nyt huvikseen eroa ja joudu luopumaan niin suhteesta kuin kodistakin. Sokerina pohjalla isäni, jonka mielestä minun olisi pitänyt vaan sinnitellä, koska kun kerran hän ei pysty olemaan hetkeäkään yksin niin silloin minullekin pitäisi kelvata ihan mikä tahansa minua rakastamaton huithapeli.
Jos avaudut jollekin erostasi, on aivan normaalia, että kuulija kommentoi jotakin. Miksi tällaista ihmetellään yleensäkään?
Nytkin avauduit meille ja kommenttini on, että oletko nyt harkinnut tarkkaan, kohta voi olla myöhäistä?
Vierailija kirjoitti:
Jos avaudut jollekin erostasi, on aivan normaalia, että kuulija kommentoi jotakin. Miksi tällaista ihmetellään yleensäkään?
Nytkin avauduit meille ja kommenttini on, että oletko nyt harkinnut tarkkaan, kohta voi olla myöhäistä?
Miksi maailmassa sinä jonkun toisen eroon sotkeudut? Ei naiset eroa pitkistä suhteista hetken mielijohteesta ja harkitsematta, yleensä vuosia on yritetty kestää lasten vuoksi ja parantaa tilannetta, ja usein avioliitto on pitkittynyt liikaakin. Jos jotakin kadutaan, se on se, ettei erottu ajoissa.
Vierailija kirjoitti:
Klassikko mun mutsilta: miten jätit sen miehen, vaikka se oli niin pitkä?
Siis ihan oikeasti, ei tapahtunut Porvoossa.
Olihan mies pitkä, olipa vaan kaikki koulut kesken jättänyt tyhjäntoimittaja, jota kai olisi pitänyt katsella, kun se oli niin pitkä.
Ihmiset on outoja.
Mä vein joskus poikaystävän ekaa kertaa vanhempien luo "näytille". Olimme parikymppisiä. Istuimme äidin kanssa keittiössä kahvia juomassa kun paikalle saapui humalainen isäni. Hän kätteli poikaystävää, vilkaisi minua ja sanoi poikaystävälle: "Kyllä nyt löit poika kätesi paskaan" ja jatkoi matkaansa.
Omat vanhemmat on joskus outoja (ja kusipäitä).
Vierailija kirjoitti:
Jos avaudut jollekin erostasi, on aivan normaalia, että kuulija kommentoi jotakin. Miksi tällaista ihmetellään yleensäkään?
Nytkin avauduit meille ja kommenttini on, että oletko nyt harkinnut tarkkaan, kohta voi olla myöhäistä?
Minulla ei ole tapana avautua kuin parhaalle ystävälleni.
Jos kerron asiasta ilmoitusluontoisesti, se ei mielestäni ole avautumista. Se on tiedonanto. Mikä taas on ihan hyvä tehdä ettei tule mitään vääriä käsityksiä ja outoja huhuja.
Kuulijan on kohteliasta kommentoida mutta neuvomaan ei mielestäni pidä ryhtyä ellei neuvoja pyydetä.
ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos avaudut jollekin erostasi, on aivan normaalia, että kuulija kommentoi jotakin. Miksi tällaista ihmetellään yleensäkään?
Nytkin avauduit meille ja kommenttini on, että oletko nyt harkinnut tarkkaan, kohta voi olla myöhäistä?
Miksi maailmassa sinä jonkun toisen eroon sotkeudut? Ei naiset eroa pitkistä suhteista hetken mielijohteesta ja harkitsematta, yleensä vuosia on yritetty kestää lasten vuoksi ja parantaa tilannetta, ja usein avioliitto on pitkittynyt liikaakin. Jos jotakin kadutaan, se on se, ettei erottu ajoissa.
Joo, mullekin yksi sanoi, että olenko tullut hulluksi, kun haluan nyt erota. Itse vaan mietin, että olisi pitänyt erota jo kaksi vuotta sitten. Enpä ole eroa katunut.
Vierailija kirjoitti:
onnellinen ex kirjoitti:
Kokemusta ihan samanlaisesta.. Erosta aikaa jo kohta 2v ja kaikilla oli hirveesti mielipiteitä siitä mitä pitäis tehdä vaikka itse olin täysin varma - ja olen edelleen.
