Lue keskustelun säännöt.
Lapsiperheen arki on helvettiä
19.07.2014 |
Miten ihmeessä voitte nauttia siitä? Lupauduin ottamaan kaverin kaksi lasta neljäksi päiväksi luokseni ja nämä neljä päivää ovat lujittaneet päätöstäni siitä, että en haluaisi koskaan elää lapsiperhe-elämää. Ei hetkeäkään rauhaa, ei päivällä eikä edes yöllä, mitään ei saa hoidettua ilman että joku inisee ja vaatii jotain. Normaalista nukkumisesta on turha haaveilla ja alan olla ärtynyt.
En rehellisesti käsitä miten joku voi haluta tätä ja vielä nauttia.
Kommentit (65)
Riippuuhan se raskaus tietenkin myös vaatimustasosta.
Jossain Hinkuintiassa 5v tekee tehtassa työtä 16 tuntia ja 8 tuntia pitää riittää lepoon ja virkistäytymiseen.
siihen nähden suomalaisten lasten "tarpeet " ovat usein turhia. Vähän ruokaa ja paljon kuria riittäisi hyvin vauvaiän ohittaneille ja raskaus vähenisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 17:29"]
[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 15:26"]
[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 12:33"][quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 12:31"]
[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 08:38"]Niin se alkuun on, mutta lapset kasvaa ja niistä tulee ihmisiä, mahtavia tyyppejä joiden elämässä haluaa olla mukana. Ehkä saavat itse vielä lapsia. On mukavaa kun voi vanhana kutsua perheen syömään ja paikalle tulee iiiso perhe ♡ Ja rakastan noita hassuja juttuja nyt kun lapset on jo vähän isompia. Ei enää vauvoja, jes!
[/quote]
Miten kukaan voi unelmoida tällaisesta? En käsitä. Pikkulapsiaika on toki perseestä, mutta mikä ihmeen palkinto siitä tuo muka on?
[/quote]
Niin, toisille on ilmeisesti vaikeaa käsittää, että ihmiset tykkäävät eri asioista. Ei ihan kaikilta voi vaatia kykyä ymmärtää monimuotoisuutta.
Mä muuten tykkään myös vauva- ja pikkulapsiajasta, voit kauhistella sitä vaikka seuraavassa viestissäsi.
[/quote]
Sitten minulla on käynyt tuuri, kun en halua mitään tuollaista, minkä saavuttaminen vaatii monen vuoden kärsimyksen. Käy sääliksi ihmisiä, joiden unelmat ovat vaikeita.
[/quote]
Eihän tuo sinällään vaikeaa ole, verrattuna vaikka väitöskirjaan.
Mutta ymmärrän kyllä pointtisi, kuka haaveilee siitä että pääsee laittamaan isolle perheelle ruokaa?
Minusta kerta kaikkiaan säälittävä unelma. Jos haluaa laittaa isolle sakille safkaa niin mikäs sen helpompaa järjestää? maailma on täynnä kodittomia ja katukerjäläisiä - sen kuin kutsuu heidät. Tai vaikka tuttunsa. Kaikkihan tulevat mielellään syömään. Ei siihen tarvitse lapsia tehdä. ja kaikki puljut hakevat vapaaehtoistyövoimaa - sinne vain laittamaan ruokaa vaikka työttömien pisteeseen. Ilmaiseksi.
[/quote]
Ei se varmasti vaikeaa olekaan, mutta väitöskirjan tekeminen on sentään mielenkiintoista ja älyllisesti stimuloivaa. Siinä haastetaan oma mielikuvitus, älykkyys ja ilmaisutaito. Pikkulapsiarki haastaa lähinnä kärsivällisyyden ja omanarvontunnon.
Vanhemmuus on niin tavattoman pinnallista ja yhdentekevää. :(
Aika luottavaisia ne lapset ovat, jos uskaltavat inistä ja vaatia vieraassa paikassa vierailta ihmisiltä :D Tai sitten ne on ilmapalloiskän lapsia.
[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 18:58"]
[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 17:29"]
[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 15:26"]
[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 12:33"][quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 12:31"]
[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 08:38"]Niin se alkuun on, mutta lapset kasvaa ja niistä tulee ihmisiä, mahtavia tyyppejä joiden elämässä haluaa olla mukana. Ehkä saavat itse vielä lapsia. On mukavaa kun voi vanhana kutsua perheen syömään ja paikalle tulee iiiso perhe ♡ Ja rakastan noita hassuja juttuja nyt kun lapset on jo vähän isompia. Ei enää vauvoja, jes!
[/quote]
Miten kukaan voi unelmoida tällaisesta? En käsitä. Pikkulapsiaika on toki perseestä, mutta mikä ihmeen palkinto siitä tuo muka on?
