Lue keskustelun säännöt.
Lapsiperheen arki on helvettiä
19.07.2014 |
Miten ihmeessä voitte nauttia siitä? Lupauduin ottamaan kaverin kaksi lasta neljäksi päiväksi luokseni ja nämä neljä päivää ovat lujittaneet päätöstäni siitä, että en haluaisi koskaan elää lapsiperhe-elämää. Ei hetkeäkään rauhaa, ei päivällä eikä edes yöllä, mitään ei saa hoidettua ilman että joku inisee ja vaatii jotain. Normaalista nukkumisesta on turha haaveilla ja alan olla ärtynyt.
En rehellisesti käsitä miten joku voi haluta tätä ja vielä nauttia.
Kommentit (65)
Minun mielestäni tämä on hauskaa! :) Lapsi hymyilee ja naureskelee joka päivä. Haluan tutustua lapseeni. Haluan viettää hänen kanssaan aikaa. Rakastan häntä valtavasti.
Nauttikaa, äidit ja isät! Elämä on juuri sitä mitä siitä tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 10:02"]
Muista, että palstamammojen lapset eivät rajoita heidän elämäänsä millään tavalla vaan he voivat lapsista huolimatta tehdä mitä huvittaa, milloin huvittaa.
[/quote]
Lässynlässynlää. Oletko muka oikeasti sitä mieltä, että vieraiden lasten kanssa on samanlaista kuin omien?
Täällä palstalla lapsettomat usein kertovat, miten elämä on ohi, kun saa lapsia. Jos kuitenkin haluaa lapsia, myös se lasten kanssa vietetty aika kuuluu elämään, eikä se tunnu vastenmieliseltä. Omat menot toteutetaan sitten siitä lapsiperheen realiteetista. Esim. mä olen ainakin tähän asti saanut tilaa omille harrastuksilleni ihan tarpeeksi, mutta totta kai mulla on mielessä se, miten asiat järjestetään hyvin meidän kaikkien (mies, minä, lapset, koira) kannalta.
Onhan ihan tutkittu juttu, että lapsettomat ovat onnellisempia kuin perheellset. Tietysti voidaan ajatella, että vaikka lasten kasvatus on kokopäivätyötä, niin oman lapsen kasvattaminen on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Suurin osa ihmisistä kasvattaa lapsensa kuitenkin väärin.
[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 10:19"]Onhan ihan tutkittu juttu, että lapsettomat ovat onnellisempia kuin perheellset. Tietysti voidaan ajatella, että vaikka lasten kasvatus on kokopäivätyötä, niin oman lapsen kasvattaminen on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Suurin osa ihmisistä kasvattaa lapsensa kuitenkin väärin.
[/quote]
On tutkittu, että kolmissakympissä lapsettomat ovat onnellisempia mutta viisissäkympissä onnellisempia ovat ne joilla lapsia.
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 00:01"]
[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 22:05"]
[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 19:14"]
[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 18:58"]
[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 17:29"]
[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 15:26"]
[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 12:33"][quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 12:31"]
[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 08:38"]Niin se alkuun on, mutta lapset kasvaa ja niistä tulee ihmisiä, mahtavia tyyppejä joiden elämässä haluaa olla mukana. Ehkä saavat itse vielä lapsia. On mukavaa kun voi vanhana kutsua perheen syömään ja paikalle tulee iiiso perhe ♡ Ja rakastan noita hassuja juttuja nyt kun lapset on jo vähän isompia. Ei enää vauvoja, jes!
[/quote]
Miten kukaan voi unelmoida tällaisesta? En käsitä. Pikkulapsiaika on toki perseestä, mutta mikä ihmeen palkinto siitä tuo muka on?
[/quote]
Niin, toisille on ilmeisesti vaikeaa käsittää, että ihmiset tykkäävät eri asioista. Ei ihan kaikilta voi vaatia kykyä ymmärtää monimuotoisuutta.
Mä muuten tykkään myös vauva- ja pikkulapsiajasta, voit kauhistella sitä vaikka seuraavassa viestissäsi.
[/quote]
Sitten minulla on käynyt tuuri, kun en halua mitään tuollaista, minkä saavuttaminen vaatii monen vuoden kärsimyksen. Käy sääliksi ihmisiä, joiden unelmat ovat vaikeita.
[/quote]
Eihän tuo sinällään vaikeaa ole, verrattuna vaikka väitöskirjaan.
Mutta ymmärrän kyllä pointtisi, kuka haaveilee siitä että pääsee laittamaan isolle perheelle ruokaa?