Kuulin kaikki nämä klassikot:
-mieti kunnolla, sinua alkaa kaduttaa jos teet hätiköityjä päätöksiä
-oletko varma että haluat heittää kaiken yhteisen rakennetun elämän pois
-miten lapset? haluatko että joutuvat elämään rikkinäisessä kodissa
-tulet joutumaan todella tiukille rahallisesti
-turha hypätä mihinkään uuteen suhteeseen, jäät vain kuitenkin yksin
Myös kaikki yhteiset kaverit (yhtä lukuunottamatta) on katkaissut välit sekä miehen perhe ei ole yhteydessä edes lapsiin. Hohhoi.
Juu, sama kuoro lauloi täälläkin, sillä erotuksella ettei meillä ollut lapsia. Ihan kuin se eroaminen ei olisi muutenkin ollut tarpeeksi hirveätä, siihen päälle vielä kaikenkarvaiset besservisserit neuvomassa. Ei kai kukaan nyt huvikseen eroa ja joudu luopumaan niin suhteesta kuin kodistakin. Sokerina pohjalla isäni, jonka mielestä minun olisi pitänyt vaan sinnitellä, koska kun kerran hän ei pysty olemaan hetkeäkään yksin niin silloin minullekin pitäisi kelvata ihan mikä tahansa minua rakastamaton huithapeli.
Tuttavani äidin mielestä oli turha erota kun keittiöremonttikin oli juuri saatu valmiiksi =)
Kyllä uuden keittiön voimalla pitäisi kestää henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Niih.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos avaudut jollekin erostasi, on aivan normaalia, että kuulija kommentoi jotakin. Miksi tällaista ihmetellään yleensäkään?
Nytkin avauduit meille ja kommenttini on, että oletko nyt harkinnut tarkkaan, kohta voi olla myöhäistä?
Miksi maailmassa sinä jonkun toisen eroon sotkeudut? Ei naiset eroa pitkistä suhteista hetken mielijohteesta ja harkitsematta, yleensä vuosia on yritetty kestää lasten vuoksi ja parantaa tilannetta, ja usein avioliitto on pitkittynyt liikaakin. Jos jotakin kadutaan, se on se, ettei erottu ajoissa.
Noin varmaan sanoisin kaikille, joiden ongelmista en tietäisi ja ero tulisi yllätyksenä.
Se on KESKUSTELUA ja tapa reagoida.
Olisiko susta parempi että kuulija sanoisi "Aha" ja vaihtaisi puheenaihetta?
Jotenkin tuntuu ettei ap ole sosiaalisesti kovin kyvykäs.
Mun ystävä just kertoi, että ovat eroamassa miehensä kanssa. Mä en osannut sanoa muuta kuin "Olen pahoillani". Olin mä sitä aavistellut jo. Eihän ero koskaan oikeastaan ole iloinen asia, varsinkin jos on alaikäisiä lapsia. En kyllä alkaisi neuvomaan. Eiköhän jokainen ole kohdallaan miettinyt nämä asiat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos avaudut jollekin erostasi, on aivan normaalia, että kuulija kommentoi jotakin. Miksi tällaista ihmetellään yleensäkään?
Nytkin avauduit meille ja kommenttini on, että oletko nyt harkinnut tarkkaan, kohta voi olla myöhäistä?
Miksi maailmassa sinä jonkun toisen eroon sotkeudut? Ei naiset eroa pitkistä suhteista hetken mielijohteesta ja harkitsematta, yleensä vuosia on yritetty kestää lasten vuoksi ja parantaa tilannetta, ja usein avioliitto on pitkittynyt liikaakin. Jos jotakin kadutaan, se on se, ettei erottu ajoissa.
Noin varmaan sanoisin kaikille, joiden ongelmista en tietäisi ja ero tulisi yllätyksenä.
Se on KESKUSTELUA ja tapa reagoida.
Olisiko susta parempi että kuulija sanoisi "Aha" ja vaihtaisi puheenaihetta?
Kyllä, aha on parempi kuin neuvomaan alkaminen. Puheenaihetta ei tarvitse muuttaa, ehkä erosta kertova haluaa jatkaa juttua. tai sitten ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
onnellinen ex kirjoitti:
Kokemusta ihan samanlaisesta.. Erosta aikaa jo kohta 2v ja kaikilla oli hirveesti mielipiteitä siitä mitä pitäis tehdä vaikka itse olin täysin varma - ja olen edelleen.