[/quote]
Niin, toisille on ilmeisesti vaikeaa käsittää, että ihmiset tykkäävät eri asioista. Ei ihan kaikilta voi vaatia kykyä ymmärtää monimuotoisuutta.
Mä muuten tykkään myös vauva- ja pikkulapsiajasta, voit kauhistella sitä vaikka seuraavassa viestissäsi.
[/quote]
Sitten minulla on käynyt tuuri, kun en halua mitään tuollaista, minkä saavuttaminen vaatii monen vuoden kärsimyksen. Käy sääliksi ihmisiä, joiden unelmat ovat vaikeita.
[/quote]
Eihän tuo sinällään vaikeaa ole, verrattuna vaikka väitöskirjaan.
Mutta ymmärrän kyllä pointtisi, kuka haaveilee siitä että pääsee laittamaan isolle perheelle ruokaa?
Minusta kerta kaikkiaan säälittävä unelma. Jos haluaa laittaa isolle sakille safkaa niin mikäs sen helpompaa järjestää? maailma on täynnä kodittomia ja katukerjäläisiä - sen kuin kutsuu heidät. Tai vaikka tuttunsa. Kaikkihan tulevat mielellään syömään. Ei siihen tarvitse lapsia tehdä. ja kaikki puljut hakevat vapaaehtoistyövoimaa - sinne vain laittamaan ruokaa vaikka työttömien pisteeseen. Ilmaiseksi.
[/quote]
Ei se varmasti vaikeaa olekaan, mutta väitöskirjan tekeminen on sentään mielenkiintoista ja älyllisesti stimuloivaa. Siinä haastetaan oma mielikuvitus, älykkyys ja ilmaisutaito. Pikkulapsiarki haastaa lähinnä kärsivällisyyden ja omanarvontunnon.
Vanhemmuus on niin tavattoman pinnallista ja yhdentekevää. :(
[/quote]
Eihän noita voi verrata! Väikkäri on työtä, pikkulapsiaika perhe-elämää. Vai vertaatteko te suhdetta aviopuolisoonne suhteeseen esimieheenne? Kun se esimies ei yhtään kiukuttele, mutta puoliso kiukutteli tänään. Totta kai väitöskirjaa tehdessä stimuloidaan eri kohtaa aviossa kuin lasten kanssa. Tosin lasten kanssakin voi tehdä paljon älyllisiä asioita ja pikkuvauvaakin voi kohdella älyllisenä olentona. Voi selittää asioita, lukea, viedä paikkoihin. Ei pikkulapsetkaan ole idiootteja.
[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 12:33"][quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 12:31"]
[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 08:38"]Niin se alkuun on, mutta lapset kasvaa ja niistä tulee ihmisiä, mahtavia tyyppejä joiden elämässä haluaa olla mukana. Ehkä saavat itse vielä lapsia. On mukavaa kun voi vanhana kutsua perheen syömään ja paikalle tulee iiiso perhe ♡ Ja rakastan noita hassuja juttuja nyt kun lapset on jo vähän isompia. Ei enää vauvoja, jes!
[/quote]
Miten kukaan voi unelmoida tällaisesta? En käsitä. Pikkulapsiaika on toki perseestä, mutta mikä ihmeen palkinto siitä tuo muka on?
[/quote]
Niin, toisille on ilmeisesti vaikeaa käsittää, että ihmiset tykkäävät eri asioista. Ei ihan kaikilta voi vaatia kykyä ymmärtää monimuotoisuutta.
Mä muuten tykkään myös vauva- ja pikkulapsiajasta, voit kauhistella sitä vaikka seuraavassa viestissäsi.
[/quote]
Sitten minulla on käynyt tuuri, kun en halua mitään tuollaista, minkä saavuttaminen vaatii monen vuoden kärsimyksen. Käy sääliksi ihmisiä, joiden unelmat ovat vaikeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 15:26"]
[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 12:33"][quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 12:31"]
[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 08:38"]Niin se alkuun on, mutta lapset kasvaa ja niistä tulee ihmisiä, mahtavia tyyppejä joiden elämässä haluaa olla mukana. Ehkä saavat itse vielä lapsia. On mukavaa kun voi vanhana kutsua perheen syömään ja paikalle tulee iiiso perhe ♡ Ja rakastan noita hassuja juttuja nyt kun lapset on jo vähän isompia. Ei enää vauvoja, jes!
[/quote]
Miten kukaan voi unelmoida tällaisesta? En käsitä. Pikkulapsiaika on toki perseestä, mutta mikä ihmeen palkinto siitä tuo muka on?
[/quote]
Niin, toisille on ilmeisesti vaikeaa käsittää, että ihmiset tykkäävät eri asioista. Ei ihan kaikilta voi vaatia kykyä ymmärtää monimuotoisuutta.