Minusta kerta kaikkiaan säälittävä unelma. Jos haluaa laittaa isolle sakille safkaa niin mikäs sen helpompaa järjestää? maailma on täynnä kodittomia ja katukerjäläisiä - sen kuin kutsuu heidät. Tai vaikka tuttunsa. Kaikkihan tulevat mielellään syömään. Ei siihen tarvitse lapsia tehdä. ja kaikki puljut hakevat vapaaehtoistyövoimaa - sinne vain laittamaan ruokaa vaikka työttömien pisteeseen. Ilmaiseksi.
[/quote]
Ei se varmasti vaikeaa olekaan, mutta väitöskirjan tekeminen on sentään mielenkiintoista ja älyllisesti stimuloivaa. Siinä haastetaan oma mielikuvitus, älykkyys ja ilmaisutaito. Pikkulapsiarki haastaa lähinnä kärsivällisyyden ja omanarvontunnon.
Vanhemmuus on niin tavattoman pinnallista ja yhdentekevää. :(
[/quote]
Eihän noita voi verrata! Väikkäri on työtä, pikkulapsiaika perhe-elämää. Vai vertaatteko te suhdetta aviopuolisoonne suhteeseen esimieheenne? Kun se esimies ei yhtään kiukuttele, mutta puoliso kiukutteli tänään. Totta kai väitöskirjaa tehdessä stimuloidaan eri kohtaa aviossa kuin lasten kanssa. Tosin lasten kanssakin voi tehdä paljon älyllisiä asioita ja pikkuvauvaakin voi kohdella älyllisenä olentona. Voi selittää asioita, lukea, viedä paikkoihin. Ei pikkulapsetkaan ole idiootteja.
[/quote]
No tutkija ja isä/äiti ovat kaksi roolia, jotka ihminen voi omaksua itselleen, jos haluaa. Valitettavastivain tutkijan työ on atimuloivaa ja merkityksellistä. Vanhemmuus on pelkkäää biologian toteuttamista ja vieläpä tosi ikävää, rajoittavaa puuhaa.
[/quote]
En ole tuo aiempi kirjoittaja, mutta olen sen väikkärin jo aikaa sitten tehnyt ja menestynyt ihan mukavasti sen jälkeenkin tutkijana ja todella rakastan työtäni, se on palkitsevaa ja hauskaa. Kaksi lasta on myös ja vanhemmuus on ihanaa ja palkitsevaa ja merkityksellistä ja hauskaa. Eri tavalla kuin työ. Nimenomaan pikkulapsiajasta olen nauttinut ja on haikeaa kun se joskus päättyy (ehkä pitäisi pyöräyttää vielä se kolmas:).
[/quote]
Joo, aivan käsittämätöntä, miten joku voi pitää tuota palkitsevana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 00:49"]
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 00:01"]
[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 22:05"]
[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 19:14"]
[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 18:58"]
[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 17:29"]
[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 15:26"]
[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 12:33"][quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 12:31"]
[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 08:38"]Niin se alkuun on, mutta lapset kasvaa ja niistä tulee ihmisiä, mahtavia tyyppejä joiden elämässä haluaa olla mukana. Ehkä saavat itse vielä lapsia. On mukavaa kun voi vanhana kutsua perheen syömään ja paikalle tulee iiiso perhe ♡ Ja rakastan noita hassuja juttuja nyt kun lapset on jo vähän isompia. Ei enää vauvoja, jes!
[/quote]
Miten kukaan voi unelmoida tällaisesta? En käsitä. Pikkulapsiaika on toki perseestä, mutta mikä ihmeen palkinto siitä tuo muka on?
[/quote]
Niin, toisille on ilmeisesti vaikeaa käsittää, että ihmiset tykkäävät eri asioista. Ei ihan kaikilta voi vaatia kykyä ymmärtää monimuotoisuutta.
Mä muuten tykkään myös vauva- ja pikkulapsiajasta, voit kauhistella sitä vaikka seuraavassa viestissäsi.
[/quote]
Sitten minulla on käynyt tuuri, kun en halua mitään tuollaista, minkä saavuttaminen vaatii monen vuoden kärsimyksen. Käy sääliksi ihmisiä, joiden unelmat ovat vaikeita.
[/quote]
Eihän tuo sinällään vaikeaa ole, verrattuna vaikka väitöskirjaan.
Mutta ymmärrän kyllä pointtisi, kuka haaveilee siitä että pääsee laittamaan isolle perheelle ruokaa?
