Miksi parisuhdemielessä kumppanin jännyys on aina "jännyyttä", eikä oikeaa jännyyttä?

Pahimmat jännätyypit on nimenomaan aluksi rauhallisen, tasapainoisen ja erittäin epäjännän oloisia. Vasta suhteen vakiinnuttua selviää totuus.

Jännäpaskaa tiedossa taas monta sivua

Vierailija kirjoitti:

Pahimmat jännätyypit on nimenomaan aluksi rauhallisen, tasapainoisen ja erittäin epäjännän oloisia. Vasta suhteen vakiinnuttua selviää totuus.

Kyllä niissä silti on joku "jännyyden" sädekehä on aistittavissa. Muuten ei ole selitettävissä se, että jotkut ajautuu aina suhteisiin näiden väärällä tavalla "jännien" kanssa, eikä jännän (siis positiivisella tavalla) seura kiinnosta.

AP

Aidosti jännä harrastus = vauvapalstalla trollaus?

Mitä ne jännät ammatit ja harrastukset sitten mahtaa olla?

Koko sana jännä tässä yhteydessä on vain palstan naisia vihaavien yksinäisten miesten käytössä. Kukaan oikea nainen oikeassa suhteessa ei koskaan puhu tuollaisia.

Olipa jännä aloitus. Ihan jännittää mihin tämä mahtaa mennä. Eiku...

Jännän äärellä....

Tämä on osastoa minun mielikuvitusolento on parempi kuin sinun mielikuvitusolento.

Vähän sama asia kilttiksen kanssa, ei ole oikeasti kiltti mies, on vain "kiltti" mies.

Vierailija kirjoitti:

Koko sana jännä tässä yhteydessä on vain palstan naisia vihaavien yksinäisten miesten käytössä. Kukaan oikea nainen oikeassa suhteessa ei koskaan puhu tuollaisia.

Totta muuten - jotenkin lapsekas sanavalinta. En ole itse kuullut yhdenkään aikuisen käyttävän sitä, paitsi joskus kun puhutaan lasten kanssa. "Oliko vuoristorata jännä?"

Aloittaja on ihan pihalla, kun ajattelee, että seksuaalisen jännitteen, ihastuksen ja perhoset vatsassa pitäisi syntyä toisen työstä tai harrastuksesta. Sehän tulee toisen persoonasta ja siitä, kun alussa ajattelee, että "onpa ihana tyyppi, onkohan sekin kiinnostunut minusta, toivottavasti tämä juttu onnistuu, onpa ihanaa kun toinen vaikuttaa niin samanhenkiseltä ja kiehtovalta". Siinä millään työpaikoilla ja tatuoinneilla ole osa eikä arpaa.

Jännittävät ihmiset elävät hetkessä ja ovat läsnä nyt ja tässä, kuuntelevat sinua ja saavat sinut tuntemaan itsesi arvokkaaksi.  Valitettavasti negatiivisina puolina tässä hetkessä elämisessä ovat päihdeongelmat, tatuoinnit ja muut teot, joiden pitkäaikaisia seurauksia ei hetkessä elävä osaa ottaa huomioon. Jännittävät harrastukset vaativat usein pitkäaikaisia tavoitteita ja monien vuosien työskentelyä, ja siksi jännittävillä, mutta läsnäolevilla tyypeillä niitä ei ole yleensä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ne jännät ammatit ja harrastukset sitten mahtaa olla?

Poliisi, vartija, rajavartia, palomies, mielenterveyshoitaja ...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko sana jännä tässä yhteydessä on vain palstan naisia vihaavien yksinäisten miesten käytössä. Kukaan oikea nainen oikeassa suhteessa ei koskaan puhu tuollaisia.

Totta muuten - jotenkin lapsekas sanavalinta. En ole itse kuullut yhdenkään aikuisen käyttävän sitä, paitsi joskus kun puhutaan lasten kanssa. "Oliko vuoristorata jännä?"

Tällä voikin sanoa asioita, joita ajattelee. Niitä ei painokelpoisia asioita.

Vierailija kirjoitti:

Jännittävät ihmiset elävät hetkessä ja ovat läsnä nyt ja tässä, kuuntelevat sinua ja saavat sinut tuntemaan itsesi arvokkaaksi.  Valitettavasti negatiivisina puolina tässä hetkessä elämisessä ovat päihdeongelmat, tatuoinnit ja muut teot, joiden pitkäaikaisia seurauksia ei hetkessä elävä osaa ottaa huomioon. Jännittävät harrastukset vaativat usein pitkäaikaisia tavoitteita ja monien vuosien työskentelyä, ja siksi jännittävillä, mutta läsnäolevilla tyypeillä niitä ei ole yleensä.

Yllättävän monen mielestä joku sohvalla röhnöttävä aikuislapsi on "jännä", koska sillä on tatska ja se on sillai jotenkin niin ihana.   Sen sijaan joku VPK:ta harrastava, itseään kehittävä ja aidosti empaattinen ja sosiaalinen ihminen on ei-jännä, koska hänellä ei ole tatuointia eikä passiivisaggressiivisia taipumuksia.  Tämä on juuri se, mitä ihmettelen.

AP

Vierailija kirjoitti:

Pahimmat jännätyypit on nimenomaan aluksi rauhallisen, tasapainoisen ja erittäin epäjännän oloisia. Vasta suhteen vakiinnuttua selviää totuus.

Ah, tää "hiljaiset pahimpia"-legenda. Sehän johtuu vain siitä, että kontrasti siihen alun rauhallisuuteen on niin suuri, vaikka olisivat lopulta ihan samanlaisia kuin ne alussa äänekkäämmätkin tyypit ja siksi tuntuvat pahemmilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahimmat jännätyypit on nimenomaan aluksi rauhallisen, tasapainoisen ja erittäin epäjännän oloisia. Vasta suhteen vakiinnuttua selviää totuus.

Ah, tää "hiljaiset pahimpia"-legenda. Sehän johtuu vain siitä, että kontrasti siihen alun rauhallisuuteen on niin suuri, vaikka olisivat lopulta ihan samanlaisia kuin ne alussa äänekkäämmätkin tyypit ja siksi tuntuvat pahemmilta.

Niin vähän sama kuin että joku hissukka joka ei normaalisti uskalla sanoa mitään, sen yhden kerran korottaa ääntään ja kaikki on ihan huuli pyöreenä tyrmistellen että mitenkäs se tolleen, on se aikamoinen öykkäri. Vaikka muilla se äänenkorottelu on täysin normaalia.

Luulen että ap yliarvioi minkäänlaisen jännyyden merkityksen naisille. Naiset ottaa niitä jotka niitä lähestyy. Usein näiltä teidän tarkoittamilta jännämiehiltä se onnistuu, joten niiden naistensaanti on parempi kuin sellaisen, joka harrastelee poikien kanssa vpk:ta vapaa-aikansa ja lähestyy naisia iskumielessä harvoin, jos koskaan.

Mua lähestyvät vain jännät miehet. Muut eivät. Valkkaan sitten niistä jännämiehistä, kun he ovat minusta kiinnostuneita. Kyllä sieltäkin aina välillä joku kultahippu löytyy.