Kuulin kaikki nämä klassikot:
-mieti kunnolla, sinua alkaa kaduttaa jos teet hätiköityjä päätöksiä
-oletko varma että haluat heittää kaiken yhteisen rakennetun elämän pois
-miten lapset? haluatko että joutuvat elämään rikkinäisessä kodissa
-tulet joutumaan todella tiukille rahallisesti
-turha hypätä mihinkään uuteen suhteeseen, jäät vain kuitenkin yksin
Myös kaikki yhteiset kaverit (yhtä lukuunottamatta) on katkaissut välit sekä miehen perhe ei ole yhteydessä edes lapsiin. Hohhoi.
Juu, sama kuoro lauloi täälläkin, sillä erotuksella ettei meillä ollut lapsia. Ihan kuin se eroaminen ei olisi muutenkin ollut tarpeeksi hirveätä, siihen päälle vielä kaikenkarvaiset besservisserit neuvomassa. Ei kai kukaan nyt huvikseen eroa ja joudu luopumaan niin suhteesta kuin kodistakin. Sokerina pohjalla isäni, jonka mielestä minun olisi pitänyt vaan sinnitellä, koska kun kerran hän ei pysty olemaan hetkeäkään yksin niin silloin minullekin pitäisi kelvata ihan mikä tahansa minua rakastamaton huithapeli.
Tuttavani äidin mielestä oli turha erota kun keittiöremonttikin oli juuri saatu valmiiksi =)
Kyllä uuden keittiön voimalla pitäisi kestää henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Niih.
No oudon ajankohdan kyllä valitsit, jotain rakennettu suhdetta parantamaan ja tajuttu ettei sitä voi pelastaa?
Vierailija kirjoitti:
Mun ystävä just kertoi, että ovat eroamassa miehensä kanssa. Mä en osannut sanoa muuta kuin "Olen pahoillani". Olin mä sitä aavistellut jo. Eihän ero koskaan oikeastaan ole iloinen asia, varsinkin jos on alaikäisiä lapsia. En kyllä alkaisi neuvomaan. Eiköhän jokainen ole kohdallaan miettinyt nämä asiat.
Erittäin hyvä kommentti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos avaudut jollekin erostasi, on aivan normaalia, että kuulija kommentoi jotakin. Miksi tällaista ihmetellään yleensäkään?
Nytkin avauduit meille ja kommenttini on, että oletko nyt harkinnut tarkkaan, kohta voi olla myöhäistä?
Miksi maailmassa sinä jonkun toisen eroon sotkeudut? Ei naiset eroa pitkistä suhteista hetken mielijohteesta ja harkitsematta, yleensä vuosia on yritetty kestää lasten vuoksi ja parantaa tilannetta, ja usein avioliitto on pitkittynyt liikaakin. Jos jotakin kadutaan, se on se, ettei erottu ajoissa.
Noin varmaan sanoisin kaikille, joiden ongelmista en tietäisi ja ero tulisi yllätyksenä.
Se on KESKUSTELUA ja tapa reagoida.
Olisiko susta parempi että kuulija sanoisi "Aha" ja vaihtaisi puheenaihetta?
Kyllä, aha on parempi kuin neuvomaan alkaminen. Puheenaihetta ei tarvitse muuttaa, ehkä erosta kertova haluaa jatkaa juttua. tai sitten ei.
Oletko yleensä kaikissa sun keskusteluissa yhtä herkillä ja määräät sanat keskustelukumppanin suuhun?
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuntuu ettei ap ole sosiaalisesti kovin kyvykäs.
Jotenkin tuntuu että sinä olet hyvä tekemään hataria ja hätäisiä päätelmiä.... mutta suotakoon se sinulle.
Näkeehän sen täälläkin, miten ihmiset aivan sekopäinä raivoavat, kun pohtivat muiden ihmisten pettämisiä tai muita suhdekriisejä. On yksi äo:ta mittaava tekijä mielestäni sekin, pystyykö tekemään pesäeron itsen ja muiden välillä ja tajuamaan sen, että se, mikä tapahtuu nyt jollekin toiselle, ei tapahdu itselle eikä tule tapahtumaankaan. Että jos joku pettää tai joku eroaa, ei se ole merkki siitä, että itselle on käymässä samoin. Joillekin tämä rajanveto on tosi vaikeaa ja sitten eletääntunteella mukana toisten ihmisten elämänkäänteissä ja saadaan raivokohtauksia siitä, kun joidenkin ihan vieraiden ihmisten elämässä turvaverkot rakoilevat.