Minusta kerta kaikkiaan säälittävä unelma. Jos haluaa laittaa isolle sakille safkaa niin mikäs sen helpompaa järjestää? maailma on täynnä kodittomia ja katukerjäläisiä - sen kuin kutsuu heidät. Tai vaikka tuttunsa. Kaikkihan tulevat mielellään syömään. Ei siihen tarvitse lapsia tehdä. ja kaikki puljut hakevat vapaaehtoistyövoimaa - sinne vain laittamaan ruokaa vaikka työttömien pisteeseen. Ilmaiseksi.
[/quote]
Ei se varmasti vaikeaa olekaan, mutta väitöskirjan tekeminen on sentään mielenkiintoista ja älyllisesti stimuloivaa. Siinä haastetaan oma mielikuvitus, älykkyys ja ilmaisutaito. Pikkulapsiarki haastaa lähinnä kärsivällisyyden ja omanarvontunnon.
Vanhemmuus on niin tavattoman pinnallista ja yhdentekevää. :(
[/quote]
Eihän noita voi verrata! Väikkäri on työtä, pikkulapsiaika perhe-elämää. Vai vertaatteko te suhdetta aviopuolisoonne suhteeseen esimieheenne? Kun se esimies ei yhtään kiukuttele, mutta puoliso kiukutteli tänään. Totta kai väitöskirjaa tehdessä stimuloidaan eri kohtaa aviossa kuin lasten kanssa. Tosin lasten kanssakin voi tehdä paljon älyllisiä asioita ja pikkuvauvaakin voi kohdella älyllisenä olentona. Voi selittää asioita, lukea, viedä paikkoihin. Ei pikkulapsetkaan ole idiootteja.
[/quote]
No tutkija ja isä/äiti ovat kaksi roolia, jotka ihminen voi omaksua itselleen, jos haluaa. Valitettavastivain tutkijan työ on atimuloivaa ja merkityksellistä. Vanhemmuus on pelkkäää biologian toteuttamista ja vieläpä tosi ikävää, rajoittavaa puuhaa.
[/quote]
En ole tuo aiempi kirjoittaja, mutta olen sen väikkärin jo aikaa sitten tehnyt ja menestynyt ihan mukavasti sen jälkeenkin tutkijana ja todella rakastan työtäni, se on palkitsevaa ja hauskaa. Kaksi lasta on myös ja vanhemmuus on ihanaa ja palkitsevaa ja merkityksellistä ja hauskaa. Eri tavalla kuin työ. Nimenomaan pikkulapsiajasta olen nauttinut ja on haikeaa kun se joskus päättyy (ehkä pitäisi pyöräyttää vielä se kolmas:).
[/quote]
Joo, aivan käsittämätöntä, miten joku voi pitää tuota palkitsevana.
[/quote]
Olet selvästikin ihan väärässä keskusteluryhmässä. Jostain muualta varmaan löytyisi samanhenkisempiä ihmisiä lapsiperhe-elämän kauhisteluun. :-)
Kukaan ei nautikaan toisten lapsista.
Jos joku lapsiperheellinen ottaakin hoitoon niin syyt ovat pelko (ei uskalla olla kusipää koska nniitä lapsiaan tarjoava on ihminen joka ei hyväksy sanaa ei.
Tai toivoo saavansa etua kuten seuraa omilleen.
Tai toivoo saavansa palveluksen.
Enpä muista lukeneeni mitään ylistyksiä että ihanaa kun kaveri toi lapsensa hoitoon, ikinä!
Toisten lapsista nauttivat jotkut isovanhemmat, joilla ollut kohtalaisen helppo elämä itsellään. Omilla vanhemmillani ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on asian ytimessä. Omien lasten kanssa rakkaus pehmittää tuota arkea, mutta tuotahan se pitkälti on. Lapset ovat monesti vieraskoreita ja varovaisempia hoidossa ja omien vanhempien kanssa sitten meno ja kiukuttelu on vielä ihan omalla tasollaan. Eli et ole edes sitä pahinta normiarkea tuossa onneksi vielä nähnyt.
[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 11:03"]Enpä muista lukeneeni mitään ylistyksiä että ihanaa kun kaveri toi lapsensa hoitoon, ikinä[/quote]
No nyt saat: mä otan tosi mielelläni kavereiden lapsia hoitoon! Kivaa vaihtelua sekä mulle että omille lapsille, kun asutaan niin syrjässä maalla että mitään leikkipuistokavereita ei ole, ja olen nyt kotiäitinä.