Mä muuten tykkään myös vauva- ja pikkulapsiajasta, voit kauhistella sitä vaikka seuraavassa viestissäsi.
[/quote]
Sitten minulla on käynyt tuuri, kun en halua mitään tuollaista, minkä saavuttaminen vaatii monen vuoden kärsimyksen. Käy sääliksi ihmisiä, joiden unelmat ovat vaikeita.
[/quote]
Missä kohtaa mainitsin kärsimyksen? En minä puhunut mitään mistään kärsimyksestä.
Omia tai ei . Itse nautin lapsivieraista silloinkin kun ei itselläni lapsia ollut. Minusta lapsilla on niin mukava erilainen ote elämään.
Just raitiovaunussa oli pikkupoika joka nautti menosta joka kaarteessa ja tärinässä. Hän oli kuin lintsin laitteessa. Se tarttui ja itsekin nautin kyydistä. Mukava mennä aina välillä mukaan lapsen maailmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 15:40"]
[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 15:26"]
[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 12:33"][quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 12:31"]
[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 08:38"]Niin se alkuun on, mutta lapset kasvaa ja niistä tulee ihmisiä, mahtavia tyyppejä joiden elämässä haluaa olla mukana. Ehkä saavat itse vielä lapsia. On mukavaa kun voi vanhana kutsua perheen syömään ja paikalle tulee iiiso perhe ♡ Ja rakastan noita hassuja juttuja nyt kun lapset on jo vähän isompia. Ei enää vauvoja, jes!
[/quote]
Miten kukaan voi unelmoida tällaisesta? En käsitä. Pikkulapsiaika on toki perseestä, mutta mikä ihmeen palkinto siitä tuo muka on?
[/quote]
Niin, toisille on ilmeisesti vaikeaa käsittää, että ihmiset tykkäävät eri asioista. Ei ihan kaikilta voi vaatia kykyä ymmärtää monimuotoisuutta.
Mä muuten tykkään myös vauva- ja pikkulapsiajasta, voit kauhistella sitä vaikka seuraavassa viestissäsi.
[/quote]
Sitten minulla on käynyt tuuri, kun en halua mitään tuollaista, minkä saavuttaminen vaatii monen vuoden kärsimyksen. Käy sääliksi ihmisiä, joiden unelmat ovat vaikeita.
[/quote]
Missä kohtaa mainitsin kärsimyksen? En minä puhunut mitään mistään kärsimyksestä.
[/quote]
Et taida olla ketjun (tai maailman) ainoa ihminen. Monen vanhemman mielestä pikkulapsiaikaan liittyu paljon kärsimystä.
[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 15:49"]
[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 15:40"]
[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 15:26"]
[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 12:33"][quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 12:31"]
[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 08:38"]Niin se alkuun on, mutta lapset kasvaa ja niistä tulee ihmisiä, mahtavia tyyppejä joiden elämässä haluaa olla mukana. Ehkä saavat itse vielä lapsia. On mukavaa kun voi vanhana kutsua perheen syömään ja paikalle tulee iiiso perhe ♡ Ja rakastan noita hassuja juttuja nyt kun lapset on jo vähän isompia. Ei enää vauvoja, jes!
[/quote]
Miten kukaan voi unelmoida tällaisesta? En käsitä. Pikkulapsiaika on toki perseestä, mutta mikä ihmeen palkinto siitä tuo muka on?
[/quote]
Niin, toisille on ilmeisesti vaikeaa käsittää, että ihmiset tykkäävät eri asioista. Ei ihan kaikilta voi vaatia kykyä ymmärtää monimuotoisuutta.
Mä muuten tykkään myös vauva- ja pikkulapsiajasta, voit kauhistella sitä vaikka seuraavassa viestissäsi.
[/quote]
Sitten minulla on käynyt tuuri, kun en halua mitään tuollaista, minkä saavuttaminen vaatii monen vuoden kärsimyksen. Käy sääliksi ihmisiä, joiden unelmat ovat vaikeita.
[/quote]
Missä kohtaa mainitsin kärsimyksen? En minä puhunut mitään mistään kärsimyksestä.
[/quote]
Et taida olla ketjun (tai maailman) ainoa ihminen. Monen vanhemman mielestä pikkulapsiaikaan liittyu paljon kärsimystä.
[/quote]
Mutta miksi ihmeessä se piti kommentoida juuri minun viestiini?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinäpä sitä voi ap kuvitella, kuinka suurta on äidinrakkaus :) Jotkut eivät ikinä koe niin suurta rakkauden määrää. Minkäs sille voi. Aika surullistahan se on, mutta ei se minua muuten paina.