Joidenkin lapsia on mukavampi hoitaa kuin toisten, ja vaikka nautinkin siitä että on hoitolapsia, huomaan kyllä olevani illalla väsynempi kuin pelkästään omien lasten kanssa. Omat kuitenkin tietävät meidän kodin säännöt ja tavat, vieraalle kaikki jutut ei ole aina itsestäänselvyyksiä.
Hoidin tuttujen lapsia mielelläni jo ennen kuin mulla oli omia, ja paras kesätyöpaikka opiskeluaikoina oli päiväkoti :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä miksi ihmiset väittävät, että lapset eivät rajoita. Mulla kaksi lasta ja rehellisesti sanottuna olin paljon vapaampi ja onnellisempi ennen lapsia. EN voi matkustella niin vapaasti kuin ennen, EN pääse tuulettumaan niin kuin ennen, EN saa nukkua rauhassa, EN katsoa telkkaria rauhassa, oikeastaan kaikkea mitä teen siivittää jatkuva keskeyttely ja vaatiminen. Reissatessa joku koko ajan vinkuu ja yksinkertaisesti en ole enää vapaa. Se, joka väittää ettei lapset rajoita menemisiä, valehtelee.
Hoidin ystäväni kaksivuotiaita kaksosia viikonlopun ajan heidän kotonaan. Meni tosi hienosti. Tuon ikäiset eivät varmaankaan uskaltaneet olla hankalia ja eivät kaivanneet viihdyttäjääkään. Leikkivät keskenään ja huolehdin vain perustarpeista, kuten ruoasta, levosta ja ulkoilusta. Ehdin lukemaan kirjankin, kun lapset leikkivät niin hyvin.
lapseton
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 01:09"]
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 00:49"]
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 00:01"]
[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 22:05"]
[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 19:14"]
[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 18:58"]
[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 17:29"]
[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 15:26"]
[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 12:33"][quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 12:31"]
[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 08:38"]Niin se alkuun on, mutta lapset kasvaa ja niistä tulee ihmisiä, mahtavia tyyppejä joiden elämässä haluaa olla mukana. Ehkä saavat itse vielä lapsia. On mukavaa kun voi vanhana kutsua perheen syömään ja paikalle tulee iiiso perhe ♡ Ja rakastan noita hassuja juttuja nyt kun lapset on jo vähän isompia. Ei enää vauvoja, jes!
[/quote]
Miten kukaan voi unelmoida tällaisesta? En käsitä. Pikkulapsiaika on toki perseestä, mutta mikä ihmeen palkinto siitä tuo muka on?
[/quote]
Niin, toisille on ilmeisesti vaikeaa käsittää, että ihmiset tykkäävät eri asioista. Ei ihan kaikilta voi vaatia kykyä ymmärtää monimuotoisuutta.
Mä muuten tykkään myös vauva- ja pikkulapsiajasta, voit kauhistella sitä vaikka seuraavassa viestissäsi.
[/quote]
Sitten minulla on käynyt tuuri, kun en halua mitään tuollaista, minkä saavuttaminen vaatii monen vuoden kärsimyksen. Käy sääliksi ihmisiä, joiden unelmat ovat vaikeita.
[/quote]
Eihän tuo sinällään vaikeaa ole, verrattuna vaikka väitöskirjaan.
Mutta ymmärrän kyllä pointtisi, kuka haaveilee siitä että pääsee laittamaan isolle perheelle ruokaa?
Minusta kerta kaikkiaan säälittävä unelma. Jos haluaa laittaa isolle sakille safkaa niin mikäs sen helpompaa järjestää? maailma on täynnä kodittomia ja katukerjäläisiä - sen kuin kutsuu heidät. Tai vaikka tuttunsa. Kaikkihan tulevat mielellään syömään. Ei siihen tarvitse lapsia tehdä. ja kaikki puljut hakevat vapaaehtoistyövoimaa - sinne vain laittamaan ruokaa vaikka työttömien pisteeseen. Ilmaiseksi.
[/quote]
Ei se varmasti vaikeaa olekaan, mutta väitöskirjan tekeminen on sentään mielenkiintoista ja älyllisesti stimuloivaa. Siinä haastetaan oma mielikuvitus, älykkyys ja ilmaisutaito. Pikkulapsiarki haastaa lähinnä kärsivällisyyden ja omanarvontunnon.