Ellei olisi lasta niin voisi jo vetää itsensä hirteen mutta koska on niin elämä on antoisaa ja ihanaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 15:56"]
Ellei olisi lasta niin voisi jo vetää itsensä hirteen mutta koska on niin elämä on antoisaa ja ihanaa.
[/quote]
Tää on kaikkein kamalinta. Jos ei ole muuta syytä elää kun lapset...
Tuon kaiken kestää eri tavalla, kun ne on omia ja rakkaita. vieraat lapset on varsinainen riesa ja ärsytyksen aihe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On hiukan eri asia katsoa hetki jotain kersaa, kun hoitaa niitä 4 päivää. Asioita ei edes voi verrata keskenään. Ne ihanat piirteet rupeaa näkymään kun ollaan kauemmin yhdessä.
[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 08:38"]
Niin se alkuun on, mutta lapset kasvaa ja niistä tulee ihmisiä, mahtavia tyyppejä joiden elämässä haluaa olla mukana. Ehkä saavat itse vielä lapsia. On mukavaa kun voi vanhana kutsua perheen syömään ja paikalle tulee iiiso perhe ♡ Ja rakastan noita hassuja juttuja nyt kun lapset on jo vähän isompia. Ei enää vauvoja, jes!
vauvatko eivät ole ihmisiä? :D
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 16:01"]
[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 15:56"]
Ellei olisi lasta niin voisi jo vetää itsensä hirteen mutta koska on niin elämä on antoisaa ja ihanaa.
[/quote]
Tää on kaikkein kamalinta. Jos ei ole muuta syytä elää kun lapset...
[/quote]
Miksi ne ovat sen huonompi syy elää kuin joku toinen?
No jos ei nyt ihan helvettiä kuitenkaan, niin todella raskasta se ainakin on. Mä olen isoäitinä jo toisella kierroksella, ja kun olen nyt jonkun vuoden vaippaa vaihtanut, pukluja pessyt, kontannut, hyötyliikkunut, roinaa keräillyt, huutoa kuunnellut, soseita siivoillut ja palloa pelannut, niin kyllä todellakin osaan omaa rauhaa ja hiljaisuutta arvostaa ihan uudella tavalla.
Seuraavaksi viritän kyllä xboxin, se on vissi. Ja sanon, että touhutkaa keskenänne. Ja vapaaehtoistahan tämä on, ja ihania asioita tapahtuu koko ajan, mutta auttaa pitää, kun vanhemmat eroaa, niin pitäähän sen kaameuden keskellä päästää heidät päätänsä tuulettamaan. Jaksavat lastensa kanssa sitten toivottavasti paremmin. :) JK. lapset on lahja, mutta nyt nää kyllä riittää.
Riippunee lapsistakin. Olen hoitanut tuttavien ja siskon lapsia teinistä lähtien. Aina olen viihtynyt. Lapset, 2-6-vuotiaat, joita olen hoitanut, ovat leikkineet paljon keskenään, mun kanssakin. Olen lukenut paljon, nukuttu päiväunet, syöty tiettyihin aikoihin jne. Yhtään raskaalta ei ole tuntunut. Olen tosi rauhallinen, rauhoittanee myös lapsia. Värityskirja toimii aina.
Nyt odotan esikoistani ja ihan hyvillä mielin.
Arkeansa on turha miettiä, lapset tuli tehtyä ja nyt ne on hoidettava on raskasta tai ei. Näin yksinhuoltajana kadehdin kaveriasi. Olet hieno ystävä kun otat lapset neljäksi päiväksi hoitoon. Tällaisen ystävän puolesta tekisin vastapalveluksena melkein mitä vaan. Kyllä se siitä.
[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 12:31"]
[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 08:38"]Niin se alkuun on, mutta lapset kasvaa ja niistä tulee ihmisiä, mahtavia tyyppejä joiden elämässä haluaa olla mukana. Ehkä saavat itse vielä lapsia. On mukavaa kun voi vanhana kutsua perheen syömään ja paikalle tulee iiiso perhe ♡ Ja rakastan noita hassuja juttuja nyt kun lapset on jo vähän isompia. Ei enää vauvoja, jes!
[/quote]
Miten kukaan voi unelmoida tällaisesta? En käsitä. Pikkulapsiaika on toki perseestä, mutta mikä ihmeen palkinto siitä tuo muka on?
[/quote]
Niin, toisille on ilmeisesti vaikeaa käsittää, että ihmiset tykkäävät eri asioista. Ei ihan kaikilta voi vaatia kykyä ymmärtää monimuotoisuutta.
Mä muuten tykkään myös vauva- ja pikkulapsiajasta, voit kauhistella sitä vaikka seuraavassa viestissäsi.