Vanhemmuus on niin tavattoman pinnallista ja yhdentekevää. :(
[/quote]
Eihän noita voi verrata! Väikkäri on työtä, pikkulapsiaika perhe-elämää. Vai vertaatteko te suhdetta aviopuolisoonne suhteeseen esimieheenne? Kun se esimies ei yhtään kiukuttele, mutta puoliso kiukutteli tänään. Totta kai väitöskirjaa tehdessä stimuloidaan eri kohtaa aviossa kuin lasten kanssa. Tosin lasten kanssakin voi tehdä paljon älyllisiä asioita ja pikkuvauvaakin voi kohdella älyllisenä olentona. Voi selittää asioita, lukea, viedä paikkoihin. Ei pikkulapsetkaan ole idiootteja.
[/quote]
No tutkija ja isä/äiti ovat kaksi roolia, jotka ihminen voi omaksua itselleen, jos haluaa. Valitettavastivain tutkijan työ on atimuloivaa ja merkityksellistä. Vanhemmuus on pelkkäää biologian toteuttamista ja vieläpä tosi ikävää, rajoittavaa puuhaa.
[/quote]
En ole tuo aiempi kirjoittaja, mutta olen sen väikkärin jo aikaa sitten tehnyt ja menestynyt ihan mukavasti sen jälkeenkin tutkijana ja todella rakastan työtäni, se on palkitsevaa ja hauskaa. Kaksi lasta on myös ja vanhemmuus on ihanaa ja palkitsevaa ja merkityksellistä ja hauskaa. Eri tavalla kuin työ. Nimenomaan pikkulapsiajasta olen nauttinut ja on haikeaa kun se joskus päättyy (ehkä pitäisi pyöräyttää vielä se kolmas:).
[/quote]
Joo, aivan käsittämätöntä, miten joku voi pitää tuota palkitsevana.
[/quote]
Olet selvästikin ihan väärässä keskusteluryhmässä. Jostain muualta varmaan löytyisi samanhenkisempiä ihmisiä lapsiperhe-elämän kauhisteluun. :-)
[/quote]
Entäs ne vanhemmat, joiden mielestä lapsiperhe-elämä on helvettiä? Ovatko tänne tervetulleita vain kommentit, joissa lapsiperhe-elämää väitetään mukavaksi ja merkitykselliseksi.
Lapsiperheen arki omien lasten kanssa on hetkittäin raskasta juu, mutta ei silti mitään verrattuna uusperheen arkeen, jossa omien muksujen natinan lisäksi joutuu vielä kuuntelemaan sen toisenkin muksujen natinaa. Tässä vasta hermoja koetellaan, en suosittele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kolme lasta ja kolme kummilasta. Otan mielelläni kummilapsia yökyläilemään moneksikin yöksi. Pifän myös lasteni kavereista. Aloutus on muuten provo, jonka kaltainen on ollut täällä aiemminkin.
Lastevihaajat ovat vähän kuin kissanvihaajat tai naistenvihaajat. Säälittäviä ja pelottavia samaan aikaan.
Omiin lapsiin ei voi olla rakastumatta. Tunneside kehittyy ja syvenee pikkuhiljaa vauvan syntymän jälkeen. Luonto on ihmeellinen. Äidin suojeluvietti on vahva. Omien lasten hoitaminen on täysin eri asia kuin vieraiden lasten hoitaminen.
Semmosta se on. Joillekin vanhemmuus sopii, toisille ei. Itse en halua koskaan omia lapsia mutta hoidan siskojeni lapsia oikein mielelläni. Saavat tulla tädin luo kyläilemään koska vaan ja joskus reissataankin yhdessä :)
ota ap se käpy pois anaalista ja lähtekää koko porukka särkänniemeen
[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 08:38"]Niin se alkuun on, mutta lapset kasvaa ja niistä tulee ihmisiä, mahtavia tyyppejä joiden elämässä haluaa olla mukana. Ehkä saavat itse vielä lapsia. On mukavaa kun voi vanhana kutsua perheen syömään ja paikalle tulee iiiso perhe ♡ Ja rakastan noita hassuja juttuja nyt kun lapset on jo vähän isompia. Ei enää vauvoja, jes!
[/quote]
Miten kukaan voi unelmoida tällaisesta? En käsitä. Pikkulapsiaika on toki perseestä, mutta mikä ihmeen palkinto siitä tuo muka on?
Muista, että palstamammojen lapset eivät rajoita heidän elämäänsä millään tavalla vaan he voivat lapsista huolimatta tehdä mitä huvittaa, milloin huvittaa.